Siirry pääsisältöön

Late Lammas -kävelyllä: Timmy's trail, Lontoo

Lontoon kevään 2015 Shaun in the City - eli Late Lammas -reiteistä toinen on Timmy's Trail eli Timpan polku. Late Lammas-sarjasta ja tänä keväänä julkaistun Late Lammas -elokuvasta tutun, tuttia lutkuttavan taapero-Timpan reitti on sekin kolmen kilometrin mittainen ja kulkee sekin keskeisillä paikoilla.
Kävelymatkalla Timpan polun aloituspisteeseen Thames-joen eteläpuolelle The London Eye -maailmanpyörälle Golden Jubilee-kävelysiltaa pitkin voi pysähtyä katsomaan panoraamasta löytyviä maamerkkejä, kuten joen pohjoispuolelta pilkistävää Big Beniä ja Westminsterin palatsia, jossa parlamentti kokoontuu. South Bankin puolelta löytyy näköalapaikkojen lisäksi mm. kuninkaallinen kansallisteatteri.
London Eye-maailmanpyörä on aivan joen vartta kulkevan, vilkkaan kävelytien vieressä ja yläilmoihin haluavia jonottajiakin riittää tungokseen asti. Laura Cramerin Ewe-nion Jack -Late löytyi muutaman askeleen päästä puistoaukion reunasta. Valokuvien räpsiminen jatkui, mutta jokainen seurue odotti kohteliaasti vuoroaan ikuistaa vähintään lapset Laten seurassa.

London Eyen luota jatkoimme matkaa The Queen's Walkiksi nimettyä, Thamesin rantaa seuraavaa kävelytietä pitkin Waterloon sillan juurelle. Seuraava Shaun oli sisätiloissa, British Film Instituten ala-aulassa. Frida Baah-lo katsoo maailmaa yhteenkasvaneiden kulmakarvojen ja hiuksia koristavan kukkalaitteen alta, kuten esikuvansakin.
Bristolilainen taiteilija Ruth Broadway oli pukenut Fridan pirteänvihreään neuleeseen, jonka pienten kukkasten seasta löytyi myös papukaijoja ja apina, kuten Frida Kahlon omista töistä. Laten pääkallon ja sydämien koristaman hännän teksti Dia de los Muertos muistuttaa meksikolaisesta vainajien muistopäivästä.
Kavuttuamme portaita ylös Waterloon sillan jalkakäytävälle katsahdimme vielä alas elokuvaninstituutin betoniseinien suuntaan. Harmautta piristi mahtava värikäs seinämaalaus kaupunkimaisemasta, mutta se ei näyttänyt ihan lontoolaiselta sipulikupolitorneineen ja vuoristotaustoineen. Jalkakäytävää reunustavaan kivimuuriin oli puolestaan maalattu sabluunalla keijukaisen siivet sekä @TheTwoFairies ja #FollowTheFairies. Kyseessä ei ollut keijukaispolku, vaan Marks & Spencer-ketjun joulun alla pyörinyt sosiaalisen median kampanja, jossa oli kyse hyvien tekojen tekemisestä.
South Bank jäi taakse, kun ylitimme tuulisen Waterloo Bridgen ja odotimme pääsevämme seuraavaksi Somerset Housen edustalla olevan Laten luo, mutta jostain syystä portit kiviterassille oli suljettu! Lukuisat pettyneet Shaun-fanit pysähtyivät aidan taakse. Ai ei tänään. Uusklassista tyyliä edustava, valtavan kokoinen Somerset House on nykyään taide- ja kulttuurikeskus, mutta itselleni rakennus on jäänyt enemmän mieleen vanhemmista brittidekkareista, joissa epäiltyjen avioliitto- syntymä- tai kuolintodistuksia selviteltiin ennen Somerset Housessa sijainneesta arkistosta.
Roksanda Ilinicin Pinky Plum oli kuitenkin nähtävä myös läheltä, joten rohkeimmat kapusivat hävyttömästi portin yli ja käväisivät lähietäisyydellä. Itse kävelin Pinkyn luo erikseen toisena päivänä, kun terassille jälleen virallisesti pääsi.

