Siirry pääsisältöön

Uurainen: Konttivuoren luontopolku

Konttivuoren luontopolku löytyy Muuraismäentien varresta, noin reilun kilometrin päästä Höytiän kylältä Uuraisilta. Hieno käsitehty kyltti osoittaa polun lähtöpaikkaan ja kyltin luona Muuraismäentien ja Hanhikankaantien risteyksessä on polun infotaulun ja kartan lisäksi myös pysäköintitilaa. Itse polku alkaa tien toiselta puolelta.
Heti ensimmäiset silmäykset upean sammalmaton peittämään metsään kertovat, että täällä ei ole tehty metsätöitä vähään aikaan. Luontopolku sivuaakin Konttivuoren luonnonsuojelualuetta, jonka maanomistaja Eero Vääräsmäki esitti rauhoitettavaksi. Täällä liikkuessa on jokamiehen oikeuksien ohella muistettava, että Konttivuoren alueella on syytä pysyä polulla ihan herkän jäkälikön  suojelemiseksi. Jäkälämatto kun ei ihan äkkiä kasva takaisin.
Laskeudun puurappusia pitkin alas kallioiden väliseen tunnelmalliseen notkoon (ollapa täällä aamu-usvan aikaan...), joka on myös monien omia aikojaan kaatuneiden puiden viimeinen leposija. Vielä vihreä, kookas kuusi on selvästi kaatunut aivan äskettäin kallion laidalta polun poikki, mutta joku on käynyt ystävällisesti avaamassa kulkutien sahan avulla.
Sammalista valuvat jääpuikot tiputtelevat hissukseen pisaroita kosteaan maahan.
Polku nousee jälleen ylös kalliolle, mistä löytyy jäkälistä sekä metsänhoidosta, mutta myös yksi paljas plakaatin paikka. Ei haittaa, sillä eihän luontopolulla olla ensisijaisesti faktoja oppimassa, vaan nauttimassa luonnon rauhasta.
Järeät puuportaat tarjoavat sekä aurinkoisen levähdyspaikan että turvallisen, maastoa säästävän laskeutumistien alas kallioilta. Alhaalla odottaa suojaisa, kalliorinteen laitaa kulkeva polku.
Kauniisti sammaloitunut, lohkareinen kalliorinne on jääkauden jäänteitä, kymmenien tuhansien vuosien takaa. On hienoa, että Konttivuorella herättiin suojelemaan alueen luontoa!
Vaikka noin kilometrin mutkittelu Konttivuoren maastossa ei mikään valtava fyysinen rasitus olekaan, on silti mukava pysähtyä pitämään taukoa laavulle. Ihmettelen ensin riukuun kiinnitettyä huopakangasta, joka on ripustettu laavun suuaukon eteen, mutta selitys löytyy sisältä: kankaan tarkoitus on estää metsäneläimiä mellastamasta laavulla. Meidän ihmiskulkijoiden on toki myös syytä olla mellastamatta ja jättää paikat lähtiessämme siistiksi. Nostan ovikankaan pois tuumaustaukoni ajaksi ja kaivan vaatimattomat evääni esille. Olisipa tullut mukaan muutakin kuin teetä ja taateleita, sillä nälkä tässä alkaa olla - ja nuotiokin olisi ollut helppo pykätä. Ja makkarat paistaa...

Laavun sisälle on tehty pöytä ja penkit, joten harvempi lienee täällä yöpynyt. Mietin Konttivuoren nimeä. Vuori on iso sana, mutta se ei käännykään suomen kielestä yhtä suureksi maastokohoumaksi kuin englannin 'mountain'. Entä 'kontti'? Osuvasti Konttivuoren laavun seinälle on ripustettu tuohitöitä, jotka ovat tuohikontin sukulaisia. Lieneekö Konttivuoren maisemissa ollut joskus uhripuu, johon olisi ripustettu uhrilahjoilla varustettu kontti? Tai sitten paikka on saanut nimensä jonkun yksinkertaisemman selityksen mukaan; sen kummempaa tarinaa ei aina ole takana.

No niin, oven suojakangas takaisin eteen, kamat reppuun ja askellus autolle. Kiitos retkipaikan toteuttajille ja ylläpitäjille Höytiälle ja Uuraisille.

P.S. Muuraismäentien varresta löytyy myös komea Esan petäjä - visiitin väärti vaikka samalla reissulla!

Kommentit

  1. Tämä onkin tuttu paikka minulle, kolme ystäväperhettä asuu naapurissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä paikalla asuvat :) Jos ystäväperheet tietävät, mikä on lähistöllä olevan Esan petäjän nimen tarina, olen kiitollinen tiedoista!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la