Siirry pääsisältöön

Jäätä hyvästi

 
Viikko sitten selasin kirjaa, jonka vanhassa karttakuvassa oli Vaajakosken paikalla Haapakosken nimi. Paljastui, että kylän nimi muutettiin Vaajakoskeksi vasta 1920! Lähdinkin sieltä kohti kaupunkia sopivasti Haapatietä pitkin. Alkumatkasta moottoritie kohisi vieressä, vielä kun laskeuduin Vaajakummun koululta loistavan pulkkamäen viertä alas. Kävelytie ei siitä jatku moottoritien vartta, joten oli tehtävä mutka Vaajakoskentien suuntaan. Matkan varrelle jäi pian talvilepoa viettävä Niitynpään työläiskotimuseo, joka avaa ovensa jälleen vasta kesällä.

Jyskän kohdalla päätin koukata moottoritien yli Väinölän puolelle. Alapuolella hohti houkuttelevana lumivalkoinen Päijänne, jonne vei pieni polku. Päätin käydä katsomassa jään kävelykelpoisuutta. Oikea päätös, sillä muitakin kävelijöitä siellä näkyi ja kelkan tekemä pohjaura näytti turvalliselta kulkea. Aurinkoinen jääpolku, avarat maisemat, voiko parempaa toivoa!

Kiersin siis Väinölän jäätä pitkin. Iso-Haapasaaren päässä pilkotti Savutuvan Apaja, jonne traktori lumilinkosi jäällä väylää. Muutama hiihtäjä ja kävelijä iloitsi laillani hienosta kelistä. Tuoreesta avannosta päätellen joku oli käynyt aamusella kokemassa verkkojaan. Askel askeleelta Samulinniemi ja Kuokkalan kartano tulivat lähemmäs ja kävin lämmittelemässä kuumalla mehulla kartanon kahvilassa. Laskeuduin sieltä  Äijälänjoelle ja katsoin tulosuuntaani. Traktori oli Äijälänjoen Päijänteen puoleisessa päässä, painavat takapyörät jäihin vajonneena.

Äijälänjoki ei todellakaan kestä kulkemista. Traktori sai onneksi nopeasti apua.
Lämmittelytauon jälkeen parinkymmenen asteen pakkanen ei tuntunut missään, kun jatkoin matkaa pitkin Rantaraittia. Ulkoilijoita ei tosin ollut kovinkaan paljoa liikkeellä. Se on pukeutumiskysymys... Viikon takaiseen kävelyyn verraten näytti siltä, että metsänharvennusta oli tehty lisää. Tai sitten en vain silloin huomannut, kuinka paljon koivuja on kaadettu Sulkulan siirtolapuutarhan ja Rantaraitin välistä. Näkymä sinne on nyt näin talvella hyvinkin esteetön. No, mikäs somia mökkejä on katsellessa.

Mattilanniemen kohdalla päätin oikaista jäätä pitkin Alban nurkille. Jäästä näki, että polulle on välillä noussut reippaasti vettä, mutta polku näytti riittävän turvalliselta kulkea. Yhdessä kohdassa kuulin kuitenkin takaani jään rulahduksen - jotain siellä välissä murtui. Astelin rivakammin kohti rantaa. Takaani tuli samaa polkua pari naista hetkeä myöhemmin, turvallisesti hekin. Päijänteen puolella huomasin erityisesti kuuntelevani jäätä, en vain katsovani, miltä vanhat jäljet näyttävät. Pitää muistaa olla tarkkana myös Jyväsjärvellä.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la