Siirry pääsisältöön

Potkukelkalla lumikenkäretkelle, Linnansaari

Mikä on hauskin tapa lähteä talvella Linnansaaren kansallispuistoon? Potkukelkkakyyti tietysti! Ja koska itse Linnansaaressa oli tarkoitus liikkua lumikengillä, piti vyöttää lumikengät pystyasentoon kickspark-kelkan runkoon - siinä kun ei ole penkkiä.
Lähdimme matkaan Oravista, mistä potkuttelimme osan matkaa vastatuuleen. Issakka-saaren suojissa oli suojaisampaa pysähtyä tutkimaan karttaa ja katsoa tarkemmin reittiä Linnansaareen. Matka oli kuitenkin tuttu jo viime talvelta, jolloin kävimme Linnansaaressa talviretkellä ensi kerran. Kokeilin tuolloin ensin jalkaisin tehdyn päiväretken lisäksi myös perinteistä potkuria, mutta silloin liikkuminen oli huomattavasti raskaampaa. Syynä se, että kengissä ei ollut liukuesteitä.
Tällä kertaa nastoitetut liukuesteet vaelluskenkien pohjassa takasivat sen, että joka potkulla pääsi eteenpäin - kivaa vaihtelua viime reissuun! Edes välillä naamalle pöllytellyt pyry ei menoa haitannut. Huppu vain päähän hieman tiukemmin.
Retkiluistelijat pinkoivat sekä ohitsemme että vastaan reipasta vauhtia. Oravin ja Porosalmen välinen rata oli erittäin hyvässä kunnossa kaikille meille terillä ja jalaksilla liikkujille. Väkeä piisasikin ihan mukavasti.

Linnansaareen päästyämme jätimme kelkat parkkiin ja istahdimme hetken tulilla turinoimassa luistelijaporukan kanssa, sitten jonotimme pikku kahvilassa tovin lettuja ja jatkoimme rupattelua muiden ulkoilijoiden kanssa. Retkiväki on hyvää seuraa!
Sitten olikin aika lähteä kokeilemaan, oliko rantalaiturin karttaan merkityllä lumikenkäreitillä ollut muita kulkijoita viimeisen lumisateen jälkeen. Jälkiä ei näkynyt, eikä tullut katsottua ihan tarkkaan, mistä lumikenkäreitti kulki, joten lähdimme seuraamaan oransseja maalimerkkejä luontopolun suuntaan.

Keli oli sen verran leutoa, että lumi tuppasi tarttumaan lumikenkiin ja tekemään kulkemisesta normaalia raskaampaa. Aika ajoin olikin potkaistava lumikengistä liikoja lumia pois ja sen jälkeen kulkeminen oli hetken verran kevyempää, kunnes uudet lumet tarrasivat pohjiin. Ollapa kunnon pakkaskeli...
Kun pääsimme metsän halki siirtolohkareiden luokse, oli vastassa tämä jööti. Kerrassaan mahtava huurteen ja lumen alla värjöttelevä siirtolohkare! Ja kun menin lähemmäs kurkistamaan sen uumeniin, huomasin että lohkare on sen verran halkeillut, että keskeltä löytyvästä aukosta näkee kivenmurikan toiselle puolelle.
Hieman edempänä reitti vei pienimuotoiselle näköalapaikalle, kallioille joilta saattoi tähytä Haukiveden maisemia ylempää. Siellä erottui myös Porosalmen suuntaan jatkuva retkiluistelureitti.
Seurasimme oransseja maalimerkkejä edelleen ja ne johdattivat meidät rinnettä alas niin että kallio jäi vasemmalle puolellemme. Kallioseinä oli paikoin muhkean jään peitossa.
Linnansaaresta löytyy lukuisia vanhoja haapoja. Mietin, että olinkohan nähnyt yhtä muhkeita haapavanhuksia aiemmin? Kenties Kolilla.
Näinköhän tämä koivu kestää enää kovin monia puhureita? Sen runkoa oli selvästi käyty nakuttelemassa useampiakin kertoja.
Entä mikä tarina kätkeytyy tähän rajapyykkiä muistuttavaan, kolmikulmaiseen kiveen? Linnansaaressa riittää tutkittavaa. Mutta voi! Katsoimme kelloa ja tuumasimme, että on viisainta kääntyä takaisin, sillä valoisa aika ei olisi enää välttämättä riittänyt koko luontopolkureitin kiertämiseen. Tällaista on hidas kulkeminen lumikengillä ja se, ettei muutenkaan ole kiire. Niinpä käännyimme takaisin ja jäin haaveilemaan siitä, että jospa seuraavalla retkellä Linnansaareen pääsisin itse Linnavuorelle saakka.
Koukkasimme paluumatkalla lumen peittämälle laivalaiturille, jolta myös saattoi hetkittäin nähdä retkiluistelijoita kiitämässä pitkin Haukiveden jäätä. Tähän aikaan päivästä tuuli oli onneksi jo laantunut, niin että odotimme matkanteon olevan jäälläkin kevyempää. Kapusimme rannasta rappusia ylös kalliolle ja palasimme takaisin Sammakkoniemen tuvalle.
Punainen kahvilatupa oli jo ennättänyt sulkea ovensa tältä päivältä. Niinpä suuntasimme jälleen tulipaikalle, missä viimeiset liekit vielä kohosivat hiilloksen keskeltä. Onneksi sattui termospullo ja eväsleipiä matkaan. Samassa paikalle viilettivät myös luisteluretkellä olleet ystävämme, sitkeästi perässä hölkänneen koiransa kera, ja tauon jälkeen alkoi olla aika lähteä paluumatkalle.

Nyöritimme lumikenkäpaketit takaisin potkureihin ja lähdimme potkuttelemaan kohti Oravia. Ilokseni kicksparkin lykkiminen eteenpäin tuntui vielä kevyemmältä kuin tulomatkalla, liu'ut vielä sujuvammilta. Hei lystiä potkuun!

Kommentit

  1. Mukavalta näyttää tuiskusta huolimatta. Suunnittelin juuri viikonlopuksi potkukelkkareissua Linnansaareen. Juuri nyt ei houkuttele, kun on vettä jäällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tulee pakkaskeli ja jäät ovat taas yhtä hyvässä kunnossa kuin viime viikonloppuna!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…