Siirry pääsisältöön

Late Lammas Bristolissa: Brunel Trail

Seuraava Shaun in the City- eli Late Lammas -kävelyreittiä edessä! Brunel Trail oli nimetty kuulun mestari-insinööri Isambard Kingdom Brunelin (1806-1859) mukaan ja edessä oli vähintään parin tunnin retki Brunelin kuuluisimmalle luomukselle, Cliftonin riippusillalle. Brunel ehti elämänsä aikana ahkeroida niin  rautateiden, telakoiden, sillanrakennuksen kuin höyrylaivojen parissa ja hän oli yksi teollisen vallankumouksen merkittäviä nimiä. Bristolilainen Brunel oli todella ansainnut nimikkoreitin. Ja joko historiantunneilla koulussa ei ollut hänen nimensä tullut vastaan tai painunut päähän, mutta vasta Bristolissa ja kävelyretkillä opin hänen merkityksensä.

Brunel-reitti (4,5 km) alkoi Ashton Courtin kartanolta, mutta siirryimme reitille suoraan Southvillestä, Southbank Traililta, joten päivän kävelylle oli tulossa kivasti mittaa. Ashton Court sijaitsee Bristolin keskustan ulkopuolella, Avon-joen länsipuolella, joten kävelymatkalla ehti hyvin ihailla maisemia - myös joen toiselta puolelta avautuvaa värikkäiden talojen panoraamaa. Se löytyykin monesta Bristolin postikortista.
Kapusimme niittyjen vieritse ylämäkeen kohti Ashton Courtia ensin asvalttitien laitaa, kunnes pääsimme joustavammalle polulle itse niityllä. Pysähdyin katsomaan ikivanha tammea hulppeine, laajalle levittäytyvine oksineen. Kotipuolessa sellaiset ovat eteläisen Suomen harvinaisuuksia.
Ashton Courtin edustalta suoraan alas katsellessa näkyi avarampaa maisemaa kuin koko aikana Bristolissa. Hienoa, että kävely johti ulos keskustasta! Tiheämmin asutettu Bristolin keskusta-alueen kyllä havaitsi, jos vain käänsi päätä vasemmalle.
Astuimme Ashton Courtin portista sisään. Kahvilan edustalla piti oleman seuraava Late-versio: Buttercup. Ja totta kai Vivi Cuevas antoi teokselleen lehmän nimen: Leinikki! Se ei varmasti sano "mää" vaan "muu"! Laten muoto sopi täydellisesti toiselle sorkkaeläimelle. Pysähdyimme virvokkeille kartanon kahvilaan. Jos olisi ollut koira mukana, sekin olisi saanut virvokkeita talon puolesta - iso kyltti kertoi pihalla, että Water for the pooches, Vettä haukuille.
Jatkoimme virkistystauon jälkeen matkaa, asvaltoitua kävelytietä pitkin halki hoidetun, avaran puistoalueen. Emme pysähtyneet nurmikolla odottaneelle jäätelöautolle. Kävelytie kaartoi loivasti ylämäkeen ja maisemat kauempanakin olivat niittyjen peittämiä kumpareita. Taas uusi mahtitammi levitteli muhkeita oksiaan aivan kävelytien vieressä. Emme pitäneet kiirettä.
Ja miksipä olisimme kiirehtineet, kun luontoäiti halusi meidän nauttivat maisemien lisäksi myös Bambi-tunnelmista. Kauriit olivat sankoin joukoin evästelemässä rinneniityillä. En ollut ikinä ennen nähnyt tätä lajia luonnossa. Mahtavaa! Matka jatkui ylämäkeen ja saavutimme kukkulan laen, tai niin luulimme. Sitten matka jatkui tovin vielä ylemmäs, kunnes saavuimme (edelleen Ashton Court Estaten alueella) seuraavan Laten luo.
Flora oli luonnollisesti kukkien peittämä, niin kuin pitääkin. Tai no, oli sen yllä muutakin kuin kukkasia, sillä saniainen ei tietääkseni kuki. Brittany Molineux oli ystävällisesti kirjoittanut maalaamiensa kasvien oheen niiden nimet, mikä auttoi meikäläistä. Koiranputki on siis cow parsley. Vaikka sää oli harmaa, oli kukkulalle nousussa tullut lämmin ja olimme kiitollisia siitä, että golf- ja pyöräilyklubin kahvila oli auki ja ehdimme vielä ostamaan jäätelöt.
Laskeuduimme kukkulalta alemmas, Ashton Courtista ulos johtavalle tielle. Tilan porttirakennus oli kieltämättä kerrassaan hulppea! En usko, että tuosta on tolkuttomasti liikennettä... Millaistahan olisi asua tuossa portinvartijan tönössä? Ehkä epäkäytännöllinen, mutta niin mielettömän upea!
Seuraavaksi tapasimme itse Brunel Trailin päätähden, Isambaaardin. Tim Miness ei yllättänyt, vaan Isambaaardin päässä oli Brunelille tunnusomaisesti huiman korkea silinterihattu ja muutenkin tyylikäs mustavalkoinen asu. Ja tietenkin rusetti kaulassa, kalvosimet etusorkissa. Pistäydyimme tien toisella puolella Clifton Suspension Bridge -siltaa ja sen historiaa esittelevässä näyttelyssä ennen kuin astuimme sillan puolelle.
Koululaisryhmä pulisi edessämme, sitten he väistyivät ja pääsimme katsomaan riippusillan katselutasanteelta avautuvaa näkymää Avon-joen rotkoon. Korkeusero sillan ja joen välillä on kerrassaan huimaava. No, onhan se yli 70 metriä. Aika tiukat ovat vastapäiset kalliotkin, joiden päältä löytyy seuraava Late, eli täältä vain pikkuruisena erottuvan tähtitornin vierestä.

