Siirry pääsisältöön

Kengät joilla kävelen


Millaisilla kengillä kävelen? Tätä kysyttiin äskettäin.

Muutaman kilometrin arkimatkoja kävelen millä kengillä hyvänsä. Vaihteluväli vuoden mittaan: huopatossut - kangastossut. Avojalkatallaaminen ei ole minun juttuni. Jos lähden vasiten metsään kävelylenkille tai -retkelle, vedän lähtiessäni jalkaan useimmiten vaelluskengät, kaupunkimaisemissa taasen kevyemmät tossut, kokoluokkaa lenkkari.

Vaelluskengät #1

Ensimmäiset vaelluskenkäni ostin ennen ensimmäistä useamman päivän vaellusta ja kävelin niillä reilut 100 km ennen reissuun lähtöä. Merkki taisi olla Meindl ja kävelin niillä antaumuksella monta vuotta, kunnes alkoi tuntua, että koko saisi olla puoli numeroa suurempi.

Vaelluskengät #2

Kun etsin seuraavia vaelluskenkiä, kävin useammassakin retkeilyliikkeessä. Yksi myyjä tiedusteli, vaellanko Lapin rakkakivikoissa. Vastasin kysymykseen totuudenmukaisesti eli kieltävästi, niinpä minua valistettiin että sitten pärjään huomattavasti kevyemmillä jalkineilla. Varmaankin totta, mutta myyjä ei lotkauttanut korviaan sille, että totesin ranskalaisessa vuoristomaisemassa olevan myös aika kivikkoista. Ostin sitten ruskeat Haglöfsin vaelluskenkäni toisesta retkeilytarvikekaupasta.

Niillä kävelin sisäänajovaiheen jälkeen onnellisena ja ilman rakkolaastareita hyvin monta vuotta. Kenkiin kertyi kotimaan teiden ja polkujen ohella kilometrejä mm. Ranskan merialpeilta ja kerran reissusta palattuani huomasin kivikkopolkujen tehneen tehtävänsä: ompeleet repsottivat. Tuolloin suositus kalvokenkien korjauspaikaksi oli Sellon Galleriassa oleva suutari ja siellä kenkäni kävivät ompeluhoidossa, jonkun vuoden päästä taas uudelleen. Nämä Haglöfsit ovat edelleen käyttökelpoiset, joskin ovat sen verran kuluneet, että vaativat hyvin tiheää rasvausta. Pidän niitä nyt varakenkinä.

Vaelluskengät #3

Nykyiset  ykkösvaelluskenkäni löytyivät pitkän etsinnän jälkeen tuurilla noin sadalla eurolla tarjouksesta toissa keväänä. Osasin jo etsiä Haglöfsejä, koska niiden lesti oli istunut parhaiten omaan, ei-kapoiseen jalkaani. (Olette onnekkaita te kapeampijalkaiset, joilla on enemmän valinnanvaraa).

Kyseinen Haglöfs Solid Lite-pari (on siinä jokin tarkennekin, mutta en saa kuluneesta lapusta selvää) on pitänyt jaloistani hyvää huolta kävelyillä ympäri vuoden ja vedän ne aina mielelläni jalkaan. Ainoa ongelma tuli viime kesän alussa vaelluksella, kun lämmin keli teki tepposet ja sain ensimmäistä kertaa elämässäni oikein kunnon rakot. Seuraavan kerran varaudun moiseen säähän vaseliinilla.

Kokeilut muilla kengillä

Ennen kuin hankin nykyiset Solid Litet, ehdin tehdä yhden virheostoksen. En edes muista merkkiä, mutta myyjä onnistui vakuuttamaan siitä, että kyllä ne vaelluskengät venyvät ja muotoutuvat sopiviksi. Kittiä kanssa, ei onnistunut venytyskilometreistä huolimatta - lestikin oli siis jalkaani vääränlainen - ja pistin kalliit popot kierrätykseen erittäin vähän käytettyinä.

