Jalkaisin

Olin ajamassa kotiin päin Asikkalan suunnalta ja pysähdyin Kuhmoisissa huoltoasemalle teepaussille. Tuli siinä napattua Jämsän Seutu -paikallislehti eteen ja silmäni osuivat kolumniin, jossa mainittiin lähiseudun luontokohteita. Tajusin, että saatan olla hyvinkin lähellä yhtä jutussa mainittua kohdetta, Kuhmoisten Linnavuorta. Niin olikin: tarkistin Retkipaikan juttuun linkatusta kartasta , että matkaa oli vain vartin ajon verran ja vieläpä kotimatkan varrella. Oli helppo päätös muuttaa kotimatkareittiä pikkiriikkisen verran! Opasteet Kuhmoisten eli Päijälän linnavuorelle Linnavuorentielle löytyivät helposti ja autokin mahtui hyvin tyhjälle parkkipaikalle. Ei kun kapuamaan ylöspäin. Polku ei ollut järin pitkä, mutta nousua tuli sen verran, että ei päässyt vilu yllättämään. Yksi kuusi oli kaatunut polun poikki, mutta se oli helppo kiertää. Maassa oli vielä hieman valjun näköistä, sillä retkipäivä osui tämän viileähkön kevään toukokuun puolivälin alle. Siis oikein muinais...

Iltaretkeni Jämsän Hiidenmäelle alkoi epäonnisissa merkeissä, sillä huristelin kohti opastetun retken lähtöpaikkaa vähän viime tingassa, enkä edes löytänyt oikeaa lähtöpaikkaa1 Olin napannut netistä väärän osoitteen (mikä selvisi myöhemmin). Älysin kuitenkin googlata osoitetta uudelleen ja uusi yritys tarjosi toista tietoa retken lähtöpaikasta, mutta näin vieraspaikkakuntalaisena en hoksannut, että viereinen lammikko on "uimala".  Siinä vaiheessa turvauduin kuitenkin jo hätäapuun eli Retkipaikan karttasovellukseen ja näin Hiidenmäen sijaitsevan Lukkoilantien toisella puolella. Arvelin, että onnistuisin vielä yhyttämään opastetun ryhmän ja pinkaisin menemään. Hiidenmäen nyppylän editse meni kävelytie ja tien viereisessä kyltissä luki "Hiidennotkon ulkoilureitin rakentaminen" , joten en voinut olla pahasti väärässä. Kun vielä osuin mäen ja kävelytien loppupäässä Hiidenmäen opastekyltille, puuttui enää se ryhmä oppaineen. Sekin ongelma ratkesi,...

Oi kirjelaatikko, missä olet? Kotikulmieni lähimmät oranssinkeltaiset kirjelaatikot oli viety pois paikoiltaan - ja kun olin viimein löytänyt lootan Voionmaankadulta, päätin koukata saman tien Seminaarinmäelle, Jyväskylän yliopiston kauniille kampusalueelle. Voionmaankadun ja Pitkäkadun kulmasta pääsee pujahtamaan Moirislammelle, jonka vierestä pääsee kahta eri polkua pitkin siirtymään kohti yliopiston urheilukenttää. Tähtäsinkin juuri urheilukentän laitaan, yliopiston päärakennuksen viereen, sillä siellä voisivat koristeomenapuut olla parhaillaan kukassa. Olivathan ne, vaikkakin kukinta oli vasta alussa; loput omenapuiden kukat aukenisivat vasta lähipäivinä. Kyllä tämä aika vuodesta on ihana! Nautittuani hetken valkoisten kukkien loistosta päätin kiertää yliopiston päärakennuksen ja käydä tutkimassa vielä muutakin Seminaarinmäkeä, josko sieltä löytyisi jotain muutakin mukavaa, vaikka remontti on vieläkin kampuksella menossa. A is for Awesome.  Lyhtypylvääseen oli...