Rappusia ja rappeutumista

Lappeenrannan satama-alue on hiljainen keskellä lauantaipäivää. Laskeudun lähemmäs rantaa, Kasinon ja Lappeenrannan kylpylän editse kulkevalle kävelytielle. Puurakenteinen Kasino (1913) näyttää ulospäin vaatimattomammalta kuin muhkea, jälkijugendia edustava kylpylä  (Gustaf Strengell 1912). Sujahdan rakennusten välistä Ainonkadun puolelle tutkimaan vanhan kylpylän hauskoja, erimuotoisia ikkunoita niin suorissa kuin kaarevissa seinissä.
Äkkään vasta nyt, kuinka paljon alempana olen jossain yläpuolellani kohoavaa Lappeenrannan keskustaa. Paristakin kohdasta Ainonkadun varresta nousevat reippaan pituiset portaat ylärinteeseen, oikaisureitteinä kävelijöille. Ensimmäisten, jyrkiltä näyttävien rappusten alapäässä luvataan rohkaisevasti Hyväntuulentie. Tartun vasta toisten, loivempien rappusten houkutukseen. Melkein jo lumeen hautautunut kyltti uhoaa Ei talvikunnossapitoa, mutta ystävällistä kyllä reitti on silti hienosti puhdistettu kulkijoille.
Käännyn portaiden yläpäästä vasemmalle Kimpisenkadulle, jolta näkyy rappeutumaan jätetty vanha kaunis puutalo. Siitä näkee että se on aikanaan tehty huolella. Talosta on ennen sen eteen noussutta kerrostaloa ollut jopa esteetön järvinäköala Saimaalle.
 Kimpisenkatu 11 taitaa ikävä kyllä odottaa enää kauhakuormaajaa, se on niin surullisessa kunnossa; ikkunat rikki lyöty, pariovet rempallaan ja kiinni naulattu. Upea punainen tapetti repsottaa yhden huoneen seinässä, kattolyhty kurkistaa vielä sitkeästi yläkerrasta.
Näitä talovanhuksia tulee aina surku. Jos tämänkin olisi voinut korjata ajoissa, se olisi koko kadun ylpeys. Nyt lie jo myöhäistä?

Jatkan Kimpisenkatua eteenpäin ja palaan rannan kävelytielle, joka johdattaa minut takaisin sataman puolelle. Hiekkalinna on nyt lumen peitossa, samoin ovat rantaan ankkuroidut risteilyalukset. Aiemmin talvella sataman jäällä on päässyt myös luistelemaan, mutta tällä hetkellä jäärata on sohjoinen. Talvituristia täällä on kyllä ajateltu monipuolisesti, sillä satamasta voisi vuokrata myös suksia, pulkkia ja lumikenkiä. En taivu noin urheilullisille houkutuksille, vaan kaihoan jo ylös Linnoitukselle.

Krouville johtavan Vesiportin polun vieressä nuristaan taas, että ei talvikunnossapitoa, joten kiitos sille sielulle, joka on pitänyt reitin auki. Pääsen siitä mukavasti oikaisemaan Linnoituksen maailmaan ja pian edessäni höyryää iso kupillinen kuumaa teetä.
Majurskan vadelmatorttu maistuu suloiselta.Ympärillä kaikuu vilkas puheensorina enimmäkseen suomeksi, jostain pöydästä myös venäjäksi. Peräkammariin lappaa juhla-asuista väkeä kukkapukettien ja lahjojen kera; kohta sieltä kajahtaa sankarittarelle Paljon onnea vaan. Siemaisen lisää teetä.

Kommentit

  1. ihanan näköistä! Koska tulet taas Hankoon? Valo täällä on nyt aiva ihmeellistä :)

    VastaaPoista
  2. Tarja, maaliskuussa on ajatus pistäytyä siellä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit