Kävellen Suomen halki 36: Oulu-Haukipudas

Starttasin kävelyn kohti Haukipudasta Oulun keskustasta torilta, johon olin edellisenä päivänä päättänyt kävelyretken Liminka-Oulu.

Tähtitornin kahvila ja entinen Oulun linna, Oulu.

Ensimmäisen pysähdyksen aika tuli heti reilun puolen kilometrin päästä, sillä halusin käväistä Tähtitornin kahvilassa, jonne jokaisella Oulun käynnillä tekee mieli. Rauhallinen istuskeluhetki teen ja pullan kera siivittivät minut matkaan. Hyvällä tuurilla tänä päivänä ei sataisi.

Hanoi Rocksin Michale Monroeta esittävä maalaus ison sähkönjakokaapin seinässä, toisella siculla ilmakitaran soittajatar, Oulu.
Michael Monroe ja ilmakitaran soittajatar.

Tähtitornin kahvilalta suuntasin Kuusisaareen, missä tuli vastaan tosi hienoja maalauksia sähkökaapeissa. Esimerkiksi tämä Michael Monroeta ja tuntematonta ilmakitaran soittajatarta esittävät työt (Salla Ikonen 2017). Alice Cooper irvisteli toisella sähkökaappiseinustalla. No, tämähän on Qstock-festarialuetta.

Vanha Oulu sähkönjakokaapin seinässä.

Pariin muuhun sähkönjakokaappiin oli ikuistettu vanhahtavia Oulu-maisemia.

Sitten suuntasin siltaa pitkin Tuiranväylän yli rantaa myötäilevälle kevyen liikenteen väylälle, jolla kohtasin Tuiranpuiston maankohoamispolun opasteen. Reitin seuraamista varten olisi pitänyt ladata CityNomadin sovellus ja kyseinen reitti, joten annoin olla. Sen sijaan nautin rantamaisemista ja kuuntelin Hietasaaresta vaimeasti kantautuvaa musiikkia. Seurasin viittaa kohti Allin Matalaa (1865), joka on nykyään juhlatilakäytössä. Allin Matala on kuitenkin alkujaan ollut osa Toppilassa toiminutta panimoa.

Mallasjuoman entisen tehdasalueen nikkarityylinen huvila (1857), Oulu.

Punatiilisen rakennuksen vieressä on entisen Mallasjuoman alueen kaunotar, huvilamainen puutalo (1857), joka toimi aikoinaan Mallasjuomatehtaan konttorina.

Koskelantien viereinen puukujan ympäröimä kevyen liikenteen väylä, Oulu.

Koskelantien kevyen liikenteen väylä kuljetti minua Toppilasta Taskilaan.

Meri-Toppilan kohdilla Koskelantien varressa pysähdyin tämän kiven kohdalle. Laatta kertoi, että muistokivi oli pystytetty Suomen sodassa (1808-1809) kymmenen menehtyneen suomalaisen sotilaan muistoksi vuonna 1955 pystytetty muistokivi, pystyttäjänä Osakeyhtiö Toppila. Enemmän olen nähnyt tuoreempien sotien vainajille pystytettyjä muistomerkkejä.

Pyörätie jatkui pilvisessä säässä tuttuun tapaan tasaisena ja helppokulkuisena. Välillä sain tallata aivan vihreää käytävää, vaikka rakennuksia kaupunkialueen reiteillä aina riittääkin.

Mustavalkoisia valokuvatapetteja Shell Pateniemi-huoltoasemalla, kuvituksena Pateniemen sahan rakennuksista.

Pidin puolivälin tauon noin 10 km:n kohdalla Pateniemen huoltoasemalla, jossa sain lounasta ja kaipaamani kuumaa teetä. Tee oli tervetullut, sillä sää oli yllättävän viileä. Huoltoaseman seinillä oli tosi hienoja mustavalkoisia valokuvasuurennoksia alueella sijainneelta Pateniemen sahalta.

Lämmittelytuokion jälkeen astelin erittäin hiljaista väylää, sillä satunnaisten pyöräilijöidenkin määrä tuntui vähenevän koko ajan.

Kuolleen motoristin muistokivi, jossa vuosiluku 1893.

Huomasin taas uuden muistokiven tien poskessa. Tällä kertaa kyseessä oli 1893-kaiverruksin varustettu luonnonkivi, johon kiinnitetty laatta kertoi kyseessä olevan kiven, jota päin ajanut moottoripyöräilijä oli saanut surmansa.

Seuraavana oli vuorossa Kello. Luonnollisesti odotin näkeväni siellä jonkinlaisen kellon, enkä pettynyt.

Kello on nykyään Oulun kaupunginosa, onhan myös Haukipudas nykyään osa Oulua.

Graniittinen veistos Kellon taajaman kiertoliittymässä sisältää kellotaulun ja ankkurin kuvat.
Kellon kiertoliittymä ja Kello.

Kellon kiertoliittymässä jökötti neliskanttinen graniittimöhkäle, jonka kyljessä oli kellotaulu ja ankkuri. Ankkurin symboliikka ei auennut. Entä miksi kellotaulun viisarit osoittavat tasan kello kolmea?

Upe saapumassa Haukiputaalle.

Olin jostain syystä tottunut pitämää aurinkolaseja päässä, vaikka aurinko ei varsinaisesti häikäissyt näin pilvisellä säällä. Haukiputaan lähestymisen kunniaksi linssit voi toki nostaa syrjään…

Kun Haukiputaan taajama oli yhä lähempänä, kertoivat opasteet jo seuraavankin päivän taipaleesta. Mutta miksi opasteessa oli vain polkupyörän kuva? Onhan tämä yhtä lailla kävelijän kulkuväylä.

Kettuperhe kävelee palmua kohti alikulkutunnelia koristavassa seinämaalauksessa, Haukipudas.

Saavuin Haukiputaalle viiden maissa iltapäivällä ja alitin hienosti maalattua alikulkutunnelia pitkin tien, jota pitkin pääsin kohta huristelemaan paikallisbussilla (eli onnikalla) Haukiputaalta takaisin Ouluun.

Saunaan!

Jäin linja-auton kyydistä Tuirassa ja kävelin minua vastassa olleen seurueen luo Tuiran uimarannalle, missä toiveissa oli päästä kelluvaan saunaan…

Kesän sauna eli kelluva saunalautta, Oulu.
Kesän Sauna, Oulu.

Sää oli onneksi lämmennyt päivän mittaan. Odottelimme pienen tovin vuoroamme rannan penkeillä, mutta ilokseenhan siinä auringossa istuskeli, kun tiesi, että kohta pääsisi löylyyn. Kun saunasta oli tullut pois riittävästi porukkaa, pääsimme me vuorostamme matkustamaan vetolautalla muutaman metrin matkan saunaan.

Oulun Rantasaunaseura ry:n vapaaehtoiset pyörittävät huippumahtavasti tätä ihanaa Kesän Saunaa, jonka löylyissä oli ihana istuskella ja nauttia. Tuona kesäiltana koronahuolet työnnettiin hetkeksi syrjään ja annettiin yhteissaunan löylyjen sekä Oulujoki-pulahdusten helliä kroppaa.

Parasta / mielenkiintoisinta

  • Tähtitornin kahvilassa poikkeaminen Oulussa
  • Taideteokset ja vanhat kauniit huvilarakennukset alkumatkasta
  • Selkeä ja helppokulkuinen reitti Haukiputaalle
  • Kesän Sauna (Tuira, Oulu) ja kesäilta mitä parhaimmassa seurassa

Kävelypäivä

  • 5.7.2020

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi