Siirry pääsisältöön

Jääkävelyä kolmella järvellä, Jyväskylä


Taas, tai edelleen ihan mielettömän hyvä sää jäällä kävelyyn. Ajattelin, että ei voi olla tottakaan!
Jyväsjärven jäällä oli sunnuntaina paitsi kävelijöitä, luistelijoita, potkukelkkailijoita, pyöräilijöitä ja pilkkijöitä, myös laskuvarjohyppääjä ja lentokone!

Kun laskeuduin Jyväsjärven jäälle, kuulin lentokoneen pörräävän, vähän ajan päästä huomasin laskuvarjohyppääjän leijailevan taivaalta alas ja pian saavuin jo laskeutuneen lentokoneen luo. Keltamusta pikkukone oli valmistautumassa lähtöön; konetta käännettiin juuri. Nokan piti osoittaa Kuokkalan sillan alle, sillä tällä luisteluradan puolella siltaa ei ollut vapaata jäätä kiitoradaksi ilmaan nousua varten.


Kohta pienkone pörräsi vauhtia Kuokkalan sillan alitse ja kohosi ilmaan, kääntyen jatkamaan matkaa kohti etelää. Tällä kertaa ilman laskuvarjohyppääjää. Minä kuljin myös sillan ali, mutta toisesta kohdasta,  Seppo Uuranmäen Keinuja-veistoksen alapuolelta. Keinuva miekkonen näyttää aina olean niin kylmissään.




Vapaata jäätä riitti Jyväsjärvellä hyvin kaikille kulkijoille, etenkin nyt, kun ei tarvinnut väistää edes lentokoneita... Vaajakosken moottoritien melu kuului onneksi vain kohtalaisen vaimeana jäälle. Minne mennä? Katselin aikani maisemia ja päätin sitten kävellä Äijälänsalmen suuntaan, sillä Kuokkalan kartanon kahvila olisi hyvä välietappi.


Pitkäruohon niemen ylitin mieluummin kuin olisin kiertänyt sen vasemmalta, näkisihän niemen jälkeen hyvin, minne asti sulaa ulottuisi Äijälänjoelta. Huomasin olleeni erittäin varovainen, sillä useita pilkkijöitä oli kalastamassa niemen toisella puolella ja hiihtäjiä sekä kävelijöitä kulki niin ikään jäällä kaikessa rauhassa. No, parempi näin päin... Askelsin muiden jälkiä pitkin kuitenkin pian taas kuivalle maalle, Rantaraitille, ja edelleen Kuokkalan kartanolle teetauolleni.


Kartanolta lähtiessä alkoi poltella; joskohan sitä vielä käväisisi Päijänteen puolella, eihän sinne ollut kuin muutama askel...Niinpä jatkoin matkaa Äijälänjoen eteläpäähän ja laskeuduin turvallisesta kohdasta Päijänteen jääkannelle. Täällä sitä vasta olikin tilan tuntua! Pienempien saarten takana kohosi valtava Vuoritsalo. Paitsi kävelijöiden, kyllä hiihtäjienkin kelpasi...



Kävin kääntymässä ensimmäisen pikkusaaren eli Tiirinsaaren edessä, siirsin hetkeksi ajatukseni kesään, liplattelevaan vetteen ja mökkeilyyn. Kyllä tuossa kelpaa saunan terassilla istuskella ja katsella Päijänteen järvimaisemaa...

Olisi ollut mahtavaa jatkaa matkaa vielä tästä Päijännettä etelään, mutta ajatustoimintani oli sen verran laiskaa, että en keksinyt tsekata kännykästä karttaa ja katsoa sopivaa paluureittiä kotiin isomman Päijännepyörähdyksen kautta, vaan päätin kääntyä takaisin kohti Jyväsjärveä. Kieltämättä, esimerkiksi Nenäinniemen kautta kiertäminen olisi pidentänyt kävelyretkeä hieman...

En halunnut ylittää Äijälänjokea siltaa pitkin, joten hain katseellani sellaista kohtaa Väinölän rannasta, mistä pääsisi ei-yksityisalueen kautta maihin. Löytyihän sieltä rannasta laituri, jonka takana oli auto parkissa - siellä täytyi olla tie. Ruohorannantietä pääsinkin sitten Äijäläntielle ja edelleen Äijälänrantaan.


Laskeuduin toistaiseksi yksinäisen Maailmanpylvään vierestä takaisin Jyväsjärven jäälle. Äijälänrannan korkeimman kerrostalon kaverit madaltuvat hupaisasti, mitä kauemmas järven rannasta mennään.


Jyväsjärvi oli jo huomattavasti hiljaisempi. Toiseen suuntaan mennessäni kävelijöitä oli ollut liikkeellä paljon enemmän!


Otin jo Maailmanpylväältä lähtiessäni suunnaksi Schaumanin linnan. Talvessa on se hyvä puoli, että jäältä pääsee katsomaan linnaa kunnolla täältä järveltä päin! Voi kun Schaumanin linna olisi vielä sellaisessa käytössä, että se olisi ainakin ajoittain avoin yleisölle.


Koska Tourujokea pitkin ei voi kulkea, käytin katureittejä päästäkseni kävelyretken loppumatkaksi Tuomiojärvelle. Taulumäeltä rantaan laskeutuessani edessä oli mahtavan kaunis näky, kun häikäisevä aurinko tarjosi vastavaloisen siluetin. Lentiskentällä oli porukkaa pelailemassa - ihan oikeasti! - mutta en mennyt katsomaan. Jalat tahtoivat jo kotiin. Siis ei neljännen järven jäälle tällä reissulla.


Kivelänrannan, ex-leirintäalueen, rakennustyömaat ovat jo alkaneet muuttaa maisemaa. Ensimmäiset asukkaat elelevät jo uusissa kodeissaan metsikön keskellä lähellä Löylyjokea, keltaisen nostokurjen juurella. Käärmetalokin on alkanut rakentua Priimuksen viereen, harjakattosuojauksen alla. Ensi talvena rantamaisema näyttää taas hieman erilaiselta.


Tuomiojärvellä oli pikkuisen enemmän lunta kuin Jyväsjärvellä, mutta jäällä oli silti kevyt kävellä, katse suunnattuna aurinkoon. Kyllä talvella kannattaa ainakin välillä vaihtaa kadut ja tiet järven jäähän!

Kommentit

  1. Onpa komeat maisemat Jyväskylästä jäältä käsin. Lauantaina sää olikin mitä parhain ulkoiluun.
    Aika hauska juttu, mutta tuo laskuvarjohyppääjä on oma poikani! Miniä laittoi hänen hypystään ja laskeutumisestaan videonpätkän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas sattui! Ajattelin itse, että on varmaan jännää laskeutua Jyväsjärven jäälle ja nähdä kaupunki vinkkelistä, josta harva voi sen kokea!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…