Mustavuoren ulkoilualueella, Laukaa

Mustavuoren ulkoilualue Laukaan Lievestuoreella, ihan ysitien vieressä  lienee monelle tutumpi hiihtomaastona, onhan siellä eripituisia hiihtolatuja tarjolla (3 km, 5 km, 9 km) ja pisintä lenkkiä lukuun ottamatta vieläpä valaistuina. Tähän aikaan vuodesta latulumet katoavat vauhdilla ja tekevät tilaa kävelijöiden askeltaa. Luonto ei ehkä ole ihan kauneimmillaan, mutta leveä latupohja on kävelijälle kuin valtatie ja reippaastikin kuljettavissa.

Me lähdimme kävelemään pisintä eli yhdeksän kilometrin lenkkiä. Matkalla saattoi pysähtyä verryttelemään muutakin kuin jalkoja.

Lähellä kahta isohkoista kivistä kasattua pinoa (jotka olivat kuin portti) olisi voinut kääntyä vitosen lenkille, mutta jatkoimme edelleen matkaa. Suuri hakkuuaukea aukeni ympärillä. Eiköhän täälläkin kevät virkistä maisemaa somemmaksi.

Laukaan ulkoilureiteillä on aina tullut vastaan loistavia opasteita, niin täälläkin. Reitit on erinomaisesti merkitty ja viitoitettu ja jopa etäisyys kodalle ja laavulle kerrotaan superhyvin. Harvinaista!

Maa jalkojen alla oli ollut pääosin sulaa, mutta sitten edessä oli kokonaan lumen peittämä pätkä. Hetki talvea kevään keskellä. Tuntui oudolta, kun kaupungissa oli ehtinyt jo tottua täysin lumettomiin maisemiin.

Matka sujui seurassa nopeasti ja olimmekin jo pian kodan ja laavun luona, rinteen päällä. Hieno kota, joskin pimeänpuoleinen, kuten ne aina ovat.

Niinpä ei ollut mikään ihme, että laavulla päiväruokaa kypsytellyt, tänne yöksi majoittumaan saapunut retkeilijä kertoi yöpyvänsä mieluummin laavulla. Jospa vaikka saisi katsella tähtitaivasta. Kaivoimme eväät repusta, kypsensimme omat vaatimattomat nakkimakkaramme tulilla ja vietimme yöretkeläisen kanssa miellyttävän turinatuokion retkitarinoiden merkeissä.

Yöpyjä lähti pilkkomaan lisää puita, me keräsimme kamppeemme ja valmistauduimme jatkamaan matkaa. Tänne olisi kyllä helppo tulla yöpymään joskus itsekin, luonnon rauhaan. Mustavuoren toinen nimi kartalla on Majavuori. Majoja täällä ainakin piisaa!

Vaikka laavu onkin korkealla paikalla, ei Mustavuorelta ole avaraa näköalaa alas vesistöön. Lievestuoreenjärvi pilkotti kuitenkin puunlatvojen välistä.

Palasimme takaisin kävelytie/latupohjalle, jolla tuli sulan tienpohjan jälkeen jälleen vastaan luminen osuus. Edelleen outoa, mutta kaipa täällä oli ollut niin varjoisaa ja viileää.

Mustanvuoren korkein kohta jäi taakse ja tie jatkui jälleeen sulana. Vasemmalla puolella oli jo kivasti kasvanutta kuusikkoa, oikealla puolella sinisen kevytaidan takana ilmeisesti istutusmetsää. Voi kuinka odotankaan kevään vihreitä sävyjä! Tällä kelillä maisemat toki näkee paremmin, mutta vehreyden puhkeaminen tekee terää.

Matka joutui kuin huomaamatta, pian reitti kääntyi lähtöpaikkaan. Ohitimme loppumatkasta myös reitin toisen kodan, joka on hyvin lähellä entistä lipeälampea. Mustavuoren ulkoilualueella on kyllä hyvät oltavat - kaksi loistavaa taukopaikkaa ja helppokulkuiset reitit.

Entinen lipeälampikaan ei enää haiskahtanut nenään. Lampi muistuttaa tällä hetkellä enemmän höttöistä suolämpärettä. Palasimme takaisin ysitien viereiselle ulkoilualueen parkkipaikalle. Olipa kivaa vaihtelua päiväkävelylle kaupungissa ja lyhyen ajomatkan päässä Jyväskylästä.