Late Lammas -kävelyllä: Bitzer's Trail, Lontoo

Lontoon Late Lammas - eli Shaun in the City -kävelyistä neljäs on Bitzer's Trail eli Vuhkun polku. Jos nimi ei tunnu tutulta (eihän Late Lammas -elokuvassa tai lyhäreissä ole varsinaista dialogia), on Vuhkun polku omistettu Laten kotimaatilan vahtikoiralle. Reitti alkaa Thamesin eteläpuolelta, läntisen Euroopan toistaiseksi korkeimmasta rakennuksesta eli The Shardista, joka on auki yleensä klo 10-22. The Shardin ala-aulassa vieraat otti vastaan sateenkaaren väreissä keikaroiva Rainbow kaulakoruineen. Ylhäältä olisi ollut kaupungin huimaavin näköala, mutta me häivyimme hävyttömästi heti Shaunia moikattuamme.

Ennen kuin siirryimme Thamesin rantaa pitkin seuraavan Laten luo, pysähdyimme Hay's Gallerian mielettömän hienon The Navigators-teoksen luona. David Kemp sanoo itse luoneensa kineettisen veistoksensa ennen kuin steam punk -termiä oli keksitty. Raisu rautalaivahirviö, jonka sateenvarjohattuiset, suoraselkäiset luotsit kyntävät merta ikuisesti.

Alkumatkasta kävely kuljetti meitä tovin Thames-joen vartta. Simon Tofieldin Mittens oli tietenkin saanut otsavilloihinsa (ja vähän muuallekin) Simon's Cat -kissan.

Silloin kun Mittens-Laten edessä ei ollut rantakatua kulkevia kävelijöitä, valokuvien ottajia tai muita Shaun-faneja, Mittens tuijotti vastarannalla töröttäviä moderneja toimistorakennuksia, kuten Gherkinia (oikealla) tai 20 Fenchurch Streetin hassua, kuin nojallaan olevaa The Walkie Talkie -lempinimen saanutta pilvenpiirtäjää. Laten jaloista muuten löytyi iso määrä pieniä Simon's Cat-kuvia. Simon Tofieldin Mittens on sukua kissapiiperrysten täyttämälle Doodles-Gromitille kahden vuoden takaa.

Seuraavana tuli vastaan kesäkukkasten koristama Petal, joka oli kääntänyt katseensa pois joelta, sisämaahan päin. Emily Ketteringhamin luoma väriläiskä oli todella paikallaan, sillä lähin muu veistos tällä harmaalla kävelybulevardilla oli musta. Väriä elämään!

En tiedä, mistä Towerin siltaa puiston laidassa tuijottava Lenny oli saanut nimensä, mutta hän oli selvästi kaukana "kotoa". Vicki Cuevasin työn väri sopi erinomaisesti pääsiäistunnelmiin. Joku muu oli äkännyt saman, sillä Lennyn hännän alle oli teipattu pääsiäiskarkkipussi! Ehkäpä valmiiksi seuraavan päivän eli pääsiäissunnuntain Easter Egg Hunt -retkeä varten. Muistin heti, että sunnuntaina järjestettiin lapsille myös Shaun the Sheep -teemaa kantava pääsiäismunan metsästys Kew'n puutarhassa. Olisi siis pitänyt olla reissussa mukana lapsonen tai pari.

Lähdimme siirtymään Tower Bridgeä pitkin Thamesin yli toiselle puolelle jokea eli Cityn alueelle. Päivän viides Late oli oikea maailmanmatkaaja, Globetrotter (Sarah Matthews), jotä päällystävä maailmankartta oli tulvillaan yksityiskohtia. Kyllä, Suomi oli myös mukana Helsinki-maisemalla. Ruotsin ja Norjankin yllä leijuva viikinkikypärä tosin ylsi myös kotomaamme Lapin päälle! Australia, Uusi-Seelanti ja Tasmania olivat löytäneet paikkansa Laten hännästä.

