Siirry pääsisältöön

Liebster Award - kysymyksiä ja vastauksia

Tervastulia-blogista tupsahti Liebster Award -haaste. Kiitos Asko, sinä kätevä samoilija ja loistava valokuvaaja, ja terkkuja Pohjois-Karjalaan!


Haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 10 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 5-10 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia.
4. Keksi 10 uutta kysymystä nimitetyille.

Tervastulien kysymyspatterissa tiedustellaan meikäläiseltä seuraavia:

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Halusin aluksi kokeilla ihan huvikseni bloggaamista, koska tein kävelyretkiä ja pidän kirjoittamisesta (ja valokuvaamisesta); blogipostaukset olivat aluksi taltioita kävelyiltä, ilman erityisiä tavoitteita. Sitten tuli mieleen, että ehkä joku muukin voisi saada omista kokemuksistani tai havainnoistani jotain, vaikka sitten innostua käymään omilla kävelylöytöretkillä uusissa paikoissa.

2. Onko blogisi tarkoitus olla henkilökohtainen päiväkirja vai kirjoitatko juttusi muille?

Oma blogini ei ole päiväkirja, vaikka retkipäiviä kirjaakin. Palautan retken ja havaintojani mieleeni, ehkä kaivan lisää infoa jostain opiksi myös itselleni, kun kirjoitan blogipostauksen, mutta en suuntaa sitä itselleni, vaan tuntemattomalle lukijalle.

3. Oletko reissujen suhteen harkitsevainen suunnittelija vai impulsiivinen pikalähtöjä harrastava?

Olen enemmän impulsiivinen lähtijä, etenkin päiväretkien suhteen. Jos kyse on lähikohteesta, saatan päättää sen viime hetkellä ennen kotoa lähtemistä tai jopa muuttaa mieltäni tai reittiä matkalla, jos siltä tuntuu. Myös pidemmillä kotimaan yön yli -retkillä voin hyvinkin päättää poiketa siitä, mitä olin ensin ajatellut tehdä. Pidempiä ja etenkin ulkomaan reissuja joutuu tietysti suunnittelemaan enemmän (etenkin varusteiden, retkikohteeseen ja sieltä pois pääsemisen osalta) , mutta en halua lyödä kaikkea mahdollista lukkoon etukäteen. Haluan, että improvisoinnille, yllätyksille ja suunnitelmien muuttamiselle tilanteen mukaan on tilaa. Toisaalta rakastan myös suunnittelua ja retkihaaveilua: aina on mielessä paikkoja, missä olisi kiva käydä ja karttapino kasvaa kotona jatkuvasti.

4. Kokemus/tapahtuma/reissu, jonka olisit jälkikäteen ajateltuna jättänyt mielellään väliin.

Yhdellä itäisen Suomen vaellusreissulla tulin entiselle savottakämpälle, joka kartan mukaan palveli vaeltajia autiotupana, peräti saunan kera. Ihmettelin, kun ovi tuntui olevan lukossa ja sisältä kuului radion ääntä, joten koputin oveen - teki mieli vilkaista tuvan sisälle. Huono ajatus.

Kohta ovi avautui ja sieltä astui ulos harittavakatseinen mies, puukko vyöllään, ja hänen vieressään minua mulkoili kookas koira, jonka leukojen kanssa en halunnut tehdä lähempää tuttavuutta. Ja olisi ollut kiva, jos hurtta olisi ollut kiinni. Tuvan viikonloppumökikseen vallannut sankari koirineen vaikutti lievästi sanottuna arvaamattomalta. Kerroin jatkavani saman tien matkaa "yhyttämään muun porukan" (jota ei ollut, olinhan liikkeellä yksin). Kun näin kohtaamani ns. mökkeilijän auton parkissa, lähetin välittömästi tekstiviestillä tilanneinfon ja kuvan autosta rekkareineen kotiin, kaiken varalta. Seuraavien kilometrien ajan seurasin hyvin tarkasti, että eihän kukaan ole lähtenyt perään. Onneksi ei.

Olin iloinen siitä, että ei ollut ilta, enkä ollut suunnitellut jääväni tuvalle yöksi, saunomaan tai muuta sellaista, mutta en kaipaa retkille tällaista jännitystä. Tuntui tosi viheliäiseltä, että joku kaappaa vaeltajien käyttöön tarkoitettu taukopaikan henkilökohtaiseen mökkikäyttöön viikonlopuksi. Onneksi harvinainen, mutta harvinaisen ikävä kohtaaminen.


5. Laita kuva, jossa on jokin sinua erityisesti puhutellut paikka tai tunnelma ja kerro siitä.


Tulin muutama päivä sitten hienolta jalkamatkalta Englannista, missä maa oli jo kirjaimellisesti puhjennut kukkaan. Vuosi sitten näin ensimmäisen kerran elämässäni ihan satumaisen kauniita sinikello- ja karhunlaukkametsiä, jotka tekivät minuun niin valtaisan vaikutuksen, että ajattelin: näkisinpä vielä joskus uudelleen vastaavaa. Tämän kuvan otin reilu viikko sitten, kun sain jälleen kohdata kukkivien sinikellojen täyttämiä vanhoja metsiä! Ah onnea!

