Jalkaisin

Lievestuoreella on alkanut Liisan Tarinat -kulttuurikuukausi . Lievestuoreen lähihistoriaa valottaa tapahtuman merkeissä Senja Matilaisen luotsaama kulttuurikävely, joka lähtee liikkeelle kansalaisopiston pihasta Opistotieltä. Paikkakunnan tarinoita vielä pidemmältä ajalta tuntevat herrat Erkki Saloranta ja Erkki Turunen ovat myös lupautuneet myös tarinoimaan kierroksella. Olen itse kylällä täysin turistina; tätä ennen olen jalkautunut Lievestuoreella vain luontokohteisiin. Epäilenpä, että kaikki muut viitisenkymmentä kävelijää luultavasti tuntevat toisensa. Lähdemme Opistotietä pitkin eteenpäin kuultuamme aluksi kansalaisopiston historiasta. Naapuritalossa piti Olka Virtanen ruokapalvelua ja majoitti poikamiehiä - ja löysi lopulta heidän joukostaan itselleen puolison. Käännymme Liepeentieltä Huminankujalle, joka päättyy ratakiskoihin. Lievestuoreen alkuperäinen juna-asema oli tämä pienempi rakennus, mutta alkujaan se on kuulemma näyttänyt erilaiselta. Ratatyö valmistui 191...

Ensilumi on ihmeellinen asia. Kun ensilumi laskeutuu maahan, sitä miettii, sulaako se heti pois vai onko maa tarpeeksi kylmää säilyttämään lumen lumihiutaleina. Kun ensilumi sitten jää maahan eikä sula ihan saman tien, aprikoin edelleen, pitkäksikö aikaa, lämpeneekö vielä, saapuuko sade ja vaihtaa valkoisen tummiksi sävyiksi.Vai olisiko talvi oikeasti jo tullut? Siksipä onkin syytä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja käydä ensilumiretkellä niin kauan kuin lumihiutaleiden valkaisemaa maisemaa varmasti riittää. Hangan lava Hankasalmella viettää kesän jäljiltä talvilepoa, joten jätän auton sen pihaan ja ylitän tien päästäkseni Keskisenlammen luontopolulle ohjaavalle polulle. Luontopolku löytyy punaisia maalimerkkejä seuraamalla, joten vaikka pitkospuut olisivat paksummankin lumipeitteen alla, ei olisi eksymisen vaaraa. Pitkokset ovat täällä poikkeuksellisen kapeita, joten tarkkana on oltava. Myös siksi, että lumi ja jää ovat tehneet lankuista erittäin liukkaita. Aurinko välähtää...

Ensilumi on laskeutunut Multian metsiin runsaampana kuin kotimaisemiini; Jyväskylässä maata peittää vain hyvin ohut lumipeite. Sahrajärven lähitienoilla sijaitseva Joensuonkankaan luontopolku (tai patikkareitti, niin kuin sitä toisaalla kutsutaan) lupaa viedä meidät aarnialueelle, joka on ollut osin suojeltu jo 1950-luvulta saakka. Ihanaa, ei hakkuualueita tiedossa! Lähtöpaikan opasteessa kerrotaan aarnialueen kasveista ja eläimistöstä, mutta tällä kelillä ei juuri sammalia pääse tähyilemään. Edessä lienee enemmänkin tunnelmallinen metsäkävely vanhojen puiden katveessa. Pieni taival havumetsää tuo meidät komean muurahaispesän luo. Pesän arvellaan olevan satoja vuosia vanha, eikä se ole ainoa laatuaan näillä main. Kun astumme suolle, valo suorastaan räjähtää silmille! Mikä huikaisevan kaunis maisema, yöpakkasen jäljiltä kimaltelevat oksat ja taivaallinen valo! Aurinko on noussut vasta niin vähän aikaa sitten, että sen lämpö ei ole ehtinyt sulattaa huurteisten oksien hentoj...

Opastettu kävelykierros Bristolin katutaiteen maailmaan jatkuu Nelson Streetiltä kohti Stoke's Croftia . Stoke's Croft on paitsi kadun nimi, myös epävirallinen nimi sitä ympäröivälle alueelle, joka on todellinen kulttuurikortteli. Lyhyt kävelymatka alikulkutunnelien ja niissä olevien teosten kautta antaa jo osviittaa siitä, mitä tuleman pitää. Vaikka minkälaisia teoksia eri tyyleillä! For the Love of Dub ! (tekijät: Uri Green ja Kiarash Darafshi) . Tapahtuman mainoksen voi tehdä näinkin hienosti ja kookkaana, rakennustyömaan aitaan.  Kävelykierroksen opas John National toteaa, että töiden päälle maalataan usein uusi; se miten kauan kukin teos saa olla paikallaan koskematta, on aivan kiinni siitä, minkä verran taideteoksesta pidetään. Puhelinpuoti on myös valinnut tavanomaisesta poikkeavan ja huomattavasti mielenkiintoisemman tavan koristella rakennuksensa julkisivun. Juu, kyllä seinästä löytyy myös vihainen lintu... Klassisemman taiteen ystävä voi riem...