Jalkaisin

Ladun majalla on valot ja piipusta nousee savua, kun saavun Kolmisoppisen rantaan. Ovi ei kuitenkaan ole auki, kenties siksi että ei ole hiihtokausi tai viikonloppu. Pihalla on kutsuvia viittoja helpomman oloiselle reitille esimerkiksi Muurameen, mutta käännyn silti Hangasjärven suuntaan, jotta pääsen ainakin pätkän Keski-Suomen maakuntauran sitä reittiä eteenpäin. Maakuntauran reittihaara Muuramen suuntaan odottakoon toiseen kertaan. Kolmisoppisen uimarannalla ei ole tänä tammikuisena aamupäivänä tungosta. Hiekkarannalla olisi hyvinkin tilaa. Palaan tutuille jäljille, tällä kertaa vain valoisammassa kuin viimeksi - suuntana Hangasjärvi. Näillä main muuten on myös matalia, sinipäisiksi maalattuja reittitolppia, jotka eivät ole (siniväristään huolimatta) maakuntauran opasteita, vaan niillä on merkitty Kolmisoppisen metsäpolun ympyräreitti. Siihen liittyy läheinen opastetaulu, jossa kerrotaan että viereinen koivikko on istutettu vuonna 1968, osana Tulevaisuuden puu -kampanjaa....

Tuntuu uskomattomalta, ettei maa ole vieläkään kokovalkoinen ja metsät lumen peitossa. On siis käytettävä tilaisuutta hyväksi ja lähdettävä reitille, joka normaalisti olisi ainakin osittain latukoneiden ajelema ja siksi kävelijöiltä kielletty. Taskussa on jälleen kerran muutama sivu mustavalkokopioita Keski-Suomen maakuntauran karttalehdistä (1986), kun lähden liikkeelle. Hauskaa astua maakuntauran vanhan reitin polkuosalle lähes kotiovelta: pisteviiva ohjaa minut Kortepohjan rantamaisemiin Rautpohjanlahdelle ja sieltä Emännäntien ja Korteniityntien kautta Laajavuoreen. Laajavuoren rinteillä on toki lunta, mutta laskijoita näkyy niukalti - ymmärrettävistä syistä. Alarinteen pulkkamäessä on vilkkaampaa. Maakuntauran reitti löytyy helposti, sillä se kulkee pitkin Killerin suuntaan menevää kuntopolkua, Laajiksen ja kesäteatterin välistä. Heipä hei karavaanarit - minä aion yrittää eläytyä talviretkitunnelmiin, vaikka väylä onkin aika urbaanin oloinen. Silmäilen polun varren met...

Uudenvuodenpäivänä olisi kiva kävellä lumimaisemassa, mutta minkäs teet; vihreä joulu ei vaihtanut väriä vuoden vaihtuessa. Iltapäiväkävely Jyväskylän Kortepohjassa ohjautuu ensin Kortesuon kartanon maisemiin. Vuonna 1940 valmistunut funkisrakennus piileskelee puiden takana ja on tällä hetkellä A-killan käytössä, joten käyn kurkkaamassa pihapiiriä pikaisesti vain metsän laidasta. Kartanon rakennutti sen valmistumiseen saakka Nisulan kartanossa asunut Schildtin perhe, mutta Aatos Schildt kuoli vuonna 1939 ja uutta kotia isännöi jo hänen poikansa, Wolmari Schildt . Kortesuon kartanon navetta on niin hieno, että pujahdan vielä sen editse. Joitakin vuosia sitten navetassa oli puusepänverstas, mutta se on tainnut jo muuttaa muualle. Moni muu rakennus saisi olla kateellinen Kortesuon kartanon navetalle näistä hienoista sivuovista ja niiden oviaukoista. Tyylikästä! No niin, siinä oli jotain vanhaa. Lähden kävelemään kohti Jyväskylän keskustaa, bongaan sekä matkalla sinne että toril...