Siirry pääsisältöön

Talviretki Häähninmäelle, Konnevesi / Hankasalmi

Päätin hetken mielijohteesta lähteä talviselle metsäretkelle Hankasalmen suuntaan. Lumikengät olivat matkassa, mutta vain siltä varalta, että niitä tarvitsisin. Pysähdyin Hankasalmen kirkonkylällä Melli-Elliin hakemaan mahdollisen kohteen karttaa, kun siinä kartoista rupatellessa sain vinkin Häähninmäestä, joka sijaitsee Konneveden ja Hankasalmen rajamaastossa. Siis sinne.
Lunta sateli onneksi vain hiljakseen. Ajo-ohje oli kohtalaisen helppo - Häähninmäki on saavutettavissa sekä Sirkkamäentieltä että Säkinmäentieltä. Valitsin itse Säkinmäentien reitin, mistä opasteet - saamani suullisen opastuksen mukaisesti - ohjasivat pikkuteitä perille auratulle kääntöpaikalle ja polun lähtöpaikkaan. Kääntöpaikalta on Häähnintuvalle vain puolisen kilometriä.

Häähninmäelle näkyi jäljistä päätellen olevan kaksi vaihtoehtoista reittiä. Päätin seurata oikeanpuoleista polku-uraa. Alueen kartta oli opastaulussa kiepautettu tavanomaisesta pohjois-eteläsuunnasta poikkeavasti 90 astetta sellaiseen asentoon, että suojelualueen pystyi hahmottamaan P-paikan suunnasta käsin ehkä paremmin. Kävelijä saa lainata tuekseen opastaulun luota suksisauvan tai pari.
Iloiseksi yllätyksekseni reitti oli avattu niin, että jätin lumikengät suosiolla autoon; polku oli kuljettavissa ihan niitä ilman. Aivan harvinaisen loistavaa huolenpitoa - kiitos lumenluojalle! Säärystimet kuitenkin vetäisin vaelluskenkien päälle, satunnaisten lumihankiaskelten varalta. Koskaan ei voi tietää, jos tekee mieli poiketa polulta.

Polun vasemmalla puolella on Hankaveden kylään kuuluva Valkaman lähdemetsän luonnonsuojelualue. Alkumatkasta tämä suojelumetsä on yli 100-vuotiasta, kuusivoittoista metsää, jonka seassa on myös kookkaita haapoja.
Polku lähti kohoamaan hitaasti ja loivasti ylöspäin. Tykkylumi painoi raskaasti kuusien oksia. Pian puusto muuttui kangasmaastolle tyypilliseksi ja lumipeitteestä huolimatta tiesi, että alla oli kalliota.
Häähninmäellä kasvaa yli 150-vuotiaita mäntyjä, jotka pakkasen ansiosta olivat hurmaavan huurrelumen peitossa. Kaunista, kaunista!
Kun edestä alkoi erottua rakennelmia, tiesin olevani Häähninmäen tuvalla. Puuvaja, huussi, tämä pieni ja soma hirsimökki. Ei todellakaan mikään kulahtanut autiotupa, vaan kuin paraskin pieni partiomaja. Aloin heti haaveilla yöretkestä tuvalle. Nyt olin varautunut vain päiväretkeen. Pahus.

Tutkin tuvalla alueen karttoja (olin itse liikkeellä ilman karttaa), kapusin kurkistamaan parvelle ja vilkaisin vieraskirjaa. Kävijöitä oli viime päivinä ollut, mutta olin ensimmäinen tänään.

Lähdin tuvalta vielä eteenpäin polkua, hieman epävarmana - myös mökin seinässä oleva kartta oli käännetty karttapohjoisesta "maaston mukaiseksi", mikä minua jotenkin hieman sekoittaa.
Lumessa voi näillä keleillä kuvitella näkevänsä monenlaista mönkijää. Mikä lie metsäkärsäkäs tämäkin!
Entä olisiko tätä isopäistä/-pipoista pölliherra pitänyt käydä kättelemässä? Epäkohteliaasti jätin sen tekemättä ja huikkasin hyvät päivät kauempaa.

