Siirry pääsisältöön

The Liebster Award-blogihaaste

Koska kävelyretket ovat tilapäisesti kohdaltani estyneet, tulee poikkeus tavanomaisiin postauksiin: Nainen tummissa-blogista tuli The Liebster Award -haaste. Haasteen tavoitteena on saada näkyvyyttä pienemmille, alle 1000 lukijan blogeille. Haasteessa vastataan haastajan keksimään 11 kysymykseen ja keksitään haastettaville bloggaajille 11 kysymystä. Kiitän saamastani haasteesta, mutta en haasta itse ketään. Saman haasteen saanut Hurmioitunut on juuri vastannut samoihin kysymyksiin.

1. Miksi ihmisten pitäisi lukea blogiasi?
Jos kävely ja jalkaisin tehtävät pienetkin retket luonnossa tai kaupunkimaisemissa kiinnostavat; saadakseen kimmokkeen lähteä itse kävelyretkelle ja löytää itselleen jotain uutta läheltä tai kauempaa.

2. Mikä on suosikkiblogisi ja miksi?

Hurmioitunut.blogspot.fi. Kiva ja ajatuksia herättävä blogi, usein postauksia paikoista tai näyttelyistä jotka voivat olla tuttuja itsellekin tai joihin sitten tekee mieli tutustua. Aivan mahtavia luontokuvia ihastelen seitakuvia.blogspot.fi  -blogista.

3. Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe?
Löhöän sohvalla jalat ylhäällä ja luen.

4. Mikä on suosikkivaatteesi?
Harmaa huppari.

5. Mikä on ruokabravuurisi?
Sämpylät.

6. Jos olisit joku historian hahmo, niin kuka olisit?
Jos pitää äkkiä tunnetumpi nimi raapaista toiselta aikakaudelta, vaikkapa Louisa May Alcott, vaikka hänellä oli kaikkea muuta kuin helppo elämä. Olisin päässyt rupattelemaan Concordissa (Massachusetts) naapuruston kavereiden Henry David Thoreaun ja Ralph Waldo Emersonin kanssa.

7. Mikä on uskomattomin asia, mitä sinulle on tapahtunut?

Puolisoni tapaaminen.

8. Mikä on biisi, joka on koskettanut sinua eniten?

Tähän ei ole yhtä vastausta. Yksi niistä: U2, I Still Haven’t Found What I’m Looking for.

9. Kuvaile kotiasi kolmella sanalla.
Värejä, valoa, maisema.

10. Mikä asia teki sinut viimeksi onnelliseksi?
Hauska matka Lontooseen.

11. Miten tsemppaat itseäsi haastavissa tilanteissa?

Miettimällä kuinka olen aiemmin selvinnyt vaikeista paikoista. Jokin ratkaisu on aina löytynyt.




Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Etenkin silloin kun siellä on Shaun the Sheep-näyttely!

      Poista
  2. Valotit melkoisesti persoonaasi. Arvostat kovin vaimoasi, olet luontoihminen ja samalla koti-ihminen, hyvin optimisti luonne.
    Jos sämpylät on sinun leipomiasi, niin taitava leipurikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, ehkä näinkin voi vastauksistani tulkita ;)

      Poista
  3. Apua! Nyt olen kyllä todella otettu! Kiitos antamastasi huomiosta ja kunniasta. Mutta samat terkut sinne, kuten sanoit, blogisi inspiroi luontoon, kävelemään ja tarkastelemaan maisemaa aiempaa pidempään. Oletko tietoinen muuten Metsälintu-blogista? Uskomattoman kauniita luontokuvia ja suloinen keijukaistyttö kirjoittamassa. :)

    VastaaPoista
  4. Ps. Airalta terveisiä Pöljän kulttuuripolku-postauksessani:

    aira roivainen 4. toukokuuta 2015 klo 14.34
    Kiitos tästä! Upe pistää vaan gmail- osoitteeseen opastustilauksen, niin järjestetään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavalta kuulostaa. Enää pitää siis raivata tilaa reissulle. Saapa nähdä, pääsenkö vielä joskus lättähatturetkelle Jyväskylä-Pöljä! Viime vuonna meni yhteensattumien vuoksi ohi.

      Poista
  5. Nyt tiedän Kengästä vähän enemmän kuin kengänmallin. Ja kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seita, olet isommankin huomion ansainnut huikeine valokuvinesi ja retkikertomuksinesi.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la