Towerin sillalta käännyimme vasemmalle, kohti turistijonojen kansoittamaa Towerin linnaa. Aurinko pilkahteli välillä mukavasti esiin. Yeoman of the Baaard oli komeasti univormussa, kuten Towerin linnan portilla seisoneet vartijat, joiden asun väri tosin oli musta, punaisin tehosteraidoin. Late komeili kuninkaallisessa punaisessa, kruunu hännässään. Takin rintapielen kunniamerkeistä löytyivät Wallace, Gromit ja Shaun itse; selässä luki Dieu et mon droit,  joka on Britannian hallitsijan tunnuslause.

Niinikään Towerin vierestä löytyi myös seuraava Late, Shaun-xiáo. Aika painavan myllynkivikauluksen oli Late-raukka saanut kaulaansa!

Vaan kultaisen kauluksen takaa paljastui punatakkinen Shaun. Ja vähän tarkemmalla katsomisella löytyi myös "juhlaraha" punatakkiin upotettuna, helmikuussa 2015 alkaneen kiinalaisen Lampaan vuoden kunniaksi. Eipä ihme, että väreinä olivat punainen ja kulta, kiinalaisen uuden vuoden värit.

Thames-näkymät jäivät taakse, kun suuntasimme sisemmälle Cityyn. Matkalla ohitimme Trinity-aukion ja sen kohdalla aidan, jossa rakennustyömaan aidan plakaatein kerrottiin Lontoon historiasta. Liberty Bell odotti meitä kärsivällisesti Fenchurch Placella. Tavasin Liberty Belliä kiertävää tekstiä: ...that all men are created equal, that they are endowed by their Creator with certain unalienable rights, and among these are Life, Liberty and the pursuit of Happiness. Ote Yhdysvaltain itsenäisyyden julistuksesta.

Aikamoisia teräs- ja lasipalatseja kohosi ympärillämme. Pujottelimme niiden välissä eteenpäin, kunnes kohtasimme Kanzashin The Lloyd's Buildingin juurelta. Kansainvälinen teema jatkui! Kanzashi-poloinen olisi kyllä kaivannut seurakseen ihan oikeita, kukkivia kirsikkapuita tässä muuten ankeassa ympäristössä. Hieman yksinäiseltä se vaikutti, sillä se sai tyytyä katsomaan puutonta katua, autoja ja Gherkin-rakennusta tämän moderneine kavereineen. Vain yksi vanha talo oli kauniiseen kimonoon verhoutuneen lammasraukan näköpiirissä.

Onneksi pääsimme pois noilta ankeilta kaduilta! Cityn kätköistä löytyi iloksemme myös hillittömän hieno vanha katettu tori, Leadenhall Market, jonka puolikaarena kaartuvan katon alla tervehti ohikulkijoita Shanghai Shaun. Aika rajut värit ja tuijottava katse! Ja totta kai lohikäärme kummassakin kyljessä. Upeasti restauroitu Leadenhall oli ilo silmille, mutta ehkä hyvä, että kaikki puodit ja kuppilat olivat kulkiessamme kiinni, sillä vaikutti siltä, että hintataso olisi saattanut meikäläistä hirvittää.

Cornhill-kadun kautta saavuimme Royal Exchangelle, jossa oli kaksi tiukasti paikallaan pysyttelevää nelijalkaista. Ensimmäisenä Tim Sutcliffen designaama Robo-Shaun ja toisena ensimmäisen Wellingtonin herttuan ratsastajapatsaan ratsuhevonen. Robo-Shaun vei näistä kahdesta ylivoimaisen voiton. Tässä oli Aardman-studioiden henkeä - ihan kuin Wallacen nikkaroima. Kuten Techno-Trousers. Ne väärät housut.

Mittareista näki kaikenlaista. Sheep count. Jäljellä olevan ruohopolttoaineen määrä. Baaahometer. RAM.

Seuraavaa Latea saimme hieman etsiä, sillä Devonshire Square oli niin meidän kuin muutaman muunkin mielestä viereinen aukio, jota kuljeskelimme päästä päähän. Onneksi tuli kurkistettua viereiselle sisäpihalle, sillä sieltä valkoisiin pitseihin ja kukkakuoseihin sonnustaunut Ruffles viimein löytyi. Rufflesissa oli menneiden aikojen henkeä.

