Julma-Ölkky lumikenkäillen, Kuusamo


Olin käynyt Julma-Ölkyn retkellä kerran aiemmin, kiertämässä pitkulaisen kanjonijärven Ölökyn Ähkäsynä tunnettua reittiä myöten, mutta jotain oli jäänyt tuolloin näkemättä: kalliomaalaukset. Noh, en tainnut sillä ensimmäisellä reissulla niistä pahemmin tietääkään, veneretkiä ei sinä päivänä ollut tarjolla ja reippaassa patikoinnissa muhkeiden kallioiden reunustaman järven ympäri oli ihan riittävästi tekemistä. Tulipa hyvä syy palata Julma-Ölkyn maisemiin! Kanjonijärvi sijaitsee Kuusamon puolella, mutta vaikka se ei tätä kirjoitettaessa olekaan osa Hossan retkeilyaluetta (Suomussalmi), on Julma-Ölkky tulossa osaksi kesäkuussa 2017 avattavaa Hossan kansallipuistoa.


Metsähommissa moottorikelkkoineen ollut porukka lopetteli lounastaukoaan tulien ääressä parkkipaikalla, kun saavuimme pikkutietä Julma-Ölkyn parkkipaikalle. Meitä ei harmittanut yhtään, että seurue oli siirtymässä toisaalle, sillä muita autoja ei parkissa ollut - ehkä saisimme kanjonijärven kokonaan itsellemme! Ei muuta kuin lumikengät jalkaan, reput selkään ja järvelle!


Edellisen päivän Värikallioiden retken innoittamina halusimme nähdä myös Julma-Ölkyn kalliomaalaukset, joita pääsee tarkastelemaan käytännössä vain vesiltä tai jäältä käsin.

Kalliomaalausten paikka oli merkitty selkeästi karttaan ja parkkipaikan metsämiehetkin olivat todenneet, että maalaukset löytää helposti, joten kun paikansimme oikean kallion heti, ehdin jo tuumata, että taisi tulla aika lyhyt retki. Kalliomaalausten paikka kun on oikeasti tosi lähellä järven eteläpäätä - jäätä pitkin alle 800 metrin päässä P-paikalta. Mikäli ei aio käväistä kuin maalauksia vilkaisemassa, retkeen ei tosiaan tuhraudu kauaa kallisarvoista aikaa...



Kalliot laskeutuvat maalausten kohdalla pystysuorina veteen, joten näin jäältä maalausten tarkastelu oli huikaisevan helppoa. Värikallioiden maalausseinään verrattuna on Julma-Ölkyn kalliomaalausseinä toki vaatimattomampi, mutta eipä näitä Suomen pohjoisimpia löydettyjä kalliomaalauksia sovi vähätellä!

Kalliosta erottui helposti kolme hahmoa, hirvieläin sekä kaksi ihmishahmon näköistä. Pähkimme kovasti, olisiko vähän näistä selkeistä kalliomaalauksista oikealle oleva punerva kuvio kalliossa myöskin maalausjälkeä, mutta näin täysinä maalausmaallikkoina emme olleet varmoja.


Ja niinhän siinä kävi, että emme suinkaan malttaneet kääntyä takaisin heti kalliomaalauksilta, vaan läksimme tallustamaan lumikengillä järven jäätä eteenpäin. Rotkojärven poikki oli aiemmin ajanut useampikin moottorikelkka, joten pystyimme valitsemaan, tallatako kevyempää eli järven keskivaiheilla kulkevaa kelkkauraa vai astellako rikkumatonta, pehmeää lunta pitkin. Mutkittelu sallittu! Mitä hienoimpia kallioita oli tarjolla kanjonijärven molemmilla rannoilla, mutta ne korkeammat ja komeammat olivat itäpuolella.


Aurinko suostui tulemaan hetkittäin esiin pilviverhon takaa ja maisema vain komistui entisestään.


Lohkareisten rinteiden kivien kyljistä löytyi hetkittäin luonnon piirtämiä huurretaideteoksia. Eteneminen järven jäällä oli sattuneestakin syystä aika hidasta, sillä pysähtelimme jatkuvasti kuikuilemaan kalliorinteille ja ihastelimme lakkaamatta sitä, miten tajuttoman hieno paikka Julma-Ölkky oikein onkaan. Ja kapea järvi vain jatkui ja jatkui ja jatkui...


Niinpä kävelimme järveä yhä kauemmas pohjoiseen, sillä aina teki mieli mennä vielä vähän matkaa. Sitten näimme, että kallioseinämät lähtivät madaltumaan, joten noin kolmen kilometrin pituisen Julma-Ölkyn loppupää oli lähestymässä. Siinä vaiheessa totesimme, että nyt käännytään takaisin, sillä emme hinkuneet käydä laavulla kääntymässä. Mikäli mukana olisi ollut makkarapaketti, tilanne olisi ehkä ollut toinen.


Rotkojärven kallioissa on muutakin "kalliotaidetta" kuin ne alkumatkan kalliomaalaukset. Luonto on osannut värittää kallioseinämiä aika ovelasti.


Paluumatkalla bongasimme läheltä kalliomaalausten kalliota lisää luonnon kivitaidetta. Kyllä siitä sfinksin ihan hyvin erottaa, joko pienemmällä tai isommalla päällä varustettuna. Sfinksin lähettyviltä "tunnistimme" myös erikoisen näköisen petokalan, jota ei takuulla ollut ihmiskäsi taiteillut. Julma-Ölkyn kallioseinämistä löytyy siis monipuolisesti ja -tulkintaisesti enemmänkin kalliotaidetta! Kuka bongaa eniten mielenkiintoisia kuvioita?

Olimme yksimielisiä siitä, että Julma-Ölkky on aivan lumoava paikka talvella! Oman retkemme bonuksena oli se, että tämä upea, hiljainen järvi oli retken ajan vain meidän.

Kun vielä retken lopuksi muistelin Ölökyn Ähkäisyä ja silloista syksyistä kulkemista pääosin metsän suojissa, kapeaa järveä kiertävillä metsäpoluilla, ajattelin että polku oli tosi hieno, mutta jos pitäisi valita näistä kahdesta, tulisin mieluiten kävelemään järven jäälle talvella. Luistelijalle nappaisi varmaan parhaiten sellainen talvipäivä, jona edessä olisi kirkas, lumeton jää... Sulaan vuodenaikaan kanjonijärven huikeus korkeuseroineen pääsee takuulla mahtavimmin oikeuksiinsa melontaretkellä, jolloin voi pysähtyä ja nauttia maisemista omaan tahtiin, mutta vähintään kannattaa hypätä veneen kyytiin. Julma-Ölkky on koettava järveltä, oli vuodenaika mikä hyvänsä :)

Kommentit

Suositut tekstit