Siirry pääsisältöön

Hankasalmi: Keskisenlammen luontopolku

Ensilumi on ihmeellinen asia. Kun ensilumi laskeutuu maahan, sitä miettii, sulaako se heti pois vai onko maa tarpeeksi kylmää säilyttämään lumen lumihiutaleina. Kun ensilumi sitten jää maahan eikä sula ihan saman tien, aprikoin edelleen, pitkäksikö aikaa, lämpeneekö vielä, saapuuko sade ja vaihtaa valkoisen tummiksi sävyiksi.Vai olisiko talvi oikeasti jo tullut?
Siksipä onkin syytä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja käydä ensilumiretkellä niin kauan kuin lumihiutaleiden valkaisemaa maisemaa varmasti riittää. Hangan lava Hankasalmella viettää kesän jäljiltä talvilepoa, joten jätän auton sen pihaan ja ylitän tien päästäkseni Keskisenlammen luontopolulle ohjaavalle polulle.
Luontopolku löytyy punaisia maalimerkkejä seuraamalla, joten vaikka pitkospuut olisivat paksummankin lumipeitteen alla, ei olisi eksymisen vaaraa. Pitkokset ovat täällä poikkeuksellisen kapeita, joten tarkkana on oltava. Myös siksi, että lumi ja jää ovat tehneet lankuista erittäin liukkaita. Aurinko välähtää hetkeksi esiin... Ja katoaa jälleen.
Keskisenlammen luontopolun opastetaulu on erinomainen; viimeisen päälle ehjä ja siinä on jopa harvinaisen selkeä kartta.
Luontopolku lähtee kiertämään Keskisenlampea sorjan männikön katveessa. Tällaisena vuodenaikana rastitaulujen kasvijutut jäävät minulta helposti lukematta, koska monia niistä ei kuitenkaan pystyisi talviaikaan havainnoimaan. Keskityn siis tyystin nauttimaan näkymistä tänä kauniina päivänä.

En ole mikään jälkiasiantuntija, mutta kun näen pienet tassunjäljet pitkoksilla, olen ihan varma että edelläni on kipittänyt määrätietoisesti orava, joka on tykästynyt helppokulkuiseen, "päällystettyyn" reittiin; sen verran pitkään jäljet täplittävät lumisia lankkuja. Lumiseen aikaan kannattaisikin pitää mukana opus, jonka avulla voisi opetella tunnistamaan eläinten tassunpainaumia.
Keskisenlammen lintutornista saa vilkkaampaan lintuaikaan varmasti nähdä vaikka mitä siivekkäitä, mutta nyt sekä kuulostaa että näyttää hiljaiselta. Torniin on silti kavuttava!
Kierrän katseellani Keskisenlammen maisemaa tornista. Jossain kauempana on sulassa yksi valkoinen möykky, joka saattaisi olla joutsen, mutta en ole ihan varma. Eikä tietenkään sattunut kiikareita mukaan.
Rantaneva jatkuu, sitten tulee vastaan puron uoma. Veden partaalla on hitaasti maatumassa kaksi vanhaa, lahoa puuvenettä. Tämä näyttää olleen joskus siniseksi tai valkoiseksi maalattu.
Lumen ja jään liukastama puusilta johtaa yli tyynen uoman. Maisema näyttää karulta nyt kun vihreät ja keltaiset värit jo kadonneet, mutta ehkä juuri siksi se on kaikessa peilityyneydessään niin rauhoittava.
Tuuli heiluttelee rantakaislikkoa, sitten pitkokset ohjaavat suojaisempaan rantamaisemaan, missä jalkojen alla on enemmän lunta. Ja pitkoksilla saa edelleen olla tarkkana, ettei jalka lipsahda. Muutaman kerran otan luikua, mutta pysyn pystyssä.
Toinen leveä puro, vai onko se oja, ylittyy sekin helposti tukevaa lankkusiltaa pitkin. Somat käävät koivun kyljessä ovat kuin pieniä sadekatoksia, arkkitehtoonisia yksityiskohtia.
Luontopolun varrella on viereisen maatilan menneisyyteen liittyviä mutahautoja, jotka tunnistaa suorista reunoista. Niistä kaivettiin aikoinaan talvisin mutaa hyötykäyttöön: jäätynyt muta varastoitiin kesää varten, jolloin siitä oli apua kylmäsäilytyksessä. Muutoin mutaa käytettiin maanparannukseen.
Pilven takaa esiin taas välähtävä aurinko kirkastaa maiseman sellaiseksi, että kuvittelen näkeväni edessäni keväisen polun! Lokakuinen päivä yllättää...
Riidenliekopolku on vielä kauniimpi, kun maassa luikertelevia liekoja kumartuu katselemaan lähempää. Voi tätä herkkää valoa.
Polun kulmauksessa oleva littana kivi muistuttaa muistomerkkiä tai hautakiveä, mutta eipä siinä mitään kaiverruksia näy. Näistä ei vaan aina tiedä. Ohitan vanhan haavikon, sitten lumisen polun keskeltä erottuu pienten käpälien kiivaasti kaivama, pikkuruinen kolo. Joku pikku jyrsijä on kaivautunut siitä maan uumeniin.
Luontopolulta löytyy viitta Hankasalmen Revontuli -lomakeskukseen johtavalle yhdyspolulle, mutta en lähde tutustumaan sivureittiin vaan jatkan matkaa lähtöpisteeseen. Kohtaan vielä kolmannen uoman, jonka yli on tehty pieni silta ja joka yhtyy Keskisenlampeen. Pilvet ovat keräytyneet takaisin yhteen. Missäköhän popsisin retkieväät...

Kommentit

  1. Olipa rauhoittava ja hiljentävä luontokierros.

    VastaaPoista
  2. Nyt on tainnut toteutua se olettamus,että talvi ei kuitenkaan tullut. Mutta valoisia ensilumikuvia olet saanut talletettua.
    Littana kivi saattaa olla rajamerkki. Ennen käytettiin paljon luonnonkiviä rajojen merkitään. En tiennytkään, että mutaa on käytetty myös kylmäsäilytykseen. Minun lapsuudenkodissani käytettiin sahanpurua.

    Nuo vanhat, hylätyt puuveneet saavat ajattelemaan, miksi ne on hylätty. Onko veneenomistajasta aika jättänyt, ja perillisillä ei ole tietoa missä veneen käyttäjä on kalastanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivi oli pellon kulmassa, joten rajapyykki se voisi hyvinkin olla.

      Veneet - yhden hylätyn puuveneen olisin ymmärtänyt, mutta että kaksi! Vaan luonnollinen selitys noille hylätyille lienee juuri se, että perintöveneestä tai sen paikasta ei aina ole edes tietoa, tai kenties paatille ei ole enää ollut käyttöä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…