Siirry pääsisältöön

Sulavat jääveistokset, Jyväskylä

Jäätä ja vettä, räntää, vesisadetta. Parhaimmillaan hiekoitettuja katuja ja teitä, huonoimmillaan vain turkasen liukkaita ja loskaisia kulkuväyliä on ollut Jyväskylä viime päivinä. Olin ensin aikonut kävellä Ladun majalle katsomaan, miltä näyttäisi jääveistomestareiden sinne tekemä muumiveistos, mutta hieman flunssainen olo ja arveluttava väylän kunto saivat pyörtämään päätöksen ja poikkesin vain Älylään katsomaan, missä kunnossa muutama päivä sitten taiteillut jääteokset olivat plussakelin jäljiltä.
Galleria Beckerin pihassa komeili yksi Feodor Markovin ja Vadim Tammannyrovin teoksista. Mutta voi! Heti näki, että osa jäästä oli jo ehtinyt sulaa ja tarkasti veistettyjä taideteoksen osia oli tipahtanut maahan. Jakutialaisten taiteilijoiden kentauripariskunta oli menettänyt ainakin hiuksia ja hännänkappaleita. Harmi! Veistoksen vieressä oli lievästi vinoileva kyltti, jossa todettiin taideteos Kauko Sorjosen lahjaksi jyväskyläläisille kulttuurin ystäville, erityisesti nimetyille jyväskyläläisille poliittisille vaikuttajille. Sorjosen talon aidassa on esillä toinenkin lista, johon joutuneita poliitikkoja puolestaan ei kiitellä.
Lyhyen matkan päässä Kauko Sorjosen kotipihassa piti oleman lisää hänen tilaamiaan jääveistoksia. Hämeenkadun puoleinen portti pihaan oli kiinni, mikä ei luvannut hyvää. Menin vielä kurkkaamaan Wivi Lönnin kadun puolelta ja sieltä paljastui, että pihan jääteokset olivat kärsineet kelistä vieläkin enemmän. Nyyh! Torsosta pystyi päättelemään, että tässä oli ollut mystinen jääkaunotar.
Olisinpa mielelläni nähnyt jääneidon eheänä. Siro kaula lienee kannatellut kaunista päätä.
Vieressä törötti vielä surullisemmassa kunnossa oleva toinen torso. Hahmosta oli pystyssä jäljellä vieläkin vähemmän, mutta jalustan päällä sentään oli tallessa veistoksen pää.
Tummat roiskeet jääveistoksen jalustalla lepäävässä päässä eivät liene veriroiskeita vaan arvatenkin lintujen tiputtamia pihlajan- tai aronianmarjoja. Tämä talvi leikkasi julmasti jääveistoksilta päät poikki ja sulavat jääveistokset jatkavat sulamistaan. Toivottavasti ensi talvena on jääveistoksille otollisempi eli reippaasti kylmempi keli tähän aikaan, jos Kauko Sorjonen vaikka ilahduttaisi kaupunkilaisia jälleen uusilla tilausteoksilla!

Kommentit

  1. Voi harmi, ovatpa ne menneet nopeasti surkeaan kuntoon. :( Olin paikalla kun niitä veistettiin tiistaina, ja heti perään iski kamala vesikeli. En ehtinyt nähdä veistoksia ihan terävimmässä kunnossa valmiina ja nyt ne ovatkin jo pyöristyneet ja pudotelleet osiaan. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos veistoksia on taas ensi talvena, pitää syöksyä välittömästi paikalle! Toivoisin muutenkin pakkastalvia tämän loskan sijasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la