Siirry pääsisältöön

Puijon pakkasessa, Kuopio

Pakkaspäivä Kuopiossa. Alkoi heti tehdä mieli Puijon maisemiin - on niin harvoin tilaisuutta nauttia aurinkoisesta, kirpsakasta talvikelistä tässä kaupungissa. Koska onnekkaasti tuli vastaan Kuopion kaupungin infopiste torin alla ja sieltä löytyi Puijon ulkoilukartta avuksi, ajaa päräytimme jyrkkää mäkeä ylös ja käännyimme ennen näkötornia rinteestä oikealle ja pysäytimme Antikkalan P-paikalle. Liikkeellä näytti olevan ainoastaan hiihtoväkeä, mutta elättelimme toivoa, että karttaan merkitty kahden kilometrin pituinen Konttilan kierto -niminen reitti olisi mahdollista kulkea myös talvisäässä jalkaisin.
Lumiset kuuset poseerasivat valloittavasti auringossa. Jospa vaikka auringonsäteet sulattaisivat vähän lunta oksilta, etteivät oksapoloiset napsahtelisi lumikuorman alla poikki.
Antikkalasta reitti lähti aurattua tietä pitkin kohti Konttilaa. Metsien välissä olevasta aukosta näkyi pilkahdus Kallavedestä. Tässä kelpo pakkasessa ei kyllä tehnyt yhtään mieli istahtaa erittäin viileän näköiselle penkille maisemia pällistelemään, vaan tyydyimme pikku pysähdykseen.
Luontopolun tyyliin sopivasti tienposkessa tuli vastaan opastetaulu, jossa kerrottiin lisätietoja Konttilasta. Samassa paikassa oli myös tilaa muutamalle autolle, sillä Konttilan pihassa ei saa pysäköidä. Oli ilouutinen, että kahvilan luvattiin olevan auki!
Auringonsäteet leikittelivät lumen sivelemässä kuusikossa ja valaisivat milloin kirkkaammin, milloin himmeämmin. Lumi tarrautuu näissä oloissa oksiin ja puunrunkoihin hyvinkin jämäkästi. Ja kun lunta on riittävän paljon, tykkylumen paino saa oksat tai latvat taipumaan ja napsahtelemaan poikki.
Tämän retken aikana ei onneksi vielä ollut edellämainitusta syystä langetettu hiihtokielto päällä Puijolla. Lukuisat hiihtäjät viilettivät vauhdikkaasti leveitä latu-uria myöten, pakkasesta piittaamatta. Aloimme jo olla Konttilan pihapiirissä, niittyjen keskivaiheilla.

Astelimme jyhkeää koivukujaa pitkin kohti Konttilan pihaa. Aivan tien vieressä oli talvinen taideteos, lumiveistos. Arvoituksellinen hahmo.

Luontopolkuopasteen mukaan Konttilan tilan rakennusten vanhimmat osat ovat peräisin peräti 1770-luvulta. Torppa tunnettiin aiemmin Kokonmäkenä, mutta koska asukkaina oli 1900-luvun alkupuolelta saakka Konttisia, vakiintui uudeksi nimeksi Konttila. Poikkesimme aitassa kurkkaamassa luonnosta kertovia opastetauluja, navetan päädyssä ihmettelemässä, mistä kukon kiekuna kuului (vastaus: pörheiden lampaiden takaa). Ja olihan siellä hevonenkin. Täältä taidetaan käydä joskus rekiajelulla!
Viivähdimme tovin Konttilan tuvassa ulkoilukahviossa, jossa palveltiin tällä kertaa englanniksi. Kaakao lämmitti ja makea piiras maistui tunnelmallisessa tilassa, sitten taas nuttua niskaan ja ulos. Toivottavasti polku jatkuu eikä jää latujen alle... Lähdimme toiveikkaina kohti metsän reunaa. Vaan siellä näytti olevan vain latu-uria! Voipi olla, että polut tunteva olisi osannut loikata oikeasta kohdasta metsään ja löytää Konttilan kierron jatkon, mutta me emme tohtineet hypellä liikaa latujen liepeillä. Latukävely kun on kiellettyä. Siispä käännyimme takaisin ja palasimme Konttilasta takaisin Antikkalaan.
Ei kuitenkaan tehnyt mieli hypätä vieläkään autoon tässä taivaallisen kauniissa säässä. Yksi ystävällinen hiihtäjä vinkkasi, mistä löytyy Antikkalan P-paikan suunnasta Puijon tornille johtava polku ja pääsimme sille latu-uria tallomatta. Torni kurkisti auringon kultaamana kuusipuiden lomasta. Seuraavaksi maisemia ihailemaan!
Ennen kuin astuimme Puijon tornin ovesta sisään, tuli pysähdys. Hetkonen! Vaikka olen Puijon tornilla useita kertoja käynytkin, en ole koskaan aiemmin huomannut tätä taideteosta tornin sisäänkäynnin yläpuolella. Sain hetken aikaa katsoa teosta tarkemmin, ennen kuin hoksasin, mikä siinä on mitäkin. Mutta valaistumisen hetki onneksi koitti. Mäkihyppääjä -pronssireliefillä (Irma Mattila, 1986) kunnioitetaan Matti Pietikäistä, joka voitti - ensimmäisenä suomalaisena - mäkihypyn MM-kultaa Falunin kisoissa vuonna 1954.
Hurautimme hissillä yläilmoihin ihailemaan pakkaspäivän maisemia kahvilan näköalatasanteelta. Keliolosuhteiden vuoksi ei ulkoilmatasanteelle tällä kertaa päässyt, vaan eipä tuo haitannut; siellä olisi takuulla ollut melko vilpoista. Kuopion keskusta näytti tornista katsottuna niin pieneltä, Puijon alueen metsät taasen näyttivät niin suurilta!
Havumetsää Puijolla riittää kyllä silmänkantamattomiin. Golfkentän valkoisten länttien ohella puiden välistä pystyi juuri ja juuri erottamaan myös Konttilan, joskin se alkaa jäädä puunlatvojen katveeseen. Tätäkin lumimaisemaa katsellessa tulee kuitenkin ajateltua aina myös kesää, onhan Kallavesi tuolla lumi- ja jääkannen alla. Aloinkin heti haaveilla melontaretkistä!

Oivallisesti on Puijon tornista avautuvista maisemista sanansa asettanut Anja Karttunen, jonka viehkosta runosta (mualiskuu 2010) tässä ote:
Kahtele raahassa
elä silimiäs siästä
näkymiä näitä
muistostas piästä.

Se luonto minkä niät,
on Luojan luomoo,
Kaekki on kohallaan
ja sen kyllä huomoo.

Kommentit

  1. Upeita on maisemat ja pitääpä laittaa tuo reittikin muistiin. Kuvat laittoivat miettimään, että olettekohan olleet reippailemassa samana päivänä kuin mekin (joulun jälkeen 27.-28.12.). Ainakin auringonpaiste ja valo näyttävät samalta. Eikä mekään päästy sään vuoksi ulkoilmatasanteelle. Satumainen talvimaailma näissä kuvissa. Tuollaisissa maisemissa tulee aina mieleen, kuinka hienoa olisi lennättää joku ulkomaalainen, talvea tuntematon keskelle valkoista ihmemaata.
    Karttusen sanat kolahtavat kyllä noissa maisemissa.

    VastaaPoista
  2. Puijon ja Kuopion maisemat ovat esittäytyneet edukseen kauniina päivänä.
    ps.talvisen rekiajelun lisäksi Konttilassa saa kesäkelillä kiesikyytiä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…