Etsin myös pitkään kevyempää vaihtoehtoa eritoten kuivalla kelillä ja ei-korvessa käytettäväksi. Lenkkareiden ja vaelluskenkien välimuotomallia metsästäessäni tuntui, että olin aina väärään aikaan liikkeellä. Joko uusia malleja ei ollut vielä tullut tai etsimäni tapaisista ei ollut enää minulle sopivia kokoja tai malleja jäljellä. 
Taivuin äkkipäissäni ostamaan loistaviksi suositellut Lowan kengät, vaikka epäilinkin, riittääkö kengän pituus varmasti. Lowat rullaavat kyllä tosi mukavasti tiellä ja ovat kivan kevyet, mutta huomasin kuitenkin, että pystyn käyttämään niissä vain hyvin ohutta sukkaa. Kesäkäytössä ne ovat jalkoihini ok:t, mutta kylmään vuodenaikaan saavat huilata. Jos tästä mallista olisi olemassa 1/2 numeroa suurempi koko, ostaisin oitis. Miinusta on myös se, että nämä eivät ole goretexit.

"Retkeilykengät"

Sanovat näitä myös vaelluskengiksi - ei ole tullut sitä ominaisuutta ainakaan vielä testattua. Hankin talvella 2015 vaelluskenkiä kevyemmiksi töppösiksi seuraavat kokelaat: Haglöfsin "retkeilykengät" mallia Vision GT. Hinta ei ollut pöyristyttävä (noin 110 euroa) ja päätin kokeilla. Jospa nämä sitten olisivat ne pitkäikäisempi, kevyet kävelyjalkineeni. Saman valmistajan muiden kenkien perusteella uskoin että valikoimasta voisi löytyä lesti istua minun jalkaani. Useampi muukin malli tuli sovitettua, mutta tämä tuntui ehdottomasti minulle sopivimmalta.
Toistaiseksi yhteiselomme teillä, poluilla ja kaduilla on sujunut loistavasti ja täytyy sanoa, että lupaavalta vaikuttaa. Nähtäväksi jää, uskaltaisinko kokeilla näitä ihan vaelluskenkinä kunnon reppukuorma selässä; ehkä sitten, jos edessä olisi kohtuullisen kuiva keli ja helpohko maasto.

Muut kengät

Vielä teininä kuljin metsässä ihan tyytyväisenä kumisaappaissa, mutta silloin en ollut vaelluskengistä kuullutkaan, eikä niihin olisi ollut rahaakaan. Vaelluskenkien hankkimisen jälkeen on tullut liikuttua metsässä kumppareilla lähinnä sienestämässä. Olen toistaiseksi onnistunut pitämään jalkani kuivina vaelluskengissä, sillä jos maasto on ollut todella vetistä, olen ottanut kengät ja sukat jalasta ja kahlannut avojaloin eteenpäin. Esimerkiksi majavapadon ohitse tai kiertääkseni polulle muusta syystä tulvineen vesialtaan.

Kevytkenkäisesti

Kesällä on kivempi kävellä erittäin kevyissä jalkineissa. Vaellussandaalitkin löytyvät kaapista, mutta käytän niitä todella harvoin. Olen suosinut kepeästi liikkuessa vaihtoehtoina enemmän kangastossuja sen jälkeen kun ostin ensimmäiset Sanukit. Niiden mainoslause suomeksi käännettynä on "nämä eivät ole kengät vaan sandaalit". Olen kävellyt niillä tyytyväisenä kivettyjä polkuja ja asvalttia pitkin yli 10 kilometrin päiväretkiä, toki rauhallisella maisemankatselutahdilla ja kevyt reppu selässä. Vanhat Sanukit kulkivat toisina kenkinä mukana myös parilla vaelluksella, mutta viime vuonna ostin sitä tarkoitusta varten Crocs-kopiot, jotka toki ovat kätevämmät leirijalkineet, kun niiden materiaali ei kastu.


Millaiset kengät kävelijälle? 

Käyttötarkoituksen mukaan. Lyhyt matka - aika lailla sama mitä on jalassa. Pitkä matka - kannattaa jo miettiä. Vuodenaika, maasto, kävelyjen pituus, vauhti... Kenkävalinta riippuu siitä, millaisia kävelylenkkejä tekee ja missä; raskaat vaelluskengät eivät suinkaan ole välttämättömät ja ne vaativat sisäänajoa sekä säännöllistä huolenpitoa.

