Siirry pääsisältöön

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café


Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkkuja ja järjestetään tapahtumia. Esillä olikin kivasti herkullista syötävää ja paikallisia tuotteita oli toden totta tarjolla: esimerkiksi kahvit (paahtimo Papu), teet (Teeleidi), oluet (Hiisi) ja raakakakut (Soma). En voinut venyä kuin yhteen makeaan herkkuun, joten valinta oli vaikea.

Korvapuusteja on kuitenkin aina vaikea vastustaa... Niinpä päädyin vaihteeksi yhdistelmään korvapuusti ja latte. Paikan vegaaniystävällisyys tuli heti ilmi, sillä tiskin takaa tiedusteltiin heti, otanko kauramaitoa vai tavallista.


Kapusin herkkuineni rappusia yläkertaan. Tila on mahtavan valoisa, kiitos suurten, korkeiden ruutuikkunoiden. Ihan naapurustossa asunut arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli aikanaan viljamakasiinin muutostyöt kirjastoksi, joten oletan että erityisesti häntä on tästä valoisuudesta kiittäminen. Ylätasolla on asiakaspaikkoja kahdella sivulla, sekä Seminaarinkadun puolella että rakennuksen eteläseinustalla. Olikin kiva löytää istumapaikka juuri yläkerrasta, mistä voi katsella koko kahvilan meininkiä. Tosin alakerran keinustuolipaikkakin olisi ollut aika hauska!


Oli mukava istahtaa alas ja nauttia hetki maukkaasta korvapuustista ja hyvästä kahvista tässä kauniissa, avarassa tilassa. Paikan hyvä henki näyttäytyi niinkin, että kun jaoin pöydän toisen, itselleni tuntemattoman asiakkaan kanssa, aloimme spontaanisti jutella. Hyvä merkki: kyseessä on siis aito kohtauspaikka.

Hostellikahvilan alakerrasta löytyy oheistekemistä, kuten tällaisesta paikasta kuuluukin, sekä omaa rauhaa kaipaaville että yhteisen tekemisen parissa viihtyville: kirjoja luettavaksi, pelejä pelattavaksi.

Yhtä ainoaa asiaa haikailin: olisipa paikalla lyhyt ja ytimekäs nimi! "The Local Culture Hostel & Café" on varmasti loistava hakukoneita ja ei-suomenkielisiä ajatellen, mutta mitenkähän alan kutsua tätä esimerkiksi tapaamispaikkana? "Paikallinen"? "Lokaali"? Saapa nähdä...


Täytyy sanoa, että lämpimästi tervetuloa Yläkaupungille, The Local Culture Hostel & Café! Paikasta jäi todella hyvä fiilis ja kahvilan valikoima oli erinomainen - houkuttelee tulemaan ehdottomasti uudelleen. Majoituspuoli taitaa jäädä itselleni arvoitukseksi, mutta eipä se haittaa :)

Kommentit

  1. Siellä olin minäkin https://365kuppiakahvia.blogspot.fi/2018/02/local-on-avattu.html
    Ja olen täsmälleen samaa mieltä: Nimi on pitkä, siksi kutsun sitä pelkästään"Local" :) On kyllä erittäin tervetullut uusi kahvila ja tuo rakennus on ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan näköistä ja kuuloista, täytyy ehdottomasti käydä testaamassa! <3 Yrityksen sivut taitavat ainakin lyhyemmin olla "The Local", joten Local tai Paikallinen voisivat olla mainioita nimityksiä kahvilalle!

      Poista
    2. Kannattaa käydä, siellä on hyvä fiilis! Saapa nähdä, miksi paikan nimi omassa kielenkäytössäni mukautuu ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…