Jääkävelyä kolmella järvellä, Jyväskylä

Taas, tai edelleen ihan mielettömän hyvä sää jäällä kävelyyn. Ajattelin, että ei voi olla tottakaan!
Jyväsjärven jäällä oli sunnuntaina paitsi kävelijöitä, luistelijoita, potkukelkkailijoita, pyöräilijöitä ja pilkkijöitä, myös laskuvarjohyppääjä ja lentokone!

Kun laskeuduin Jyväsjärven jäälle, kuulin lentokoneen pörräävän, vähän ajan päästä huomasin laskuvarjohyppääjän leijailevan taivaalta alas ja pian saavuin jo laskeutuneen lentokoneen luo. Keltamusta pikkukone oli valmistautumassa lähtöön; konetta käännettiin juuri. Nokan piti osoittaa Kuokkalan sillan alle, sillä tällä luisteluradan puolella siltaa ei ollut vapaata jäätä kiitoradaksi ilmaan nousua varten.

Kohta pienkone pörräsi vauhtia Kuokkalan sillan alitse ja kohosi ilmaan, kääntyen jatkamaan matkaa kohti etelää. Tällä kertaa ilman laskuvarjohyppääjää. Minä kuljin myös sillan ali, mutta toisesta kohdasta,  Seppo Uuranmäen Keinuja-veistoksen alapuolelta. Keinuva miekkonen näyttää aina olean niin kylmissään.

Vapaata jäätä riitti Jyväsjärvellä hyvin kaikille kulkijoille, etenkin nyt, kun ei tarvinnut väistää edes lentokoneita... Vaajakosken moottoritien melu kuului onneksi vain kohtalaisen vaimeana jäälle. Minne mennä? Katselin aikani maisemia ja päätin sitten kävellä Äijälänsalmen suuntaan, sillä Kuokkalan kartanon kahvila olisi hyvä välietappi.

Pitkäruohon niemen ylitin mieluummin kuin olisin kiertänyt sen vasemmalta, näkisihän niemen jälkeen hyvin, minne asti sulaa ulottuisi Äijälänjoelta. Huomasin olleeni erittäin varovainen, sillä useita pilkkijöitä oli kalastamassa niemen toisella puolella ja hiihtäjiä sekä kävelijöitä kulki niin ikään jäällä kaikessa rauhassa. No, parempi näin päin... Askelsin muiden jälkiä pitkin kuitenkin pian taas kuivalle maalle, Rantaraitille, ja edelleen Kuokkalan kartanolle teetauolleni.

Kartanolta lähtiessä alkoi poltella; joskohan sitä vielä käväisisi Päijänteen puolella, eihän sinne ollut kuin muutama askel...Niinpä jatkoin matkaa Äijälänjoen eteläpäähän ja laskeuduin turvallisesta kohdasta Päijänteen jääkannelle. Täällä sitä vasta olikin tilan tuntua! Pienempien saarten takana kohosi valtava Vuoritsalo. Paitsi kävelijöiden, kyllä hiihtäjienkin kelpasi...



Kävin kääntymässä ensimmäisen pikkusaaren eli Tiirinsaaren edessä, siirsin hetkeksi ajatukseni kesään, liplattelevaan vetteen ja mökkeilyyn. Kyllä tuossa kelpaa saunan terassilla istuskella ja katsella Päijänteen järvimaisemaa...

Olisi ollut mahtavaa jatkaa matkaa vielä tästä Päijännettä etelään, mutta ajatustoimintani oli sen verran laiskaa, että en keksinyt tsekata kännykästä karttaa ja katsoa sopivaa paluureittiä kotiin isomman Päijännepyörähdyksen kautta, vaan päätin kääntyä takaisin kohti Jyväsjärveä. Kieltämättä, esimerkiksi Nenäinniemen kautta kiertäminen olisi pidentänyt kävelyretkeä hieman...

En halunnut ylittää Äijälänjokea siltaa pitkin, joten hain katseellani sellaista kohtaa Väinölän rannasta, mistä pääsisi ei-yksityisalueen kautta maihin. Löytyihän sieltä rannasta laituri, jonka takana oli auto parkissa - siellä täytyi olla tie. Ruohorannantietä pääsinkin sitten Äijäläntielle ja edelleen Äijälänrantaan.

Laskeuduin toistaiseksi yksinäisen Maailmanpylvään vierestä takaisin Jyväsjärven jäälle. Äijälänrannan korkeimman kerrostalon kaverit madaltuvat hupaisasti, mitä kauemmas järven rannasta mennään.

Jyväsjärvi oli jo huomattavasti hiljaisempi. Toiseen suuntaan mennessäni kävelijöitä oli ollut liikkeellä paljon enemmän!

Otin jo Maailmanpylväältä lähtiessäni suunnaksi Schaumanin linnan. Talvessa on se hyvä puoli, että jäältä pääsee katsomaan linnaa kunnolla täältä järveltä päin! Voi kun Schaumanin linna olisi vielä sellaisessa käytössä, että se olisi ainakin ajoittain avoin yleisölle.

Koska Tourujokea pitkin ei voi kulkea, käytin katureittejä päästäkseni kävelyretken loppumatkaksi Tuomiojärvelle. Taulumäeltä rantaan laskeutuessani edessä oli mahtavan kaunis näky, kun häikäisevä aurinko tarjosi vastavaloisen siluetin. Lentiskentällä oli porukkaa pelailemassa - ihan oikeasti! - mutta en mennyt katsomaan. Jalat tahtoivat jo kotiin. Siis ei neljännen järven jäälle tällä reissulla.

Kivelänrannan, ex-leirintäalueen, rakennustyömaat ovat jo alkaneet muuttaa maisemaa. Ensimmäiset asukkaat elelevät jo uusissa kodeissaan metsikön keskellä lähellä Löylyjokea, keltaisen nostokurjen juurella. Käärmetalokin on alkanut rakentua Priimuksen viereen, harjakattosuojauksen alla. Ensi talvena rantamaisema näyttää taas hieman erilaiselta.

Tuomiojärvellä oli pikkuisen enemmän lunta kuin Jyväsjärvellä, mutta jäällä oli silti kevyt kävellä, katse suunnattuna aurinkoon. Kyllä talvella kannattaa ainakin välillä vaihtaa kadut ja tiet järven jäähän!