En itse penkonut mitään kenkätestejä ennen ostoksia, sillä hyviä kenkiä riittää maailmassa, eikä se ole aina niin nökönuukaa. Eri valmistajilla on erilaiset lestit, vaikka mallit voivat hyvin samanlaisilta vaikuttaakin eikä nopea sovitus liikkeessä aina riitä, jollei satu olemaan tosi keskivertojalka, johon käy lähes mikä hyvänsä jalkine. En ole itse niin onnekas, joten joudun olemaan kärsivällinen sovittaja, joka viettää puodissa pitkän aikaa edestakaisin tepastellen.  Nykyään retkeilyyn ja kävelyyn mainioita kenkiä on jopa erikseen urheiluliikkeissä esillä, joten jokaiselle löytyy varmasti sopivat, ainakin ajan kanssa.

Huomautus: Vaikka merkkimaininnat yhteen firmaan nyt pitkälti kallistuvatkin, tämä ei ole mikään yhteistyössä tehty juttu ja kaikki tekstissä mainitut jalkineet olen hankkinut ihan omalla rahallani kaupasta.

Kommentit

  1. Tämä oli mielenkiintoinen postaus! Tokihan Jalkaisin-blogin kengistä pitää tietää, että millaisilla kengillä sitä matkaa ylipäänsä taitetaan. Hauska! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin...Kun en satu kuulumaan avojalkakävelijöiden reippaaseen rotuun.

      Poista
  2. Hyvä katsaus kengänkulutuksen asiantuntijalta :)
    Täällä kuljetaan myös Haglöfsin Solid Lite-maastureilla, mutta korkeavartisella.

    VastaaPoista
  3. Hei! Olemme keski-Suomessa asuva lapsiperhe ja haluaisimme tietää hyviä luontopolkuja/retkipaikkoja minne pääsee lastenvaunuilla.. Osaatko sanoa missä niitä olisi? Kiitos tiedosta jo etukäteen! Hyvä blogi sinulla, jään seuraamaan..t. Lode

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lode! Pahan pistit, sillä Keski-Suomessa en ole törmännyt vielä esteettömiin luontopolkuihin (ensimmäisen tapasin viime kesänä Nuuksiossa).

      Tavalliset, kapeat metsäpolut pysäyttävät matkanteon lastenvaunuilla, joten kannattaa tähytä karttoja paikoista, joiden luo menee jonkin sortin tie tai esimerkiksi kuntopolku.

      Nopealla miettimisellä tulee mieleen seuraavia: Laajavuoren Vuorenlenkki (5 km), jonka varrella on laavu - omat polttopuut kuitenkin reppuun. Jos sen kävelee myötäpäivään, reitillä on yksi jyrkkä ylämäki. Ympyräreitin lähtöpaikaksi sopii Laajis.

      Saarijärvellä Kulhanvuoren alueella voi liikkua jonkin matkaa lastenvaunujen kera, samoin Leivonmäen kansallispuistosta löytynee kuljettava pätkä. Lisätietoja löytyy luontoon.fi-sivustolta, josta muuten voi hakea retkipaikkoja myös kriteerillä "soveltuu lastenrattaille"!

      Kannonkosken-Kivijärven seudulla on upea Kismanniemi, jossa ei ole polkureittejä, mutta mahtava tulipaikka ja hiekkaranta puhtaan järven rannalla. Ainakin vielä toissa kesänä. http://jalkaisin.blogspot.fi/2013/08/keski-suomen-maakuntaura-piispala.html.
      Saarijärvellä, lähellä Pyhä-Häkkiä, on Tulijärven laavu, jonka läheisyyteen pääsee autolla ja loppumatka pitäisi onnistua kulkemaan lastenvaunuilla.

      Poista
  4. Kiva teksti :) Täytyy hyödyntää tätä seuraavilla kenkäkaupoilla, täältäkin löytyy leveä lesti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la