Ylitimme rohkeasti sillan - korkean paikan kammoisille ei suositeltava kävelykokemus - ja kapusimme vielä ylemmäs, Cliftonin vanhalle tähtitornille. A Sheep's Eye View eli Late Lampaan näköala olikin aikamoinen observatoriolta, jonka sisällä oli camera obscura sekä sisäänkäynti luolaan, jonka kautta olisi päässyt katselemaan Avon-rotkon maisemia jyrkästä kallioseinämästä. Sadesää laittoi meidät kuitenkin jatkamaan matkaa ilman poikkeamista tähtitorniin ja sen salaisuuksien uumeniin. Shaun-Laten kyljissä oli jo tällä kävelyreissulla tutuksi tulleita maamerkkejä. Kuumailmapalloja emme kuitenkaan olleet vielä bonganneet, ehkä siksi ettei ollut festivaalin aika.
Laskeuduimme tähtitorninmäeltä alemmas, Avon Gorgen näköalapaikalle, missä saattoi paitsi ihmetellä huimaa Avon-joen rotkoa, myös tavata kuumailmapallojen täplittämän Laten: Baa-lloon. Jenny Urquhart oli tarttunut juuri siihen, mitä emme voineet tällaisella kelillä vahingossakaan nähdä, sillä kuumailmapallot ovat normaalisti liikkeellä paremmalla kelillä.

Avon Gorge Hotel sijaitsi rotkoon nähden paraatipaikalla ja vain sadan metrin päässä edellisestä Latesta. Menimme hotelliin pubin kautta ja suuntasimme suoraan joen puoleiselle terassille, missä tiesin Laten odottavan; kaksi vuotta aiemmin Gromit oli seisonut juuri siellä. Niinpä Wish Ewe Were Here oli luonnollisesti saanut saman paikan. Terassilla oli mahdollisuus ottaa kuva kahdesta Shaun-spotterista Shaunin ja Bitzerin hahmokuvissa, pubin tiskillä oli teen seuraksi tarjolla myös Shaun the Sheep -kuppikakkuja.
Mieluummin tutkin kuitenkin tätä Shaunia ja sen lukuisia yksityiskohtia. Bristol-maisemien ohella Laten kuvituksena oli myös muistumia Väärät housut-elokuvasta, kuten juna ja Feathers McGraw! Oih! Täytyykin taas katsoa se animaatio. Heippa hei - seuraavaa Latea kohti.

Viehättävä Clifton on Bristolin keskustan yläpuolella ja matkamme kohti Brunel-reitin kahta viimeistä Latea jatkui Cliftonin alueella tähtitornilta alas, samalla suunnaten takaisin kaupungin keskustaan. Laskeuduimme The Shear Speed Helter Skelter -Laten luo aidattuun puistoon. Tötteröpäisen Laten läheltä nähdäkseen tuli kiertää aita ja etsiä portti, josta puiston sisälle pääsi. Nämä Britannian aidatut puistot (pahimmillaan täysin yksityiset ja avaimen vaativat) ovat kyllä hassuja. Puiston tulisi olla avoin aina ja kaikille. Gav Strangen Late oli kyllä hieno, mutta olin ehtinyt vaikuttua monesta muusta enemmän.

Bloomin' Gorge-ous oli Brunel-reitin viimeinen Late. Ei-yllättävästi, Late oli jälleen saanut kukkaisteemaa ylleen.

Isoja kukkasia - kalliokieloa ja vaikka mitä. Vaikka tämän Laten nimessä olikin myös gorge (rotko), ei Alice Roberts ei onneksi ollut maalannut Laten pintaan riippusiltaa ja rotkoa, vaan ainoastaan kukkia. Kiitos siitä! Avon Gorge oli huima näky ihan sellaisenaan ja sen yli kaareutuva riippusilta toistui ehkä liiankin monessa Latessa, joten alkoi jo tuntua, että Late ilman sillan kuvaa on paikallaan. Bristol on paljon enemmän kuin yksi riippusilta ja kuumailmapallofestivaali, sen on näillä Late Lammas -kävelyillä voinut jo moneen kertaan todeta.

Kommentit

  1. Olipa outo yhdistelmä tuo lammas ja lehmä....

    Minäkään en ole nähnyt bambeja livenä luonnossa. On ne vaan kauniita otuksia! Tosin osa harmittelee Suomessakin puutarhaistutustensa puolesta kun nämä pitkäkoivet saapuvat pihapiiriin. Tämä oli kyllä maisemiltaan varmasti upea kokemus. Olisi saattanut polvet hieman tutista tuolla sillalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Late Lampaasta on tunnetusti moneksi! Tämä oli oikeastaan paras kävelyreitti, koska se vei keskustasta ulos vihreämmille niityille ja avariin maisemiin. Ei silti, kaupungissa on kiva kuljeskella, mutta aloin jo kaivata väljemmille kulkureiteille.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…