Siirry pääsisältöön

Kuuraa Kuhankoskella, Laukaa


Kuurainen aamu houkutteli lähtemään aurinkoiselle pakkasretkelle. Ensiajatus oli lähteä eräälle luontopolulle, mutta huomasinkin haluavani ennemmin metsäpolkua avarampiin maisemiin.

Marraskuun valoa!


Niinpä lähdimme lähiretkelle Laukaaseen. Auto jäi Harhalantien alkupäähän, kun lähdimme kävelemään kohti Kuhankosken uomaa. Eteneminen oli hidasta, sillä oli tuon tuostakin pysähdyttävä ihastelemaan kohmeisia korsia ja mitä koristeellisinta kuurankukkataidetta.

Marraskuun lyhyen päivän valo siilautui maagisen kauniina maan pinnalle.


Olisipa tämä luonnon valkoinen kauneuskäsittely jo selkeä enne talven aidosta alkamisesta...


Kävimme kurkkaamassa Kuhankosken sulkuun, jonka kautta voi siirtyä kesäisempien kuukausien aikana etelästä Leppävedeltä pohjoiseen Saraavedelle. Tai toisinpäin. Oi ihana Keitele-Päijänne -kanavareitti, jota pitkin myös melojat voivat seikkailla!

Olen kerran killunut tässä sulussa kajakin kyydissä, odottamassa sulkuporttien avautumista alavirtaan päin. Nyt ei tuonne hyiseen, pinnalta hennosti jäätyneeseen veteen tehnyt mieli...  Kevyet lumiviirut muodostivat raitoja tumman jään pintaan.


Harhalantie jatkuu kohti Kuhankosken voimalaitosta. Tien varressa on muutamia taloja, joukossa myös tämä empiretyyliä henkivä kaunotar. Kesäaikaan rakennus ei taida tielle kovin hyvin näkyäkään.


Kohta olimmekin jo Kuhankosken voimalauoman puolella. Astelimme polkua pitkin alajuoksulle nauttimaan järvimaisemasta ja pohtimaan sitä, miten alhaalla veden pinta nyt onkaan. Rantakivet, joilla seisoimme, ovat takuulla normaalisti tähän aikaan vuodesta olleet veden peitossa, mutta nyt vedenkorkeus on täällä Keski-Suomessa monin paikoin poikkeuksellisen alhainen.


Sitten nousimme W.G. Palmqvistin suunnitteleman voimalaitoksen (1920-25) pohjoispuolelle, missä vesistön pääsee ylittämään riippusiltaa pitkin. Samalla voi tähytä maisemaa niin voimalan suuntaan kuin ylävirtaan. Me saimme osaksemme huikean hienon, auringonhohtoisten pilvien täplittämän maiseman, joka heijastui mitä kauneimmin tyyneen veteen.


Tämä riippusilta on ollut paikalla peräti vuodesta 1966, mutta se joutui huonon kunnon tähden jo purku-uhan alle 2008. Onneksi Kyläseura Kuhaset ryhtyi pelastustoimenpiteisiin, lunasti eurolla sillan omistajalta ja onnistui hankkimaan rahoituksen korjauksiin. Uusitun sillan avajaisia vietettiin 2011 ja niinpä alueella voi edelleen tehdä kolmen sillan lenkin riippusillan, Kanavasillan ja Liisanniemen sillan kautta.

Kyllä Kuhankoskella kelpaa!

Kyläseura Kuhaset

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…