Enää oli jäljellä kaksi Bitzer/Vuhku-kävelyn lampaista. Kävelimme Old Broad Streetia pitkin Liverpool Streetin asemalle ja aloin tähyillä eteenpäin. Siellä, tiiliseinää vasten kökötti jo etukäteen (nimen perusteella) odottamani The Pearly King (taiteilija: Ruth Broadway). Pearly Kings ja Queens viittaa 1875 alkunsa saaneeseen lontoolaisten työläisten hyväntekeväisyysjärjestöön sekä hyväntekijöiden helmiäisnapein koristamiin asuihin, joista heidät opittiin tuntemaan.

Ja vaikka Laten jalusta oli seinässä kiinni, ujuttauduin katsomaan sen häntää. Olisi muuten jäänytkin näkemättä Doing the Lamb-eth Walk. Biisi alkoikin heti soida päässä. Doing the Lambeth Walk! (*videossa on myös Pearly Kings & Queens-asuja!).

Kävelykierroksen viimeinen Late odotti meitä lyhyen matkan päässä Finsbury Avenue Squarella. Mr Men -lastenkirjojen hahmojen (ja Late Lampaankin) hahmoin kuvioitu Mr Shaun veti jälleen katseet puoleensa, olihan koko aukio muuten ankean harmaa. Pearly King oli kyllä minusta paljon söpömpi!

Neljän kävelyreittikierroksen jälkeen oli tullut bongattua 45/50 erilaista Late Lammasta. Valmiiden kävelyreittien ulkopuolelle jäi siis vielä viisi Latea, joiden luona kävimme erikseen.

Canary Wharfin kaksi Latea löytyivät itäisestä Lontoosta, pilvenpiirtäjien juurelta. Kultainen Golden Fleece oli ulkosalla Jubilee Parkissa, mutta tämä hellyttävä Hello Kitty's #OneKindThing puolestaan oli sisätiloissa Jubilee Placen alatasolla. Kissalammas? Lammaskisu?

Toiset kaksi nähdäkseen oli matkattava Paddingtonin asemalle. Paddingtonista lähtevät junat Late Lampaan synnyinkaupunkiin, Bristoliin. Lambmark Larry toivotti Bristolista ja toki muualtakin saapuvat ystävällisesti tervetulleiksi Lontooseen. Larry-Latesta löytyi lukuisia Lontoon maamerkkejä - aika monia reitin varrella tutuksi tulleita...

Paddingtonin asemalta teimme pienen kävelyretken Regent's Canalin toiselle puolelle. Merchant Squarelle oli joku jättänyt vihreitä sorkanjälkiä kiveykseen, astellessaan jalustalle... No tietenkin PADDINGTON Shaun! Jos Hello Kittya oli onnistunut versioimaan mainiosti, niin kyllä myös Paddingtonia! Paddingtonin taskussa oli englantilaista marmelaatia ja siniseen takkiin oli kiinnitetty lappu Please look after this bear.

Me jätimme viimeiseksi Late Lammas-hetkeksi retken kuninkaallisiin maisemiin. St. James's Parkin halki kävellessämme tulimme yhä lähemmäs Buckinghamin palatsia. Nurmikoilla pelailtiin ja oltiin syömässä eväitä, mutta sitten näimme sen: Happy & Glorious punaisine viittoineen! Kuninkaallinen, onnellinen ja kunniakas päätös Late Lammas-kävelyille: 50 hienoa erilaista Latea kohdattu Lontoon kaduilla, aukioilla, rakennuksissa ja puistoissa! Paitsi että tuli nähtyä monta Late Lammasta, tuli samalla nähtyä melkoisen kivasti kaupunkia. Kiitos Shaun in the City!

Late Lammas -kävelykierrokset Lontoossa 28.3.-25.5.2015.

Late Lammas -kävelyllä: Shaun's Trail
Late Lammas -kävelyllä: Timmy's Trail
Late Lammas -kävelyllä: Shirley's Trail