Siirry pääsisältöön

Sibeliuksenpuisto, Hämeenlinna

Ensilumen laskeuduttua maahan astelin Hämeenlinnan keskustan katuja. Kun vaatekaupan myyjä kuuli porukkamme piipahtaneen kaupunkiin muualta päin Suomea, hän luetteli heti joukon käyntikohteita, kuten Hämeen linnan ja Aulangon. Tartuimme suosituksista Sibeliukseen ja suuntasimme kohti Sibeliuksenpuistoa.

No mitäs Sibeliuksenpuisto? Totta kai siellä näkyi töröttävän Jean Sibeliuksen patsas. Emme kuitenkaan kipittäneet sohjoisia puistokäytäviä pitkin suoraan veistoksen tykö.
Sibelius-vinkki oli nimittäin sisältänyt jotain paljon vinkeämpää: musikaaliset puistonpenkit! Oletinkin, että musiikki ei jatkuvasti raikaa puistossa, mutta emme ensin keksineet, miten saisimme musiikin tulvimaan talvisessa maisemassa. Soivat penkit pystyimme kyllä paikantamaan niiden alla olevien kaiutinten perusteella. Yksi meistä keksi kokeilla penkillä istumista ja sitten sävelet alkoivat soida. Aivan huippuidea!
Klassinen musiikki sopi erinomaisesti puiston tunnelmaan. Leppeät sävelet saivat pari meistä ottamaan valssin askelia puistokäytävällä. Yksi puistoon jo nousseista lumiukoista katseli melkoisen huvittuneena lyhyttä tanssiesitystämme. No ei sitten!

Kiertelimme puistoa soivalta penkiltä toiselle kuuntelemassa eri sävellyksiä. Puiston keskiosan infotaulussa kerrottiin että musiikki aktivoituu liikkeestä ja että sävelet ovat pianosävellyksiä, Sibeliuksen Puusarjasta (Cinq morceaux op. 75, 1914-19). Puut puhuvat... Penkkien luona oleviin puihin syttyy musiikin seuraksi myös valaistus, jonka efektiä emme näin päivänvalolla nähneet. Luettuani listan Puusarjan sävellysten nimistä oli helppo päätellä, mikä sävellys soi minkäkin penkin luona, kun vain katsoi, mikä puu oli penkin lähellä.
Jean Sibeliuksen patsas kuvaa säveltäjää nuoruusvuosinaan. Epäilenpä, että Janne ei ollut HPK:n (perustettu 1929) kannattaja vielä kaupungissa asuessaan, mutta toki on jaloa tuoda Kain Tapperin Nuori Sibelius -veistokselle (1964) lämmikettä kaulan ympärille.  Puisto oli aiemmin nimeltään Tähtipuisto.  Säveltäjän jo kuoltua alettiin puistoon suunnitella hänelle muistomerkkiä ja siellä ollut Hämeenlinnan ympäristössä 1918 kaatuneiden saksalaisten hautapaikka muistomerkkeineen siirrettiin Vanhalle hautausmaalle. Sitten Tähtipuistosta tuli Sibeliuksenpuisto, Sibelius-patsaineen.
Läheisellä Hallituskadulla seisoo lisää Sibeliukseen liittyvää: Jean Sibeliuksen syntymäkoti, joka on toiminut museona jo 1960-luvulta saakka. Kas vain, ihan kohta on kulunut tasan 150 vuotta säveltäjän syntymästä! Täällä tapahtuu varmasti silloin jotain erityistä silloin.
Kaunis keltainen puutalo olisi kenties muutenkin säilytetty, mutta luultavasti sitä suojasi parhaiten juuri Sibeliukseen liittyvä historia. Tällä visiitillä Hämeenlinnaan ei ollut tilaisuutta poiketa sisällä museossa, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla! Nyt ainakin tiedän, missä museo sijaitsee.

Soivat puistonpenkit on toteutettu hauskasti ja ne kunnioittavat varmasti parhaiten säveltäjää, joka toivoi että hänet muistettaisiin juuri musiikistaan. Siispä Sibeliusta soimaan! Vaikkapa se Puusarja ja ajatukset metsän puihin.

Kommentit

  1. Kiva huomata, että joku vierailee Hämeenlinnassakin. Täällä näkee aika vähän ns. turisteja verrattuna synnyinkaupunkiini Rovaniemeen. Hieman viittasin eilisessä postauksessani juuri Sibeliuksenpuistoon, hauska satttuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin viikonloppua viettämässä lähiseudulla ja päätimme poiketa kaupungillakin. Hämeenlinnan ohi tulee useimmiten porhallettua junalla, pysähdykset siellä ovat valitettavan harvinaisia! Laurellin Sibelius-leivos oli kuuleman mukaan erinomainen. Sinulla on hienoja iltakuvia Hämeenlinnasta!

      Poista
  2. Hei! Kiva, että piipahdit täällä Hämeenlinnassa! Sibeliuspuiston soivista penkeistä suosikkini on kuusi, mutta on ne muutkin mahtavia.
    Ja tuosta Sibeliuskodista: Hämeenlinnasta on tuhottu monia sitä paljon kauniimpiakin puutaloja, ikävä kyllä. Sibelius on ainoa, mikä tuota taloa suojelee.
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusipenkki taisi kyllä olla minunkin suosikkini. Joo, nuo somat vanhat talot ovat harvoin turvassa, joten onneksi olkoon jokaiselle, jossa joku suurmies tai -nainen on sattunut syntymään tai asumaan. Sibeliuksen syntymäkodin paikalle olisi varmaan moni mielellään pykännyt liiketilaa, mutta onneksi rakennus säästyi.

      Poista
  3. Onpa ihana musiikkipenkki-idea! Kuinkahan pitkään nuo soivat penkit ovat olleet olemassa? Kyllä tuollaiset penkit piristäisivät päivää kuin päivää. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soivat penkit ovat olleet Sibeliuksenpuistossa noin vuoden; ne tulivat sinne joulukuun alussa 2014. Varsovassa on ainakin ollut soivia puistonpenkkejä Frédéric Chopinin muistoksi, niistä tämäkin idea sai alkunsa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la