Olin jälleen aivan lumoutunut, samoin kuten nähdessäni vihreiden lehtimättäiden keskellä myös karhunlaukan (villin valkosipulin) valkoisia kukkia, jotka vähitellen alkoivat avautua. Napsaisin aina välillä polun varresta karhunlaukan lehden pureskeltavaksi ja olin kiitollinen siitä, että sain olla tuon kauneuden keskellä. 

6. Mikä on suuri unelmasi, joka on vielä toteutumatta?

Yksi suuri unelmani on kävellä Suomen halki. Olisi mahtavaa kokea omin jaloin kotimaan maisemien koko kirjo yhdellä pitkällä reissulla. Se olisi myös huomattavasti vaativampi keikka kuin viime vuonna taivaltamani noin 1000 kilometrin vaellusreitti Englannissa (aiempi suuri unelmani), sillä täällä ei reitin varrella pääsisi vähän väliä valmiille teekupposelle, pubiin syömään tai sisämajoitukseen, vaan sapuskat, yöpymiskamppeet ja mukavuudet pitäisi kantaa ihan itse. Katsotaan, miten tämän unelman kanssa käy!

7. Oletko koskaan ollut reissulla niin poikki, että kaduit lähteneesi? 

En kertaakaan. On käynyt hyvä mäihä, olen osannut arvioida voimani riittävän oikein tai älynnyt keskeyttää matkanteon, ennen kuin olisin ollut liian puhki.

8. Mikä on tarkeintä reissuillasi? Onko se ystävät, hiljaisuus, hyvä ruoka, fyysinen rasitus vai jokin muu?

Retkeilen pääasiassa yksin ja nautin hiljaisuudesta. Pidemmillä, useamman päivän  reissuilla nautin erityisesti vapauden tunteesta, kun saan kulkea tuijottamatta kelloa ja voin tehdä halutessani poikkeamia siihen nähden, mitä olin ehkä alun perin ajatellut. Fyysinen rasitus tulee siinä ohessa ja antaa hyvät yöunet.

9. Onko luonnossa liikkuminen sinulle harrastus, työ vai molempia? 

Tällä hetkellä se on rakas harrastus. 

10. Esine/asia, jota ilman et lähde luontoon.

Jalassa pitää tietty olla säähän ja olosuhteisiin sopivat kengät, mutta jos ajatellaan että mitä perusvermeiden lisäksi... Käytännössä tykkään aina pitää mukana jonkinlaista kameraa, sillä koskaan ei voi tietää, mitä kivaa, kaunista tai jollain lailla mielenkiintoista tulee kohdattua; kuvilla teen samalla myös muistiinpanoja. Pidän matkassa mieluusti myös tulitikkuja ja linkkaria. 


No niin. Sitten Liebster Awardin seuraavaan nakkiin eli 

"3. Nimeä ja linkkaa 5-10 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia."

Suomessa on roppakaupalla tosi hienoja blogeja ja nähdäkseni suosikkiblogini ovat jo ehtineet saada Liebster Awardin vähintään kerran. Niinpä armahdan bloggarikollegoita, enkä kiepauta haastelinkoa uuteen vauhtiin. Koska nakki "4. Keksi 10 uutta kysymystä nimitetyille." jää käsittelemättä, nostan täten merinopipoani muun muassa seuraaville blogeille ja kiitän siitä, että olette jakaneet blogissanne hienoja juttuja meille muille!

- Hurmioitunut. Hennan kirjoitukset ja kuvat vievät usein taiteen maailmaan - moneen sellaiseen asiaan, jonka pariin en itse älyäisi suunnata.
- Sinisen repun kirous. Mikon upeat valokuvat, omintakeinen tyyli ja seikkailut retkeilyn maailmassa vievät mukanaan.
Seitakuvia. Käsittämättömän hienoja valokuvia, joita nähdessäni ajattelen aina: olisinpa tuolla.
- Kävelystä ja elämästä  Tiinan patikointiretkistä luen aina mielelläni. Hengenheimolainen.
- Kuukausi yksin erämaassa. Minnan blogi on koskettavia retkitarinoita, ajatuksia, reseptejä ja retkeilytietoutta yhdessä paketissa.
- Rinkkaputki. Ihanat Anne ja Heikki kertovat mahtavasti sanoin ja kuvin retkikokemuksistaan,  herättäen tunteen "oi kun oisin voinut olla mukana". Ja osaisinpa valokuvata kuten Heikki.

Kommentit

  1. Moi Upe! Olipa hienoa päästä listallesi. Kiitos.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina :) Iloisia kevätretkiä!

      Poista
  2. Onnea! Olet palkintosi ansainnut. Ja mitä kaikkea onkaan sattunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! Retkillä sattuu välillä kaikenlaista pientä ;)

      Poista
  3. Olipa mukava lukea kysymykset ja vastaukset. Nuo mainitsemasi kukkivat metsät ovat varmasti semmoinen kokemus, että siinä jää sanattomaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Asko - itsepä ne kysymykset heitit! Mietin jo kuumeisesti, saisiko karhunlaukkaa menestymään keskisuomalaisessa metsässä...

      Poista
  4. Hyviä kysymyksiä ja vastauksia. Niin monessa voisin sanoa samaa. Ja kiitos listalle pääsystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seita, sinä olet valokuvausidoleitani :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…