Siirry pääsisältöön

Tekstit

Vaelluksella Suomen poikki - osa 6: Ukkohallasta Syvälammelle

Kyllä teki hyvää huilata! Nukuin alppimökissä kahdet pitkät yöunet ja vietin leppoisan päivän Ukkohallassa, keräämässä energiaa reissun seuraavaan osuuteen kohti Puolankaa. Sorruin jopa elämäni ensimmäiseen pakastepizzaan. Eiköhän se tulisi kulutettua lähipäivinä.

Olisin voinut siirtyä Ukkohallasta Syväjärven päästä lähtevää yhdyspolkua pitkin saman tien UKK-reitille, mutta laiskuuttani kävelin Komulankönkäälle lyhyempää kautta, tietä pitkin. Asvalttitiellä en kohdannut hyttysiä, enkä juuri autojakaan.


Upea Komulanköngäs tuli vastaan ihastuttavan pian ja se sijaitsee vieläpä aivan tien vieressä. Tipautin rinkan selästäni ja lähdin katsomaan lähempää vanhaa myllyrakennusta, tupaa jonka hämärässä nurkassa oli kivikasa kuin savusaunassa ikään ja tietenkin vesiputouksia, joita on Komulankönkäällä (aiemmalta nimeltään Lauttaköngäs) peräti kaksin kappalein.

Lähempänä lähilaavulle johtavaa polkua (UKK-reitin uraa) sijaitseva uoma on louhittu myllyn tarpeisiin, mutta ihan näyttävästi vesi s…
Uusimmat tekstit

Vaelluksella Suomen poikki - osa 5: Kattilavaaralta Ukkohallaan

Aamupuuroni hautui lautasella, savuntuoksuinen Sisu-tee kuksassa. Kuului taas kolketta ulkoa. Nyt  osasin jo arvata, kuka siellä oli: poro pihapiirissä. Ei siis mitään erityisen jännittävää...


Tällä kertaa yöuneni oli ollut katkonainen, sillä en ilmeisesti ollut onnistunut simahtamaan totaalisesti noin puolen metrin levyiselle kodan penkille. Patjana oli ollut (penkille liian leveän makuualustani sijasta) kodassa ollut vanha sohvan pehmuste ja sen suojana makuupussin pussilakanani, tai liner, niin kuin hienommin sanotaan. Ihan hyvä, että en karsinut lakanaa pois rinkasta ennen lähtöä.

Kun kohta popsin puuroani, pyrähti talitintti kodan ja seinän välisestä raosta sisälle. Tipu oli ilmeisesti pettynyt siihen, että kota oli varattu ja palasi takaisin ulos samaa reittiä.

Tarkastin säätiedotuksen ja olin huojentunut: sade mahdollista. Se tekisi hyvää lämpötilalle, sillä edellisen päivän lukemat - vaikka olivatkin vasta parinkymmenen asteen kieppeissä - olivat minusta ihan liikaa. Ri…

Vaelluksella Suomen poikki - osa 4: Venäläisaholta Kattilavaaralle

Venäläisahon laavu olikin erinomainen yöpaikka! Yöllä olin herännyt sattumoisin auringonnousua ihailemaan, sen jälkeen havahduin vasta valoisammalla, kun lämpö jo tulvi laavuun asti. On viheliäistä toivoa viileämpää säätä keskellä kesää, mutta siitä minä haaveilin...

Ukkohallaan oli matkaa Venäläisahon laavulta opasteiden mukaan 32 kilometriä. Oli aika selvää, että pääsisin Ukkohallaan vasta seuraavana päivänä.


Lähdin laavulta seuraamaan retkeilyreitin opasteita, ensimmäisenä piristysmaisemana oikealla vastaan tullut tyyni Lahnalampi, kera Lahnajoen ja suomaisemien. Tämän alkumatkan tallasin pölisevää hiekkatietä, joka vaihtui hetkeksi sepelipäällysteiseksi (mitä inhoan kävellä), mutta onneksi sepeliä ei kestänut loputtomiin.

Reitti kääntyi sekä karttani että opasteen mukaan pian oikealle, mutta ajattelin jättää Saarivaaran kiekan väliin.


Sen sijaan päätin nerokkaasti "oikaista" toista kautta. Niinpä jatkoin hiekkatien taivaltamista aina metsäautotien kääntöpaikalle, missä …