Lintujen teillä
Torstaina iloitsin, kun sain välttää bussia mennessäni iltakylään. Keskustassa veturitallien luona yläpuolellani liiteli satojen päiden joukko pieniä tummia siivekkäitä, mahtavan mekkalan kera. En vieläkään voi käsittää, miten sellainen iso parvi osaa yhtäkkiä kääntyä toiseen suuntaan ja sitten taas takaisin. Kuka linnuista siellä muka ylimpänä keksii ja komentaa kaikille salamannopeasti, mihin päin siiveniskut on seuraavaksi suunnattava ja että nyt käännytään 90 astetta per heti?
Seurasin moottorihälyistä Rantaraittia Halssilaan asti, missä ylitin moottoritien, radan ja seikkailin mm. lintujen teillä eli Kuovinkujaa, Aittokalliontietä ja Koskelontietä ennen kuin pääsin kapuamaan somien talojen välitse ylös mäelle metsäneläinten mukaan nimettyjä teitä pitkin. Eläinten valtakuntaa tämä Halssila. Paluumatkalla puolenyön jälkeen oli liikenne rauhoittunut mukavasti, vain muutamia autoja liikkui harvakseltaan. Kävelijöitä vielä vähemmän. Kun ylitin jäätä Viitaniemestä Kortesuon suuntaan, olin aika varmasti ainoa ihminen Tuomiojärven päällä. Oli pakko pysähtyä polulla hetkeksi ja kuunnella etäistä, vaimeaa kaupungin äänten huminaa ja katsoa avaruutta ympärillä. Ei tuikkivia tähtiä, ei kuuta, vaan kaupungilta heijastuva valovaippa yötaivaan himmentimenä.
Seurasin moottorihälyistä Rantaraittia Halssilaan asti, missä ylitin moottoritien, radan ja seikkailin mm. lintujen teillä eli Kuovinkujaa, Aittokalliontietä ja Koskelontietä ennen kuin pääsin kapuamaan somien talojen välitse ylös mäelle metsäneläinten mukaan nimettyjä teitä pitkin. Eläinten valtakuntaa tämä Halssila. Paluumatkalla puolenyön jälkeen oli liikenne rauhoittunut mukavasti, vain muutamia autoja liikkui harvakseltaan. Kävelijöitä vielä vähemmän. Kun ylitin jäätä Viitaniemestä Kortesuon suuntaan, olin aika varmasti ainoa ihminen Tuomiojärven päällä. Oli pakko pysähtyä polulla hetkeksi ja kuunnella etäistä, vaimeaa kaupungin äänten huminaa ja katsoa avaruutta ympärillä. Ei tuikkivia tähtiä, ei kuuta, vaan kaupungilta heijastuva valovaippa yötaivaan himmentimenä.
Minäkin ihmettelin yhtenä päivänä naakkojen parveilua ollessani kävelyllä parin seuralaisen kanssa. Linnut liikkuivat kuin kalat parvessa luonto-ohjelmassa. On tosiaan vaikea käsittää, miten ne osaavat kääntyä kuin yksien aivojen käskeminä aina uuteen suuntaan. Laitapa yhtä monta ihmistä ryhmään ja anna ryhmälle tehtävä. Tulos on varmasti aika surkeaa katseltavaa. Ainakin näin muodostelman yhtenäisyyden kannalta katsottuna. Esimerkiksi muodostelmavoimistelu vaatii ihmiseltä paljon harjoittelua. Naakat lienevät varislintuina melko älykkäitä lintuja. Mutta ne osaavat käyttää aivojaan tarvittaessa myös synkronointiin, eivät pelkästään oman päämäärän ajamiseen. Ehkä ihmisten pitäisi välillä ottaa täppä pois jostakin sarakkeesta, niin että parveilu sujuisi sulavammin. Ehkä se täppä unohtuu joskus, kun joudumme joukkohypnoosin valtaan.
VastaaPoista