Timpan polkuun kuuluvia Lateja oli jäljellä enää neljä, kaikki Covent Gardenissa tai sen lähistöllä. Ensimmäinen löytyi sopivasti herkullisten tuoksujen ja ruokakojujen keskeltä: suorastaan imelästi koristeltu Candy Baa. Karamellisoituja omenia, suklaakuorrutusta, karkkitankoja, strössseleitä... No huh huh! Taiteilija Emily Golden ei ollut säästellyt sokerissa. Pari vuotta sitten Golden oli päällystänyt Patch-nimisen Gromitin Bristoliin.
Covent Gardenin katetun kauppapuotialueen toiseen päähän päässä oli pysähtynyt uudenlainen versio punaisesta kaksikerrosbussista: Another One Rides the Bus. Samalla kunnianosoitus Queenille.  
Susan Donna Webberin versio Latesta sisälsi viittauksia niin Late Lammas-leffaan kuin naapurikorttelien musikaaleihin: The Sheep King ja Baa Baa Mia. Late-bussi 101 ajaa tietenkin Woolwich-Shepherd's Bush -reitillä. Lähellä tätä Latea piti päivystämän myös myyntikärryn, josta olisi voinut ostaa Shaun in the City-lampaiden pienoisversioita ja muita hyväntekeväisyystuotteita, mutta pääsiäisen vuoksi vapaaehtoistyövoimaa ei ollut täksi päiväksi saatu paikalle.

Covent Gardeniin olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa seuraamaan katutaiteilijoiden ja - muusikoiden esityksiä (U2-covereita heitti trubaduuri London Transport Museumin edessä). Kauppapuotiosastoon on tullut pettymyksekseni nyt myös ns. luksuslaukkukauppoja. Voi kun nuo ylihinnoitellut brändituotteet pysyisivät omilla ostoskatualueillaan eivätkä tunkeutuisi ns. pikkupuotien keskelle. Toki vuokrahintojen nousu aiheuttaa ongelmia myös täällä, mutta Covent Gardenin viehätys kärsii, jos se muuttuu lähinnä rikkaiden ostoskaduksi.
Jatkoimme kävelykatuja pitkin kohti seuraavia Lateja. Matkalla tuli vastaan Agatha Christielle pystytetty muistomerkki. Hänen dekkareissaan Somerset House tulikin silloin tällöin vastaan.
Pirtsakan värinen Flash! toljotti ohikulkijoita St. Martin's Courtyardin laidassa. Muotoilija, kuvittaja ja lastenkirjailija Chris Haughton sai inspiraation Flashiin SHH! We have a plan -kirjansa linnun värimaailmasta. Tässä vaiheessa taivaalta ropsahteli jo muutamia sadepisaroita, mutta onneksi ei rankkasateena.
Flashin neulekuosissa oli myös tuttua sahalaita- tai salamakuviota, jonka muistaa Läheltä piti -elokuvassa Wallacen ja Gromitin kanssa ensi kertaa esiintyneen (ja palelleen) Shaunin saamasta villapaidasta.
Päivän viimeinen Late/Shaun Paradise Bunch löytyi urbaanien asujen vaatepuodin edestä Earlham Streetiltä. Kukkaiskuosista vastasi luonnollisesti Cath Kidston, joka viljelee kukkaisteemaa runsain mitoin tuotevalikoimassaan. Pisaroita laskeutui tasaiseen tahtiin Laten kukkakedon ylle. Eiköhän myös Timppa-lammas olisi tästäkin lajitoverista tykännyt.

Toinen pääsiäisen lammaskävely takana, yhteensä 18 Shaunia nähty - eikä näihin todellakaan kyllästy, sillä jokainen lammas on hyvin erilainen! Me lähdimme jatkamaan kävelyä Covent Gardenin nurkilla ja nauttimaan kupposen kuumaa.

Late Lammas -kävelyllä: Shaun's Trail, Lontoo
Late Lammas -kävelyllä: Shirley's Trail
Late Lammas-kävelyllä: Bitzer's Trail

Kommentit

  1. Ihana!! Tämä reitti olisi ihan minua varten, tykkään nimittäin Timpasta Latea enemmän. :P Reittikään ei ole pituudella pilattu, joten minäkin jaksaisin sen kulkea. Frida-lammas ja Candy-Baa olivat kuvien perusteella lemppareitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen niin fani että kaikki Shaun-reitit olivat ihan minua varten... Oma suosikkini näistä oli Another One Rides the Bus, siinä oli niin huippuja yksityiskohtia!

      Poista
  2. Hauska ja mielenkiintoinen reitti. Kukka-asuinen Late on paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reitin varrelta löytyy varmasti Late joka makuun :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la