Liikkeellä marraskuussa, Helsinki

Kävelylenkilläni Helsingissä, Mannerheimintietä sen pohjoispäästä etelään, nautin hienosta syyspäivästä ja yritin olla ajattelematta liikenteen meteliä. Tavallisesti liikun huomattavasti hiljaisemmilla reiteillä! Sitten kohtasin hiljaiseksi vetävän näyn, erään metelittömän liikkujan muistolle. Elokuussa törmäyksen seurauksena menehtynyttä pyöräilijää on muistettu Tullinpuomilla valkoisella haamupyörällä, ghost bikella. Pyöräilijöiden yhteisö sijoitti haamupyörän lähelle pyöräilyonnettomuuden paikkaa.

Haamupyörä on iso EI liikenneraivolle! Ei hermostuta, ei heristellä nyrkkejä, huomioidaan toiset liikkujat ajoneuvosta / ajoneuvottomuudesta ja vauhdista riippumatta, ei kiirehditä turhaan muutaman sekunnin tai kymmenen sekunnin takia, muistetaan liikennesäännöt, käytetään järkeä. Ollaan ihmisiä toisillemme mtös liikenteessä, ei aiheuteta vaaraa itselle tai muille. Liikenteessä voi pieneltä tuntuva asia aiheuttaa vakavan vaaratilanteen. Onko aina muka oikeasti kiire?

Ride in peace, toivottavat katuun maalatut enkelinsiivet. Muistokynttilöitä oli varmasti tuotu paikalle lisää pyhäinpäivänä.

Ajatukseni oli ollut käydä aamiaisella Mannerheimintien varrella olevassa Bon Temps -kahvilassa, mutta se oli harmikseni maanantaina kiinni. Niinpä päätin poiketa Manskulta Töölöntorin suuntaan. Runeberginkadulla huomasin sähkökaapissa vanhan valokuvan (B. Tallgren). Se yllätti tosi hauskasti, sillä oli vaikeaa kuvitella että nyt kerrostalon 54 b paikalla oli aikanaan ollut tuollaisia pieniä puurakennuksia! Loistoidea tuoda historiaa tällä tavalla paikan päälle.

Jatkaessani matkaa kaarevaa Runeberginkatua eteenpäin vastassa oli isokokoinen muraali. Hassu sarjakuvahahmon näköinen olento on Iltalehden sponsoroima. Kyllä tuota hahmoa mieluummin katsoo kuin yksiväristä seinää.

 

Näin marraskuun alkupäivinä on kiva nähdä ajankohtainen viesti lyhtypylvääseen liimattujen tarrojen joukossa: liikkeellä marraskuussa! Ja tietenkin niin, että viesti osuu omalle kohdalle :) Näinköhän tarra on ollut siinä vuoden päivät vai on ihan tuore?

Palasin jälleen toiselle puolelle Runeberginkatua, missä odotti Signe Branderin otos, osana Helsingin kaupunginmuseon  Kuvapolut - Töölö -sarjaa. Alueen historiaa visualisoivia valokuvia löytyy juuri Runeberginkadun varrelta.

Kun palasin jälleen takaisin toiselle puolelle Runeberginkatua (kyllä, hypin edestakaisin), oli vaikea kuvitella näkymää samanlaisena kuin se oli ollut näkemieni mustavalkoisten valokuvien ottamisen hetkellä. Näillä kulmilla on silloin ollut maaseutumainen miljöö, taloja harvassa, asukkaita vain vähän. Muuttunut maailma.

Olisi ollut kiva käydä katsomassa enemmänkin historiallisia valokuvia vanhasta Töölöstä, mutta nälkä kurni jo pahasti. Söin varsin myöhäisen aamiaiseni Töölöntorilla Café Tin Tin Tangossa (siellä on aamiaisia tarjolla koko päivän!) ja jatkoin sitten matkaa kohti keskustaa.

Ei tehnyt enää mieli kävellä Mannerheimintien hälyssä, joten valitsin hivenen hiljaisemman kulkureitin. Museokadulla kohtasin yhden vanhan tutun, Satu Rautiaisen sähkökaappiteoksen Retkellä. Tämän syyspäivän keskellä se toi kirkkaan vihreillä sävyillään mieleeni kevään.

Kun olin päässyt Narinkkatorille, siellä liikuskeli reippain askelin hoikka mustavalkoinen lehmä. Eikä mikään ujo sellainen, sillä näin jo kauempaa ammun halaavan iloisesti ohikulkijaa, joka halusi ottaa itsestään selfien lehmän kanssa. Kaksijalkainen lehmä poseerasi riemukkaasti minullekin. Kiitos hyväntuulisesta vastaanotosta Helsingin keskustaan!