Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2009.

Virtaava jää

Kuva
Kevät virtaa jäänä Laajavuoren metsissä. Kuusten juurakoita peittää paksu jäämassa, joka on syntynyt jyrkkiä rinteitä pitkin virranneesta lumen sulamisvedestä. Ohikulkija voi vain ihmetellä. Huimaa vauhtia viheltävä, puhkuva ja puhaltava tuuli teki kävelystä tänä viikonloppuna erilaista. Lauantaiaamuna ei tehnyt mieli lenkille, kun pölypilvet velloivat kaupungilla ja pyörittivät muassaan satunnaista irtoroskaa, mitä vain oli pihoista ja pientareilta irti lähtenyt. Tuulenpitävät vaatteet olivat arvossaan ja tänään tuli hidastettua askeleita. Josko tämä jäätävä keli jo pian muuttuisi lämpimäksi kevääksi?

Kävelykadulla

Kuva
Eilen illalla luistimet olivat vaihtuneet terättömiin jalkineisiin myös JYPin pelaajilla. Kävelykadulla liikkuminen oli tuhansiksi arvioidun ihmismassan joukossa erittäin hidasta, suorastaan hankalaa, kun mestarijoukkueen kansanjuhla valtasi tilan. Matti Nykänen raikasi ämyreistä ja screenillä, pelaajat riemastelivat keskenään ja yleisön kanssa, minä puikkelehdin vaivihkaa hiljaisemmille väylille... Jypin ilotulitus oli harvinaisen hieno, joten harmitti, kun näin sen vain kaukaa kotinurkilta, enkä keskustasta. Tänään ilmassa on ollut toisenlaista mölyä, kun vinhasti paiskova tuuli on paukuttanut kattoja, lennättänyt roskia ja kevyempiä kamppeita ympäriinsä pihoja ja teitä. Ja hiekkaa naamalle!

Savetta Savelassa

Kuva
Millä kävellä? Vaelluskengät ovat jo turhan raskaat keväisille, lumettomille teille. Epäilin jo, että jalkani ovat tismalleen kahden ns. normaalikoon välistä, oli asteikko mikä hyvänsä. Tai että en millään osaa arvioida kengän kokoa oikein. Tuntui, että tolkuton määrä kenkäpareja oli jo tullut sovitettua yhteensä kolmessa kaupungissa, eikä ollut toivoa siitä, että löytyisi kävelemiseen sopivat matalat tossut - kunnes tänään tuli pelastus ja Lowan Strato low istuikin oikeasti jalkaan. Oli ilo lähteä kokeilemaan uusia tossuja! Hmm, tuli kyllä tehtyä kompromissi siinä, että luovuin goresta ja hyväksyin "vain" jalkoihin sopivat kengät. Siispä päätin skipata Laajavuoren kuratien ja kulkea roiskeettomasti kaupunkiasvaltteja pitkin. Keskustasta yläkaupunkiin kävi matka - alas Vapaudenkatua ohi Lounaispuiston ja Wivi Lönnin suloisen, keltaisen talokaunottaren vierestä tarkoituksella ylämäkeen hauskan lyhyttä Hämeenkatua Seminaarinkadulle, sitten Galleria Beckerin pihan poikki alas ja

Iltamietteissä

Kuva
Pääsin kävelylle vasta iltakahdeksalta, mutta ah mikä valo! Pilvinen harmaus oli poissa. Laajavuoren takaa loimotti vielä aurinkoinen kutsuvasti, siispä mars mars taas ylämäkeä kohti ja eilistä reippahammin askelin. Viimeisestä nousumutkasta avautuu tieltä näkymä kauas pois ja mäen toisella puolella oleva kaupunki unohtuu. Vain metsää ja avaraa taivasta kaikkialla. Ladut alkavat olla jo pehmosellaisia, mutta vielä yksi urhea hiihtäjänainen pinkoi menemään illan hämärtäessä, kun palasin alas. Mietin tänään, että kävelyni ovat muuttaneet luonnettaan viime kuukausien aikana. Aluksi tutkailin hitaammin ympäristöä, sitten pidensin matkoja ja viime aikoina olen pyrkinyt kuntoiluvauhtiin. Sekin on tuntunut hyvältä, mutta askelten hidastaminen on vielä edessä. Vauhdikkaasti kulkiessa havainnoi maisemaa ja yksityiskohtia aivan eri tavalla; silloin uppoaa herkemmin omiin ajatuksiin, etenkin jos reitti on jo tuttu. Nytkin pohdiskelin sitä, missä kävelen viikon-kahden kuluttua; kävelin ajatuksissa

Kevytvuori

Kuva
Koska Jyväskylän kävelytiet kulkevat pääosin hyvin tasaisella maalla, poikkesin tänään niin ylämäkeen kuin pääsin: Laajavuoren huipulle. Autotie hyppyrimäelle on nyt kelirikon takia suljettu puomilla yleiseltä liikenteeltä, mutta kävelijä voi kiertää moisen esteen. Kurainen ja sula soratie jyrkkeni heti mukavasti, jo ennen mäkimonttua. Sen jälkeen tuli taas reipas hien pintaan nostattava nousu ja hyppyrimäen takana tie oli sohjoinen, onhan se katveessa puiden takana. Muutama urhea vielä lykki itsensä hissiltä laskettelurinteeseen, mutta rinneradio raikasi hyvin vähälle väelle. Oli huojentavaa lähteä reipastelemaan tietä takaisin alas, pois mökän ulottuvilta. Jos minulla on yhtään järkeä päässä, käyn kävelemässä tätä muka-vuorta (sorry vaan, vaikka tuntuu hetken korkealta, on tosi kevytversio) vielä useamman kerran vajaan parin viikon sisään, että nousukunto kohenisi. Vaihteeksi kävelin ajotien laitaa Laajavuoresta Ruokkeentien varteen, enkä kiertänyt alas Haukkalan kävelytielle. Autoja

