Late Lammas Bristolissa: Downs Trail

Tutti Frutti! Vinkeä tomaattisilmäinen, sipuli- ja ties-mikä-jalkainen, vesimeloninaamainen, banaani- munakoisokorvainen ja kaikenlaisia muita hedelmiä sekä vihanneksia yllään kantanut Late Lammas eli Shaun the Sheep aloitti Downs Trail -nimisen kävelykierroksen lampaiden jäljillä. Keittiöliike Kitchens Cookshopin edustalla kyltti muistutti briteille tutuksi tehdystä muistisäännöstä "5 a day" eli viisi vihannesta tai hedelmää päivässä (tosin lehdistössä käytiin edelleen kiivasta keskustelua siitä, että tämä suositus pitää nostaa 7-8 vihannekseen/hedelmään päivässä).  Ovella päivysti vapaaehtoinen, jolle saattoi tehdä lahjoituksen Shaun in the City-kampanjan hyväntekeväisyyskohteeseen.

Kapusimme Whiteladies Roadia ylemmäs ja saavuimme avarampiin maisemiin: The Downs. Laaja nurmikenttä, kevyt sadeusva, sateenvarjot esille.  Seuraava Shaun the Sheep odotti Roman Roadin kulmassa.

Ram-ble vaikutti hieman väsähtäneeltä, liekö se kuljeskellut ympäriinsä ennen kuin päätyi polkuja pitkin tähän puistoalueen nurkkaan? Vai oliko se kyllästynyt ohiajavien autojen meteliin ja kaipasi hiljaisemmalle alueelle?

Seuraavan Shaunin luo saimme kävellä tovin, ensin sateen autioksi tekemän puistoalueen halki ja sitten vauraan näköisten, vanhojen talojen vieritse Bristolin yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa puun alla odotti viidakkotunnelmiin sonnustautunut Late: Shaun of the Jungle. Eksoottisia eläimiä ja kasveja vilisi sen yllä ja jälleen kesti tarkastella sitä eri puolilta, ihailla Martyna Zoltaszekin kädenjälkeä. Olisi ollut kiva kuljeskella myös värikkäiden kukkien ja kasvien komeassa puutarhassa, mutta sadekeli sai meidät jatkamaan matkaa eteenpäin. Koko Downs Trail oli 7 kilometriä pitkä ja sen kulkemiseen oli jo ohjeellisesti pitänyt varata vajaat 3 tuntia aikaa.

Palasimme The Downsin laitamille ja seurasimme nurmikenttäpuistoa eteenpäin Henleazeen, missä kukkasiin puettu Bumble yritti kovasti piristää ankeaa, kuivaa nurmimattoa hempeillä väreillään. Bumble-raukka olisi ansainnut kauniimman paikan tai vihreämmän ruohon ympärilleen.

Lammasmarssimme siirtyi puistotieltä enemmän liikenteen hälyyn ja jalkakäytävälle. Westbury-on-Trymin alueelle oli vielä vähän matkaa, mutta emme silti houkuttautuneet ohiajavista kaksikerrosbusseista niin paljoa, että olisimme hypänneet kyytiin. Canford Lanella Bristol Beauty yllätti: sen nimen perusteella olin itse odottanut jotain hempeäksi maalattua, mutta Shaunia peittikin lista Bristolin asuma-alueista. Käännyimme kävelemään takaisin kohti Bristolin keskustaa - matkan varrella Heanleazesssa oli vielä kaksi Shaunia jäljellä.

Ja tokihan se kävely kannatti! Sillä Late Lammas oli tällä kertaa niin erinomaisesti naamioitunut, että The Tale of Peter Rabbit todella pysäytti! Mitähän itse Beatrix Potter olisi sanonut tämän otuksen nähdessään? Tämä jänölammas alkoi hihityttää!

Kukkakaupan ikkunassa oli lupaava teksti. Sillä seuraavana oli vuorossa...

... tietenkin Groovy Baby! Ihan Austin Powersia ei Latesta saanut, mutta aika hienot vermeet oli Emily Ketteringham sille pukenut. Ja taas nauratti. Hilpeä kukkaismeininki olikin tihkusateessa tarpeen, sillä meillä kävelijöillä alkoi jo olla sekä nälkä että jano. Siispä seuraavaa kivan näköistä pubia kohti ennen Bristolin keskustaan palaamista. Nämä kaksi viimeistä veikkosta veivät reitin parhaiden lampaiden palkinnon.