Sinikelloja jahtaamassa, Isle of Wight

Sinikellometsän lumoa on vaikea selittää. Olen kyllä jokseenkin yhtä innoissani myös kukkivan karhunlaukan täyttämästä metsiköstä, johon samaten syvästi ihastuin Englannissa kahtena edelliskeväänä. Suomessa kukkaloistomaisemista eniten ovat kolahtaneet valkovuokkojen valtaamat alueet Hangossa ja Helsingin Viikissä, mutta Keski-Suomessa en ole yhtä syvää luonnonkukkalumoutumista kokenut.

Isle of Wight on vain yksi monista paikoista, joissa brittiläisestä sinikellolajista voi nauttia siinä mahtavimmassa ympäristössä eli luonnollisella kasvupaikalla metsässä, eikä vain kukkapenkissä. Minulla olikin kovat odotukset sen suhteen, että pääsisin taas sinikellometsään.

Niinpä kävelin toiveikkaana Wightsaarella Newportin turisti-infoon ja kysyin tiskin takaa, että minne kannattaisi mennä. Ai mitä? Ööh, metsä? Newportin pohjoispuolella on metsä, tuossa noin. Ja neitonen katsoi minua tyytyväisenä: ongelma ratkaistu. Kiitin ja huokaisin syvään vasta ulkopuolella. Onneksi olin napannut matkaan myös National Trustin Isle of Wight-esitteen, jonka tekstinikkari oli huomannut mainita nämä upeat kukkaset kohdekuvauksissa. Oli peräti muutamia vaihtoehtoja, mistä sinikellometsiköitä voisi löytyä.

Mistä ja millainen sinikellometsä löytyi, siitä alla olevalla videolla. En malttanut olla kuvaamatta kellokukkasten suloisuutta puhelimella.

Leskenlehti, rentukka, sinivuokko, valkovuokko. Onhan niitä valloittavia luonnonkukkia meilläkin, mutta pakko tunnustaa, että brittisinikello on nyt meikäläisen luonnonkukkapörssissä tosi korkealla... 

Oli aivan huippua saada kuljeskella hitaasti sinikellojen ja linnunlaulun keskellä!

Muita retkiäni Wightsaarella:
Isle of Wightin kävelyfestivaalilla: Yar-joen vartta ja rannikkomaisemia
Vihreitä rinteitä ja rotkoretki Shanklin Chineen
Aurinkokävely Isle of Wightilla