Uurainen: Konttivuoren luontopolku

Konttivuoren luontopolku löytyy Muuraismäentien varresta, noin reilun kilometrin päästä Höytiän kylältä Uuraisilta. Hieno käsitehty kyltti osoittaa polun lähtöpaikkaan ja kyltin luona Muuraismäentien ja Hanhikankaantien risteyksessä on polun infotaulun ja kartan lisäksi myös pysäköintitilaa. Itse polku alkaa tien toiselta puolelta.

Heti ensimmäiset silmäykset upean sammalmaton peittämään metsään kertovat, että täällä ei ole tehty metsätöitä vähään aikaan. Luontopolku sivuaakin Konttivuoren luonnonsuojelualuetta, jonka maanomistaja Eero Vääräsmäki esitti rauhoitettavaksi. Täällä liikkuessa on jokamiehen oikeuksien ohella muistettava, että Konttivuoren alueella on syytä pysyä polulla ihan herkän jäkälikön  suojelemiseksi. Jäkälämatto kun ei ihan äkkiä kasva takaisin.

Laskeudun puurappusia pitkin alas kallioiden väliseen tunnelmalliseen notkoon (ollapa täällä aamu-usvan aikaan...), joka on myös monien omia aikojaan kaatuneiden puiden viimeinen leposija. Vielä vihreä, kookas kuusi on selvästi kaatunut aivan äskettäin kallion laidalta polun poikki, mutta joku on käynyt ystävällisesti avaamassa kulkutien sahan avulla.

Sammalista valuvat jääpuikot tiputtelevat hissukseen pisaroita kosteaan maahan.

Polku nousee jälleen ylös kalliolle, mistä löytyy jäkälistä sekä metsänhoidosta, mutta myös yksi paljas plakaatin paikka. Ei haittaa, sillä eihän luontopolulla olla ensisijaisesti faktoja oppimassa, vaan nauttimassa luonnon rauhasta.

Järeät puuportaat tarjoavat sekä aurinkoisen levähdyspaikan että turvallisen, maastoa säästävän laskeutumistien alas kallioilta. Alhaalla odottaa suojaisa, kalliorinteen laitaa kulkeva polku.

Kauniisti sammaloitunut, lohkareinen kalliorinne on jääkauden jäänteitä, kymmenien tuhansien vuosien takaa. On hienoa, että Konttivuorella herättiin suojelemaan alueen luontoa!

Vaikka noin kilometrin mutkittelu Konttivuoren maastossa ei mikään valtava fyysinen rasitus olekaan, on silti mukava pysähtyä pitämään taukoa laavulle. Ihmettelen ensin riukuun kiinnitettyä huopakangasta, joka on ripustettu laavun suuaukon eteen, mutta selitys löytyy sisältä: kankaan tarkoitus on estää metsäneläimiä mellastamasta laavulla. Meidän ihmiskulkijoiden on toki myös syytä olla mellastamatta ja jättää paikat lähtiessämme siistiksi. Nostan ovikankaan pois tuumaustaukoni ajaksi ja kaivan vaatimattomat evääni esille. Olisipa tullut mukaan muutakin kuin teetä ja taateleita, sillä nälkä tässä alkaa olla - ja nuotiokin olisi ollut helppo pykätä. Ja makkarat paistaa...

Laavun sisälle on tehty pöytä ja penkit, joten harvempi lienee täällä yöpynyt. Mietin Konttivuoren nimeä. Vuori on iso sana, mutta se ei käännykään suomen kielestä yhtä suureksi maastokohoumaksi kuin englannin 'mountain'. Entä 'kontti'? Osuvasti Konttivuoren laavun seinälle on ripustettu tuohitöitä, jotka ovat tuohikontin sukulaisia. Lieneekö Konttivuoren maisemissa ollut joskus uhripuu, johon olisi ripustettu uhrilahjoilla varustettu kontti? Tai sitten paikka on saanut nimensä jonkun yksinkertaisemman selityksen mukaan; sen kummempaa tarinaa ei aina ole takana.

No niin, oven suojakangas takaisin eteen, kamat reppuun ja askellus autolle. Kiitos retkipaikan toteuttajille ja ylläpitäjille Höytiälle ja Uuraisille.

P.S. Muuraismäentien varresta löytyy myös komea Esan petäjä - visiitin väärti vaikka samalla reissulla!