Saavutin pian läheisen pikkutien ja seurasin sitäkin tovin tämän perhosen muotoisen luontopolun oikean siiven mukaisesti - sen mitä mökin kartasta muistin - mutta kun tuntui siltä, että perhosen siiven alaosaa polusta ei osukaan silmiin, käännyin takaisin ja seurasin kiltisti omia jälkiäni takaisin Häähninmäelle. Sieltä lähti toinenkin polku, jonka arvasin vievän takaisin P-paikalle.
Hyvin lyhyen matkan päässä tuvan jälkeen tuli oikealla vastaan evästelypaikka parinkin hirsipöydän ja penkkien kera, sekä tulipaikka. Kaikki paksun lumikerroksen peitossa. Kahlasin hetken paksussa lumessa (eläköön säärystimet!) ja mietin, mennäkö kallion reunamille saakka, mutta käännyin sitten takaisin. Upotti sen verran mukavasti.
Sitten polun vasemmalla puolella hassu pieni tupa. Sinne oli pakko kurkistaa. Peikkola - minkä mainion riistamajan onkaan lähellä asustanut Rajalan Otto (Otto Valkonen) tähän pykännyt!
Majan lasittomasta tähystysaukosta sopi aikanaan tähystää metsästettävää... Nyt sieltä voi kurkistella ulos ihan vain mielenkiinnosta. Kapean laverin villahuopa vaikutti hieman metsähiirten maistelemalta. Peikkolan pikkuruista tulisijaa on  varmasti joskus käytetty lämmönlähteenä. Pidetään Peikkola siistinä sisältä ja ulkoa, kehottaa seinässä oleva lappu meitä kulkijoita.
Siitä matka jatkui kallioita pitkin eteenpäin ja kaipasin mielessäni jo pulkkaa, jolla olisi ollut oivallista viilettää alas kalliorinnettä pitkin lumikolan levyistä uraa. Hei lystiä laskuun... Aurinko oli jo selvästi laskusuunnassa, kuten yleensä retkilläni käy, mitäs popsin aamiaisen niin myöhään.
Polku kulki sekä hetkittäin luotisuorana tiheän kuusikon halki että mutkitteli metsässä jonkin matkaa, kunnes lähti kaartamaan kohti lähtöpaikkaa. Levähdyspaikkakin olisi ollut tarjolla, mutta vaikka lumikeko näyttikin viehättävän pehmeältä, jätin heittäytymättä kinoksen alle hautautuneelle penkille. Mietin kulkiessani, että reitin auraus oli siitäkin hyvä juttu, että koska polkua ei ole esimerkiksi kohtuutihein maalimerkein maastoon merkitty, ei ainakaan ilman karttaa olisi reitillä ollutkaan helppo talviolosuhteissa pysyä.

Kun palasin takaisin autolle, oli parkkipaikalle ilmestynyt toinenkin auto. Jos te seuraavat kulkijat olitte jäämässä tuvalle yöksi, olen nimimerkki Kateellinen. Aivan ihana paikka! Tänne tekee ehdottomasti mieli uudelleen.

Kommentit

  1. Kiitos hienosta blogista, ja tässäkin postauksessa olevista upeista kuvista. Aistillista, kokemuksellista, sensitiivistä. Näin se on: kävelemällä kokee enemmän.
    Terveisin Kaupungeissa ja metsissä kävelijä

    VastaaPoista
  2. Hei
    Osaatko arvioida suunnilleen tuota kävelymatkan pituutta yhteensä, tai oliko mitään infoa tuon reitin mitasta kokonaisuudessaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häähninmäen tupa on ehkä 400 metrin päässä parkkipaikalta. En muista koko tuon lenkin pituutta, mutta olisikohan ollut 1,5-2,5 km välillä. Luulen että googlaamalla löydät polun tarkemmat tiedot - itse osuin paikalle muistaakseni Hankasalmen Melli-Ellistä saamani vinkin perusteella, joten Hankasalmen kunnan sivuilla voi olla tarkempia tietoja. Tuolla kannattaa ehdottomasti käydä retkellä! Suosittelen lämpimästi myös läheistä Kultavuorta, jolle tein kevätretken erikseen viime vuonna. Aivan ihana paikka.

      Poista
    2. Kiitos tiedosta.
      Googletettu on, mutta tälle reitille ei pituutta löytynyt.
      Hankasalmen sivuilla hyvin tietoa mutta tämän reitin pituus puuttuu.
      Voisikin yhdistää pari kohdetta samalle päivälle kun ei ole tämän pidempi lenkki.
      Kiitos sinulle!

      Poista
    3. No onpa kurja että polun pituus puuttuu. Se on aika olennainen tieto, kun retkiä suunnittelee. Tästä karttalinkistä näet, että matkat eivät ole pitkiä (mittaan itse usein matkan pituuden jälkikäteen kulkemani reitin perusteella, jos jäi mietityttämään): http://www.retkikartta.fi/?lang=fi&layers=taustakartta_100&x=469776.4613675&y=6930979.2981235&zoom=7&

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la