Siirry pääsisältöön

Late Lammas Bristolissa: Temple Trail

Ja ei kun lisää lampaita metsästämään! Bristolin keskusta-alueen tuntumasta pääsi jatkamaan Shaun in the City - eli Late Lammas-kierrosta noin 2,5 kilometrin pituiseksi (suorinta reittiä) mitoitetulle Temple Trailille,  joka mutkitteli Temple Meadin rautatieaseman ja Queen Square-aukion välimaastossa. Helpon reitin arvioitu suora kulkemisaika oli noin puolitoista tuntia, mutta kuten aina, siihen meni reippaasti enemmän aikaa, kun ei tullut pidettyä kiirettä.
Ensimmäisenä reitin persoonallisten Late Lampaiden katraasta meitä tuli vastaan Temple Church Gardens-puistossa, kirkon raunioiden vieressä ujostellut kirkkaan pinkki Sheepish. Puudeli-duudeli-duu!
Kävelimme viehättävää, korkeiden puiden reunustamaa puistokäytävää kohti meluisampaa kadunkulmausta, missä  Bingo!-Late oli kyllä herttaisesti eriväristen numeroitujen pallojen peitossa, mutta se ei suuremmin sykähdyttänyt. Sen sijaan lähestyessämme Temple Quayn aukiolla olevaa Great West Shaunia lähestyessämme innostuin taas. Aitoa Wallace & Gromit-meininkiä - Shaun oli ilmielävä lammashöyryveturi! Great West Shaun Railway MK. 10.
Great West Shaunin selässä oleva teksti piti ihan kääntää netissä, sillä minun latinan taitoni ei riittänyt päättelemään suomennosta. Vapaasti käännettynä: Lastensairaalan lasten hyväksi! Hienoa, Tim Sutcliffe!
Otimme veturi-Shaunista vain muutaman askeleen ohi jurttabaarin ja saavuimme Avon-joen rantaan kävelysillan luo. Pirtsakasta Rosiesta tuli mieleen kaikenlaista; kukkaistyttö, sirkus, intiaanityttö. Ja koska Rosien kylkiin oli maalattu The City Raamble jokilaivaikkunoineen, ehkä Rosie olikin saanut innoituksensa jokilaivasta. Hauska!
Kävelimme seuraavaksi Temple Meadsin rautatieasemalle etsimään siellä sijaitsevaa kahta Latea. Sisällä vai ulkona? Aseman lampaat vartioivat pääsisäänkäyntejä ulkosalla, mutta katoksen suojissa. Monella tapaa Bristol-henkinen Alright Me Babber? piti kiertää kokonaan, että pystyi lukemaan sen kyljistä koko tekstin. Bris-
 -tol! Bristol! Ja löytyihän Susan Taylorin Latesta esimerkiksi kuuluisa riippusilta, Banksy (tai yleensä graffititaiteilijat), Avon-joen rannan talonäkymät, kuumailmapallot, satama laivoineen ja nostureineen.

Vaan The Bristol Express oli aivan hervoton! Vanha rautatiesilta, höyryveturin vetämine junineen, kokonainen rautatiemaisema!
Tähän Lateen ei todellakaan voinut olla ihastumatta. Kuinka Tim Sutcliffe olikin keksinyt taiteilla peräti kaksi näin loistavaa rautatieaiheista Latea! Olin aivan myyty.
Meni hetki toipuessa The Bristol Expressistä, kun kävelimme kohti seuraavaa. Ohitimme The Reckless Engineer -pubin onnistuneesti, sitten sivullemme jäi niin hylättyä rakennusta kuin liikemieshotellia ennen kuin olimme St Mary Redcliffe-kirkon luona. Willow oli niin herkkä näky; kuin sinivalkoinen posliinilammas, herkin siveltimenvedoin koristeltu. Myös Willow'n ylle oli maalattu kuumailmapalloja ja riippusilta (keskeisimpiä Bristolin symboleita, Shaun-koristeluista päätellen). Willow'n takana oli kuivahkolla nurmikkopläntillä hedelmäpuu sekä mm. herukkapensaita (näyttivät odottavan kunnon sadetta että jaksaisivat satokauteen asti) vieressä #urbanfoodtrail-symboli ja lisäinfoa: Please enjoy our fruit garden. Eli vapaasti nautittavaksi, kun kypsyvät. Hauska idea!
Vilkkaan autokadun varresta pääsimme Avon-joen ylittämisen jälkeen hieman rauhallisempiin maisemiin, kapeammille ja vähemmän liikennöidyille kaduille. Temple Trailin viimeisenä osoittena oli Queen's Square-puistoaukio ja sen kaksi Latea, jotka odottivat meitä rinnatusten. King of the Carnival oli rennon reippaan juhlijan näköinen otus. Ja aika urheilullisen oloinen, jotenkin.
Karnevaalikuningas hävisi kyllä tämän reitin kahden viimeisen lampaan kaksinkamppailun rusettikaulaiselle oikeudenpalvelijalle. Justice Lamb (Mike Ogden) oli näistä kahdesta mainiompi otus. Called to the Baa, kuten sen punaisessa nutussa luki... Ja kas, näiden määkijöiden takana oli sopivasti laidunta meillekin - olipa Graze sopivassa paikassa! - niinpä istahdimme toviksi sulattelemaan tätä Late-kierrosta.
Vaan kun palasimme Temple Trailin jälkeen tutuille kulmille, huomasimme yhdessä seinässä mahtavan tänä vuonna syntyneen seinämaalauksen, samantyylisen Wallace & Gromit-maalauksen vieressä: Shaun ja Bitzer! Voiko tämän coolimpaa ollakaan?

Kommentit

  1. Näitä on ihana lukea, innostus ja ihastus paistaa niin aidosti läpi! Tästä sarjasta lemppareitani taisivat olla sinivalkoinen Willow (tällaisesta posliinista kun tykkään muutenkin), oikeudenpalvelija Justice Lamb ja Bristol Expressissä oli kyllä käytetty mielikuvitusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Innostus Wallace & Gromit-juttuihin alkoi siitä, kun näin ensimmäisen kerran huippumahtavan Väärät housut. Nämä taiteillut hahmot ylläpitävät niistä kummunnutta fiilistä - näinkin voi luoda hyvää mieltä maailmaan :)

      Late Lampaista näkee, että taiteilijat ovat lähteneet loistavasti irrottelemaan, oman tyylinsä mukaisesti!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la