Siirry pääsisältöön

Äkäisten jyrsijöiden kohtauspaikassa

Iltapäiväkävelylle lähtiessäni en tiennyt vielä, mihin suuntaisin. Hyvin tavallista; usein tulee tehtyä niin, että kun olen astunut ulos ovesta, päätän vain ensi alkuun, käännynkö oikealle vai vasemmalle. Ja sama homma seuraavassa risteyksessä. Joskus löydän itseni kiertämästä Tuomiojärveä, toisinaan Jyväsjärven rannasta, tai sitten jostain ihan muualta, joltain pikku polulta, jota en ole aiemmin tallannut.

Jalkani lähtivät kuljettamaan minua tällä kertaa Kortepohjasta vähitellen kohti Vaajakoskea. Tuohimutkasta löytyi itselleni uusi radanvarsipolku, jonka kautta pääsin Halssilaan ja sieltä jatkoin edelleen kevyen liikenteen väyliä Jyskään. Vedettyäni vesiperän yhdellä pikkupolulla kävin kurkkaamassa toista vaihtoehtoa.


Eipä löytynyt kopin takaa jatkoksi hyvää polkua, mutta sentään yksi äkäinen jyrsijä, jota en ollut aiemmin tavannut. Näitä irvistäviä hahmoja olen bongaillut monesta paikasta Jyväskylässä (jokunen löytyy kauempaakin, mm. Jämsästä).

Vaajakoskentien mutkan tehtyäni ylitin Vaajakosken moottoritien sen eteläpuolelle. Pääsin Sievisenmäentien jatketta pitkin aina Päijänteen rantaan, Haapalahteen. Kun olin laskeutunut Päijänteen jäälle, lähdin toiveikkaasti kävelemään pilkkijöiden tallaamaa polkua pitkin keskemmäs, keksittyäni että voisin päästä Pikku Haapasaaren eteläkärjen laavulle. Niin olisin päässytkin, jos olisin älynnyt olla liikkeellä kumppareissa! Sen verran paljon oli lumikerroksen alla piilossa jäälle noussutta vettä, että oli pakko keksiä jotain muuta. Matalissa kengissä kahlaaminen ei innostanut.

Palasin pilkkijöiden polkua takaisin rantaan ja päätin yrittää päästä edelleen jäätä pitkin mahdollisimman kuivin jaloin Sammallahteen ja sieltä kuivalle maalle, Hutungin lähitienoille. Melkein onnistuinkin, sillä vasta ihan lähellä Haapaniemen pohjoiskärkeä solahtivat kenkäni lumen läpi jäällä lilluvaan sohjoon. Hohhoijaa. Onneksi jalkojen alla oli kohta vain lunta ja maata.
 

Vaikka märät tossut ja varpaat harmittivat, ilmeeni muuttui kohta iloiseksi.Eikä pelkästään sitä, vaan heti Sammallahdesta rantaan noustuani minua tervehti taas äkäinen jyrsijä!


Eikä vain yksi, vaan niitähän oli useampia! Rantamaisemissa olevat, hyvinkin hylätyn oloiset rakennukset ja niiden pihan rakenteet olivat saaneet pintaansa useita teoksia Jyväskylän katu/graffititaiteilijoilta. 


Olin osunut äkäisiksi jyrsijöiksi nimeämieni hahmojen kohtauspaikkaan, mutta ne eivät olleet ainoita pintoihin ikuistettuja olentoja. Näitä jyrsijöiden sukulaissieluja löytyy muualtakin päin kaupunkia.



Äkäiset jyrsijät ovat vallanneet osan entisen teollisuushallin kivijalasta.


Ja tarkkaileepa joku maailmaa myös muita ylempää.


 
Oijoi! Tämän masentuneen veikon kavereita löytyy mm. Tuomiojärven ja Löylyjoen maisemista.



Jatkoin matkaa märin tossuin, mutta äkäiset jyrsijät onnistuivat piristämään minua sen verran, että unohdin kastumisen, koska varpaita ei pienestä pakkasesta huolimatta palellut. Katutaidetta löytyi todella yllättävästä paikasta, josta en ollut muutenkaan tiennyt.

Täältä Hutungin naapurista retki jatkui vielä teetuokiolla Tikkulassa, mistä reippailinkin sitten suorinta tietä kotiin. Ja kyllä oli mukava saada taas kuivat sukat jalkaan :)

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Noissa hahmoissa on jotain niin piristävää :D

      Poista
  2. joensuustakin löytyy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tulee vastaan seuraavan kerran, kun poikkean Joensuussa ;)

      Poista
  3. Mielenkiintoisia hahmoja! Tampereelta asti olen bongannut näitä kanssa, olisi hauska tietää, kuka näitä tekeepi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole minullakaan tietoa, kenen tekosia. SBF-kirjainyhdistelmä tosin löytyy joskus samasta paikasta ja sitä on avattu mm. tekstillä Super Best Friends :) Äkäisistä jyrsijöistä on havaintoja myös esim. Jämsästä ja Kuopiosta.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la