Siirry pääsisältöön

Vehkalammen puistossa, Jyväskylä

Kaarisilta yli virtaavan veden... No ainakin kaareutuva silta, mutta mitenkään erityisen romanttiselta tämä sisäänkäynti ei tällä hetkellä näytä. Myönnän, että harmaa marraskuun lopun päivä ei lupaa kaikkein huikeinta kokemusta Vehkalammen puistosta, johon ei ole tähän mennessä tehty edes läpikulkuväylää. Puisto sijaitsee Wilhelm Schildtin kadun futiskentän (ja kevättalvella 2015 nousseen kuplahallin), Nisulankadun ja Kaivokadun / Taitoniekantien välissä. Siihen pääsee tällä hetkellä turvallisesti vain Wilhelm Schildtin kadun puolelta, Vehkalammen jalkapallokentän takaiselta kevyen liikenteen väylältä. Muista suunnista pitää puistoon loikkia suoraan autotieltä, mitä ei tietysti voi suositella.
Yhden tämän harmaan päivän väriläiskän näen kuitenkin heti puiston puolelle astuttuani: mitä syvimmän vihreä sammal on lähtenyt hitaasti peittämään vanhan koivun kaarnaa ja juuria.
Vehkalammen puisto ei selvästi ole tällä hetkellä kovassa käytössä. Paitsi että puisto jää katveeseen, on maasto kosteaa ja siellä liikkuminen on etenkin tähän vuodenaikaan mutaista puuhaa. Lenkkareiden pitää vähintään sietää märkää maata tai sitten on suosiolla laitettava kumpparit jalkaan. Vuonna 2011 julkaistussa Jyväskylän kaupungin virkistysreittisuunnitelmassa Vehkalammelle on kuitenkin piirretty iloisempi tulevaisuus: suunnitelmissa on ollut paitsi virkistysreitti Kaivokadulta futiskentän luo, jopa esteetön reitti itse Vehkalammen ympäri.
Vehkalammen puistossa on selvästi tehty metsätöitä äskettäin. Kun menemme ihailemaan edelleen viheriöivää tasaista aukiota muutoin ruskean maan keskellä, on siellä pätkittyjä koivuja ja toisaalla puistossa on lukuisia risu- ja rankakasoja. Maisemaa on väljennetty; jokohan se enteilee puiston väylätöiden alkamista? Toivottavasti!
Yksi koivuista on aikamoinen kääpäkerrostalo.
Jokseenkin kaikki puiston koivut ovat leppoisan suorarunkoisia ja hento-oksaisia, mutta ainakin yksi paksumpi yksilö seisoo uhmakkaana, ojennellen vahvimpia oksiaan  kuin pitääkseen asiattomat kulkijat loitolla. Bööööö!
Kävelemme mutaista polkua Kaivokadun / Taitoniekantien suuntaan. Polku on syntynyt ihan itsestään, sillä virallista poistumis- tai sisääntuloreittiä ei suoraan autojen liikennöimälle kadulle todellakaan ole. Kadun ylitys onkin ollut aina varovaista puuhaa, kun olen tästä läpi kulkenut.
Ei tarvittaisi itse asiassa kovinkaan pitkää jatketta Taitoniekantien puiston puoleiseen kevyen liikenteen väylään, kun turvallinen yhdysreitti syntyisi. Toivottavasti vuoden 2011 suunnitelma jossain vaiheessa etenee.

Palaamme takaisin tuloreittiämme ja käännymme kohti itse Vehkalampea. Lammen ranta on hyvinkin luonnontilainen, eikä monestakaan kohdasta pääse kuivin jaloin kurkistamaan maisemaa ihan veden rajasta. Käymme testaamassa myös kapeampaa Kaivokadun suuntaan syntynyttä polkua, mutta se katoaa ojan kohdalla ja palaamme jälleen takaisin lammen rantaan.
Vehkalammen purouoman yli johtava lankkusilta on aikojen saatossa kärsinyt; keskimmäinen lankku on keskikohdalta poikki. Niinpä ylitämme liukkaat lankut varoen, astuen vain reunimmaisille osille. Parempi edes tämä silta kuin ei ollenkaan!
Lammen itä/koillisnurkkauksesta pääsee lopulta kurkistamaan paremmin maisemaa ja jopa veden yli Nisulankadun suuntaan, mistä kerrostalot näkyvät näin lehdettömien puiden aikaan koivikon läpi. Palokunnanmäen puolella olevista kerrostaloista saattaa siis nähdä Vehkalammelle talviaikaan. Lammessa muuten asustaa luontoselvityksen mukaan yksi harvinainen laji: viitasammakko.
Lähdemme tutkimaan taas uuden suunnan Vehkalammen puistossa: Nisulankadun suuntaan kulkevan polun, jolla on jopa yksi eheä lankkusilta ojan ylitse. Polulta erkanee yksi haara Nisulankadun suuntaisesti oikealle (varmasti hurjan kaunis keväällä), mutta me jatkamme suoraan Nisulankadulle.
Siihen matka sitten pysähtyykin, sillä jälleen kerran pitäisi loikkia polulta suoraan ajoväylälle. Eipä ihme, että en ole aiemmin tullut Vehkalammen puistoon Nisulankadulta. Teemme taas täyskäännöksen.
Kävelemme jo kohti lähtöpaikkaamme pienen harjanteen  - nimeltään Variskukkula - reunaa seuraten  ja pysähdyn katsomaan yhtä kurttunaamaista leppää. Pottunokka, muutenkin hieman erikoisen näköinen, mutta kyllä siitä naamavärkin jotenkin erottaa!
Tämä polku on selvästi kuivempi, mutta niinpä on puustokin erilaista; Variskukkulalla kasvaa myös mäntyjä. Reitti lienee myös  alueen koiranulkoiluttajien suosiossa, eihän tässä ei ole niin mutaista.
Teemme vielä yhden mutkan kapuamalla kuplahallin viereiselle Variskukkulalle. Mikä mahtava paikka! Tälle harjanteelle voisi kokoontua vaikka piknikille. Variskukkulan rinne sopii lumiseen aikaan vaikka pulkkailuun, kunhan vain onnistuu välttelemään puunrunkoja. Täällä ei varmasti ole ruuhkaa!

Vehkalammen puisto ei ole tyypillinen kaupunkipuisto, vaan luonnontilainen keidas. Tänne ei kaipaakaan nurmikkoplänttejä tai kukkapenkkejä, mutta läpikulkuväylän toteutumista Kaivokadun-Taitoniekantien suuntaan toivon todella, jotta yhä useampi voisi löytää paikan ja nauttia sen rauhasta. Autojen ääni toki kantautuu korviin etenkin Nisulankadulta, mutta sen unohtaa helposti, kun keskittyy ympäristöönsä. Ja keväällä Vehkalammen puiston ääni- ja värimaailma puhkeaa uuteen loistoon, kun vihreä jälleen puskee esiin ja linnut aloittavat uuden konsertointikautensa.

Vehkalampi ei siis ole vain jalkapallokenttiä, vaan myös omalaatuinen, viehättävä puisto. Kun sinne löytää, sieltä voi löytää.

Kommentit

  1. Moikka! Kiva postaus, olen muuttamassa alueelle ja etsin kivoja koiranulkoilutusreittejä jo etukäteen niin olit kovasti avuksi :) en olisi varmaan koko puiston olemassaoloa tajunnut.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la