Siirry pääsisältöön

Stevensonin polku

Toissailtana arvelin nähneeni Eerolanlahdella iglun. Kävelin tänään sen vieritse jäätä pitkin kohti Viitaniemeä ja keskustaa. Ei se mikään iglu ole, onpahan vain iglun muotoinen lumikeko, jolla on pyöreä laki. Ilmeisesti pienen luistinradan auraajat ovat koonneet lumen keoksi, joka erehdyttää katsojaa kauempaa.

Kävelin tänään ensimmäistä kertaa Tuomiojärven jäällä. Outoa, onhan järvi ollut jäässä jo aika päiviä. Ei vain ole tullut astuttua rannalta jäälle, edes luistinten kanssa. En nytkään kuljeskellut avaralla aukealla päämäärättömästi, vaan suuntasin valmiiksi tallattua polkua pitkin Viitatornia kohti. Ennen kuivalle maalle astumista ohitin osmankäämirykelmän, joka on säästynyt luovuttamasta komeimpia yksilöitään maljakoihin kuivamaan. Paluumatkalla katsoin kauempaa vastaantulijaa, että näinköhän kohtaan tuon sauvakävelijän polulla. Hän ehti suunnata toiselle uralle ennen kuin tulin samalle polulle - eikä ollut sauvakävelijä, vaan rauhassa sivakoinut hiihtäjä.

Kävelyni suuntautui tänään kauemmas toisella tapaa. Robert Louis Stevenson, edinburghilainen kirjailija, matkasi jalan vuonna 1878 Ranskan Cevennesin alueella. Stevensonin seurana oli 12 päivän retkellä Modestine-aasi, joka kevensi kävelijän taakkaa. Kertomus Le Puyn alapuolelta Le Monastier'n kaupungista St. Jean du Gardiin päättyneestä kävelystä on viehättävä. Stevenson tuskailee hauskasti itsepäistä aasiaan, pohtii vastaantulijoita ja majapaikoissa kohtaamiaan ihmisiä, kuvailee elävästi luontoa ja nauttii ulkoilmaelämästä, etenkin muutamasta tähtitaivaan alla nukkumastaan yöstä. Samalla hän kertoo alueella 1600-1700-lukujen taitteessa käydyistä protestanttien ja katolisten taisteluista. Kerettiläistä Stevensonia yritetään kovasti käännyttää oikeaan uskoon trappistiluostarissa.

Stevensonin polku on 252 kilometriä pitkä reitti, joka tunnetaan myös GR70-tunnuksella. Reitti on kävelijöiden suosiossa, sinne voi ostaa kävelypaketin valmiiksi varattuine majoituksineen ja eväspaketteineen; opaskirjaakin löytyy.

Kommentit

  1. Jäin välillä blogisi kyydistä, mutta nyt olen taas mukana! Kiinnostuin kovasti mainitsemastasi Stevensonin matkakertomuksesta (Travels with a Donkey in the Cevennes). Onneksi se löytyi Project Gutenbergistä, joten pääsin heti vilkuilemaan kirjaa (http://www.gutenberg.org/etext/535).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva