Siirry pääsisältöön

Haapaniemi

Käännyin Heikinkadulta Tourulaan enkä Rantaraitille, vaikka sitä kautta matka Vaajakoskelle olisi ollut lyhyempi. Tourujoen ylittävä kävelysilta vain sattui houkuttamaan enemmän. Ohitin Kivääritehtaan punatiilimiljöön lähes luotisuoraa tietä, joka ikävä kyllä ei jatkunut funkistalojen suojassa loppuun asti, vaan kurvasi jo Tourutornin kohdalla vilkasliikenteisen Tourulantien varteen. Meluisaa.

Halssilassa Kärpänkujan kohdalla on tien varressa vielä kaksi vanhaa, kaunista puutaloa, jotka on jätetty mädäntymään korjauskelvottomiksi. Arvatenkin niiden tilalle pykätään sitten iso rivitalo. Halssilan mäkeä noustessa muistin muinaiset pyöräilyt samalla tiellä. Aina siinä kohdassa tuli hiki ja teki mieli taluttaa, samalla hekumoiden tulevasta alamäestä.

Jyskässä oli tien laidassa oravaraukan ruumis; yliajon uhri. Yliajaja lienee paennut paikalta. Minäkin jätin vainajan paikalleen ja pohdin, kääntyäkö jo Jyskän koulun kohdalta oikealle vai jatkaako pidemmälle. Koska askel ei painanut, päätin palata viikon takaisille jäljille toisesta suunnasta ja kävelin Niitynpääntien kautta ylös mäkeä Vaajakummun kelta-harmaalle koululle. Pian sen jälkeen kääntyy oikealle moottoritien ylittävä kävelysilta, josta pääsee niin Hutunkiin kuin pidemmälle noin kolmen kilometrin päähän Haapaniemeen.

Haapaniemeen kävellessä oikealle jää idyllisen kuuloinen Sammallahti, oikealle tylympisointuinen Varaslahti. Lumimaisemasta erottuvat veden ääreltä muutamat uudet mahtirakennukset, mutta matkan varrella on myös vanhoja, pienempiä koteja. Kerrostaloalueen alkaessa suuntasin vasemmalle Oksalankujalle, jonka mutkasta pääsi eteenpäin kävelytietä. Sen jälkeen houkutti katua enemmän metsän läpi jatkuva polku, joka toi maalaistalon nurkalle; takaa aukeni avara maisema peltoineen. Taaempana siintivät Noukanniemi, Päijänteen jää ja vastarantojen lumiset metsät.

Palasin Noukanniementieltä hieman takaisin päin ja jouduin hetken etsimään, mistä päästä Savutuvan Apajan suuntaan, mutta jälleen apu löytyi puiden lomaan tallatusta kapeasta polusta. Se johti tielle, josta pääsin Haapasaarentielle. Savutuvan Apaja kun sijaitsee Iso-Haapasaaressa, eikä ole osa varsinaista Haapaniemeä. Ylitettyäni sillan Iso-Haapasaareen näkyi loitompana oikealla kyltti karttoineen: alueella on luontopolku. Taidan palata sinne vähempilumisena aikana. Tämä käsitys vahvistui, kun nousin tietä ylös mäelle, josta olisi pitänyt löytyä Jyväskylän seminaarilaisten retkikohde, Opinsaunan kiuas. Kahlaaminen ja tämän nähtävyyden etsiminen lumen seasta ei nyt innostanut, joten uusi reissu on keväällä edessä.

Laskeuduin Apajan hyvin uudelta näyttävän, jyrkän rinteen yllä olevan majoitusrakennuksen vierestä jyrkkiä puuportaita alas (alhaalla kyltissä sanottiin että vain majoitusvieraille, joten nöyrin anteeksipyyntöni portaiden lainasta!) ja edelleen rannasta jäälle. Pihamaa oli hiljainen, eikä jäällä olevalla yksinäisellä napakelkalla ollut käyttäjiä. Aurinko oli piilossa pilviharson takana ja näkyi vain hailakkana väripallona taivaalla.

Jäälle aurattu väylä suuntasi sopivasti Äijälänjoen suulle - näin kun sitä viikko sitten aurattiin - joten astelin tyytyväisenä jäätä pitkin. Latupohjalta se ei varsinaisesti näyttänyt, muutamista luisteluhiihtojäljistä huolimatta, koska lunta oli niin vähän.  Äijälään saavuttuani kaarsin turvallisuussyistä hieman kauempaa joen vasemmalle rannalle, muistaen viikon takaa traktorin osittaisen uppoamisen jäihin. Kuokkalan kartanon kahvila lämmitti taasen posket ja omenapiiras maistui. Aivan upea kävelypäivä!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…