Siirry pääsisältöön

Muistoretkellä Cornwallissa - ihana South West Coast Path


Oi, Cornwall! Minulla oli yksinkertaisesti huisin ikävä suosikkipolulleni, South West Coast Pathille. Niinpä olin aivan onnessani, kun pääsin takaisin Cornwalliin. Tällä kertaa reissu sinne ei rakentunut ehdottomasti kävelyn ympärille, mutta yksi "puhdas" kävelypäivä oli saatava... Tutkin OS Explorer -karttaani (Land's End, 102) ja valitsin päiväretkireitikseni pätkän Porthcurno-Lamorna-Mousehole. Edellisen kerran olin siellä tallustellut keväällä 2016.


Heitin kevyen pikkurepun selkään ja lähdimme matkaseuralaiseni kanssa kaksikerrosbussilla Penzancesta Porthcurnoon, mistä retkipolulle pääsee kätevästi aivan upeasta paikasta, ainutlaatuisen Minack Theatren vierestä. Siellä on sitä paitsi myös oiva kahvila, jonka ainoa miinuspuoli on, että se sijaitsee maksumuurin takana. Piletti (£5) Minack Theatren puolelle on siis lunastettava, vaikka haluaisi käydä vain kahvilassa & vessassa, eikä kurkata itse nähtävyyden puolelle. No, kyllä minä tätä Rowena Caden huikeaa teatteria tapitin yhtä ihmeissäni kuin aiemminkin. Käsittämätön paikka.


Valitsin poikkeuksellisesti kävelyn voimanlähteeksi Cheese Tean (enkä makeaa Cream Tea'ta!). Pöytään ilmestyi kohta pari ihanaa juustoskonssia kera juuston ja hillon. Nam, nam ja nam!


Juustoskonssien voimauttamana lähdin matkaan nauttimaan loka-marraskuun vaihteen päivästä. Ihan aluksi piti astella varovasti jyrkkää ja kapeaa polkua alas Porthcurnon upealle hiekkarannalle, turkoosin veden ääreen. Ilman lämpötila oli noin +14 astetta, joten rantamakoilijoita en beachilla sentään ohittanut...


Kun hiekkaranta jäi taakse, oli edessä vanha tuttu juttu eli kapuaminen ylämäkeen, kallioiden laelle. Vaelluskengät olivat hyvä valinta polulle, jonka varrella oli kivikkopaikkojen ohella paikoin hitusen mutaakin, vaikka sää olikin rutikuiva.


Kun katsahdin polun varren opasteisiin, toi mustalla pohjalla oleva tammenterhosymboli elävästi mieleeni viime vuoden kevään parin kuukauden kävelyrupeamani, jolloin olin kyseisiä lätkiä tiiviisti täälläkin seurannut.  Miltäkö tuntui? Se oli yksinkertaisesti onnen tunne. Olen kulkenut juuri tästä aiemmin! Ja se oli ihanaa! Vaikka välillä väsytti ihan vietävästi, mutta silti.


Vaikka syksy oli Cornwallissa jo pitkällä, löytyi polun varren karhunvatukkapensaista välillä pikkuherkkuja syötäväksi. Piti vain osata valita ne mehevimmät yksilöt.


Lammaskatraita ei tällä retkellä sattunut laiduntamaan polun varressa, mutta muutama poni kuitenkin. Ne olivat täysin välinpitämättömiä. Ai kävelijä? Ei kiinnosta.


Kyllä, näissä syyskaruissa maisemissa minun sieluni lepää, vaikka kotopuolessa olenkin enemmän metsä-järvi-immeinen. Pensaisto oli jo ehtinyt pääosin valahtaa vihreästä ruskeaksi, mutta niityt viheriöivät edelleen, ja jalkojeni juuressa aaltoili avara Atlantti. 


Penberth Covessa tuli vastaan hauska tienylitys - astinkiviä pitkin virtaavan veden halki! Autot joutuvat ajamaan tästä vetistä tietä pitkin, mutta eipä tämä mikään läpiajotie olekaan. Väylä päättyy rantaan.


Astellessani päiväretkelläni muutaman kerran rinteitä ylös-alas-ylös palasivat mieleeni myös nämä kapuamiskokemukset, joita edellisellä reissulla tein rinkka selässä. Ai että oli leppoisaa kulkea minimaalisen pienen päivärepun kanssa... Ja toisaalta olin jo ehtinyt huomata, että kehoni muisti, millaista tällaisessa maastossa on ylipäänsä kävellä; miten askellan esimerkiksi rappusia ylä- tai alamäkeen.


Taas uusi lahdenpoukama. Vesiputous solisi alas kallionseinämää, aallot löivät loivina laineina kivikkoon. Mikä näissä jylhissä, karuissa rantakallioissa oikein kiehtookaan?