Kaukovaellusta

Kuva
Jonkinlainen surumielisyys leijuu paikkakunnan yllä. Helppo sanoa näin ulkopuolisena? Muutaman päivän kävelyillä on mieleen muistunut surullisia tapahtumia Imatralla, tämän ja tuon kävelytien varressa. Vuoksenniskalla kohtasimme vanhan miehen, joka oli taas ulkona hiljaisen Kaverinsa kanssa. Kaveri asuu hänen kanssaan, tuo kuulemma häntä joka päivä ulos, tänäänkin jo toista kertaa, mutta ei puhua pukahda. Niin. Rollaattori ei virka mitään, mutta auttaa pois yksinäisestä kodista, ihmisten ilmoille. Siinä katetun bussipysäkin penkillä mies istui rollaattorinsa kanssa, tervehti ystävällisesti ohikulkijoita ja toivoi että joku pysähtyisi vaihtamaan muutaman sanan. Pysähdyimme hetkeksi. Hänelle halusi täydestä sydämestään toivottaa hyvää pääsiäistä. Sydäntäsärkevää, kun tuota pysähtyy ajattelemaan. Tämä yksin elävä vanhus sentään jaksaa lähteä ulos ja uskaltaa yrittää kontaktia kylänmiesten ja -naisten kanssa. Nykykylä vain on liian iso, ohikulkijoissa liikaa tuntemattomia ja kiirettä, ehk

Lokin pääsiäismuna

Kuva
Jälleen Vuoksen kierros, nyt eilistä pidempi eli Sienimäki-Imatrankoski- Tainionkosken voimalaitos -Sienimäki, eikä vieläkään sitä mielestäni alkuviikosta luvattua lämmintä säätä. Ikivanhat lenkkarit eivät ole ideaalit edes näin tasaiseen maastoon, se tuli huomattua. On siis löydettävä uudet vaelluskenkiä keveämmät jalkineet, jotka eivät hätkähdä kuralammikoista tai muutenkaan märästä maaperästä. Tai muuten jalat valittavat lisää. Lokki vartioi Vuoksessa töröttävää jättimunaa, jota en eilen edes huomannut; lieneekö pääsiäispupu käynyt asettelemassa sen jalustalle viime yönä vai onko taideteos ollut pitkäänkin paikallaan?

Vuoksen vartta

Kuva
Jyväskylässä olisi saanut aamusella tarpoa useamman sentin paksuisessa, puhtaassa ja lumiukon tekoon täydellisessä uudessa lumessa. Imatralla kävelytiet ovat keväisesti lähes kuivia ja paljaita, lenkkarikelpoisia. Vastaan pyöräili kiikarikaulainen mies. Hidastin matkaani siinä kohdassa, missä hän oli pysähtynyt pitkällä suoralla. Kevään ensimmäinen koskelo räpylöi Vuoksessa, seuranaan valkomusta siivekäs, jota en tunnistanut. Vaan äsken löysin edustavan kuvan (by Seppo Harmala) molemmista - sattui olemaan isokoskelopariskunta . Eikä tukkakoskelo ja joku erilajikkeinen, kuten ensin arvelin. Vain muutama lenkkeilijä liikkeellä, autojakin harvakseltaan. Pitkäperjantain rauhaa. Valtionhotelli pilkotti Imatrankosken uoman takana, käännyin takaisin Vuoksenniskan suuntaan, mutta nyt Mansikkalan puoleista rantaa. Yksittäisiä jäälauttoja lipui pitkin tummaa vettä. Urheiluhallin takana, kalastuspuistossa oli vielä muutama iltapilkkijä. Avovettä heillä jo kummallakin puolella... Sienimäen pieni

Ääniä ja pintoja

Kuva
Vain hitusen verran oli katuja putsattu Tampereella, kun astelin kohti punatiilirakennuksia kosken partaalla. Näin kengät kuluvat tehokkaimmin, kun sepeli pyöräyttää karheasti kengänpohjaa vasten. Vähintään suutarille töitä ja korkolaput kohta uusiksi. Puikkelehdin kadun puhtaimmille ja kuivimmille kaistaleille kovilla koroilla kopsutellessani. Kahvila Runon sileälle lattialle oli mukava astahtaa ja saada eteen pöytään kannettu höyryävä, pehmeä kahvi. Päivemmällä vaihdoin suuntaa ja siirryin Kelloportinkadun narskeasvalteilta Tammerkosken partaalle Koskipuistoon, missä hiekkakäytävät olivat jo sulat ja lähes kuivat, toisin kuin kotona Jyväskylässä. Hiekalta asvaltille, hetkinen mukulakiviä, jopa graniittilaattoja kadun pinnassa, sitten jopa puhdasta kadun pintaa, kops kops kops. Jalkojen alla äänet muuttuivat, eivät vain ympärillä, kun vaihdoin hiljaisemmilta pikkukaduilta pärinän, kohinan, suhinan ja ylipäänsä tasaisen taustamelun joukkoon. Avojaloin liikkuessani minua tuskin kuulisi,