Jalkaisin

Kun maaliskuun alkupäivinä kävelin teitä pitkin Ukko-Kolilta kohti Räsävaaraa, ohitin viimeisen ylämäen alla houkuttelevan puisen kyltin, jossa luki UKK . Siis UKK-reitti , jonka edesmennyt tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen vaelsi nuorena miehenä vuonna 1957. Koska reittiviitta osoitti Räsävaaraan johtavalta pikkutieltä umpihankeen, alkoi heti kutkuttaa: lumikengillä voisi käydä tarpomassa edes pienen pätkän UKK-reittiä. Niinpä palasin samaan paikkaan seuraavana päivänä, lumikengät kainalossa. Auraamaton tienpohja oli edelleen yhtä viehättävä kuin edellisenä päivänä. Ei ihmisen jalanjälkiä, ainoastaan jänöjussin tassujen painaumia. Puhdasta, valkoista, hiljaista. Kiinnitin lumikengät vaelluskenkiini ja lähdin astelemaan eteenpäin. Ei, siellä ei ollut hankikanto, vaan sillä lailla sopivasti upottava lumi; lumikengät eivät tehneet jälkiä järin syvälle, mutta ei kulku mitään kepeääkään ollut. Jo lyhyen matkaa tienpohjaa myötäilevää reittiä kuljettuani pyyhkäisin hikeä o...

Olin jo pari kertaa aiemmin Kolilla ollessani aikonut käydä Räsävaaralla, mutta aina se oli jäänyt tekemättä. Räsävaarahan ei ole Kolin kansallispuiston alueella, vaan ihan "tavallisen" metsän keskellä, muutaman kilometrin päässä Kolin kylästä. Muistin kuulleeni, että siellä on ainakin laavu. Niinpä pakkasin reppuun vähän evästä ja lähdin kävelemään Ukko-Kolilta polkua pitkin kolmisen kilometriä alas Kolin kylälle. Lumikengät olivat myös mukana, mutta tarkemman kartan puutteessa päätin mennä tietä pitkin niin pitkälle kuin mahdollista, että ehtisin valoisan aikana Ukko-Kolille takaisin. Pikkuteiden auraamisestakaan ei ole aina takeita. Aluksi kävelin kylältä reilun kilometrin kuutostielle johtavaa tietä ja ohitin mitä hauskimman polttopuumökin! Sitten tuli vastaan oikealle osoittava viitta Räsävaaran näkötorni 3,2 km. Niin, näkötorni! Sen olinkin unohtanut. Pikkutie oli aurauksen jäljiltä ja tuntui vähän tyhmältä roikottaa lumikenkiä käsissä, mutta en ollut älynn...

Kolin aamu toi eteeni huikean sinitaivaan ja valkohangen kynttiläkuusineen. Mikä paratiisi, ja juuri sopiva lumikengillä koettavaksi! Ukko-Kolilla on peräti valmiiksi merkitty lumikenkäilyreitti , mutta emme kääntyneet sille, vaan tassuttelimme aluksi lumikengät kainalossa Ukko-Kolin huipulle. Kansallismaisemaa ihailemaan lähteneet kävelijät ovat tallanneet polut niin koviksi, että lumikenkiä ei hotellin lähitienoon maisemia tutkaileva välttämättä tarvitse. Paitsi jos haluaa poiketa polulta ja nauttia hohtavista hangista vapaakävelijänä! Pieliselle huipulta avautuva näkymä sykähdytti, kuten aina. En millään pysty kyllästymään tähän avaraan järvimaisemaan, oli kesä tai talvi. Auringon kirkkaus teki kaikesta vielä niin paljon huikeamman näköistä, että mietin koko ajan, onko tämä totta. Ja sitä, miten mahtavaa on saada kokea tällainen sää Kolilla - pieni pakkanen, kevyt puuterilumi, valkopeitteiset puut, sinitaivas. Entä minne jatkaa matkaa? No tietenkin Mäkrälle (kuva...