Coffin Rockin jälkeen edessä oli vehreämpi pätkä, kun St. Loyn kohdalla polku kiemurteli metsän halki ja mm. syyshortensioiden kukittaman puronuoman vieritse.


Viherpolun päässä odotti St. Loy's Cove, missä reitti ylittää tämän kivankokoisten kivenmurikoiden peittämän rantakivikon. Varsinaista polkua tässä kohdassa ei olekaan, mutta kivikon yli loikittuaan pääsee pian takaisin merkitylle polulle. Kyllä teki mieli jäädä istuskelemaan aurinkoisille kiville...


Boscawen Pointilta itään erottui jo Tater-du ja sen valkoisena hohtava majakka.


Vähän ennen Tater-dun majakkaa (Cornwallin uusin!) polku yhtyi kapeaan tiehen, jolla oli metallisia karjaportteja. Porttien hakaset olivat sen verran tiukassa, että pidin helpompana kavuta portin yli.


Ennen Lamornan lahtea edessä oli päiväretken haastavin polun osa. Rosemodress Cliffin ja Tregurnow Cliffin alapuolella käyvä polku on hyvin kivikkoinen ja paikoin hankalakulkuinen, enkä ollut unohtanut, että täällä saa välillä oikeasti pujotella kivenlohkareiden välistä. Se on päivärepun kanssa huomattavasti helpompaa kuin rinkan kera.


Kohtasin Lamorna Covessa matkaseuralaiseni, joka oli ovelasti siirtynyt Porthcurnosta Lamornaan bussilla sillä aikaa, kun minä tallustin tätä noin 9-10 km:n pätkää. Meidän oli ollut tarkoitus pitää tauko joko Lamorna Coveen johtavan tien varren pubissa tai rannan kahvilassa, mutta pubi olikin kiinni tiistaina (se siitä real alesta) ja kahvila oli ehtinyt juuri sulkeutua! Niinpä jatkoimme saman tien matkaa South West Coast Pathia pitkin kohti Mouseholea.

Jäljellä oli nelisen kilometriä rannikkopolkua; kalliomaisemia, puiden suojissa kulkemista, välillä pehmeän mutaisiakin pätkiä ja lopulta jalkojen alla oli asvalttitie.


Hauskasti nimetyn Mouseholen "hiirenkoloa" ei ikävä kyllä näe polulta (hiirenkolon näköinen kallioluola näkyy vain mereltä käsin). Laskeuduimme viehättävään kylään kapeaa tietä pitkin. South West Coast Path kulkee aivan kylän keskustan halki.


Mouseholen satama oli hiljainen, kun saavuimme kävelyn päätepisteeseen. Bussipysäkki löytyi helposti (ja sopivasti) pubin vierestä, joten ennen Penzancen bussiin nousua pääsimme kohottamaan pienet tribuutti-pintit South West Coast Pathille. Se vaan on liikuttavan mahtava polku. Cheers!

Kommentit

  1. Oivoi, on tää niin sun juttu, jalkaisin ympäri maan ja vähän toisenkin. Ehkä olet joskus entisissä elämissä asustanut tuolla Cornwallin rannikolla. Vaan eipä ois huono idea muillekaan kävellä eri laidoilla Suomea tai brittiläisiä saaria, missä on vähän sama tunnelma kuin Norjassa, merituuli raikastaa ajatukset kävellessä mäkisiä rantoja. Tarjolla joka päivä lintuja, ihmeellisiä kasveja, ihmisiä, kulttuuria ja meri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä; yksi sielunmaisemani on Ilomantsissa, yksi Cornwallissa. Kävely on itselleni sopiva tapa laskeutua ja uppoutua maisemaan, kokea se rauhassa ja ajan kanssa, olipa se maisema missä hyvänsä. Vaikka (ja toivottavasti) kävelijä ei jättäisikään pysyviä jälkiä maisemaan, voi maisema siihen liittyvine kokemuksineen jättää kulkijaan ison jäljen.

      Poista
  2. Moi Upe! Edelleen näyttää hyvin houkuttelevalta tuo South West Coast Path. Sinne pitäisi kyllä joskus päästä.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tiina! Suosittelen lämpimästi, kuten varmasti arvasit ;) Mikäli haluaa tehdä polulle päiväretkiä ja palata aina illaksi samaan yöpaikkaan, Penzance hyvine bussiyhteyksineen on kätevä tukikohta. Vaan kyllä siitä 630 mailin matkalta löytyy vaikka mitä mahtavaa, enkä tarkoita pelkästään skonsseja ja erivärisiä kallioita! Olen sittemmin tehnyt itselleni lukulistaa mm. romaaneista, joihin liittyviä juttuja kohtasin reitin varrella.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…