Jyväskylä: Kartanolta puukerrostalolle

Uudenvuodenpäivänä olisi kiva kävellä lumimaisemassa, mutta minkäs teet; vihreä joulu ei vaihtanut väriä vuoden vaihtuessa. Iltapäiväkävely Jyväskylän Kortepohjassa ohjautuu ensin Kortesuon kartanon maisemiin. Vuonna 1940 valmistunut funkisrakennus piileskelee puiden takana ja on tällä hetkellä A-killan käytössä, joten käyn kurkkaamassa pihapiiriä pikaisesti vain metsän laidasta. Kartanon rakennutti sen valmistumiseen saakka Nisulan kartanossa asunut Schildtin perhe, mutta Aatos Schildt kuoli vuonna 1939 ja uutta kotia isännöi jo hänen poikansa, Wolmari Schildt.
Kortesuon kartanon navetta on niin hieno, että pujahdan vielä sen editse. Joitakin vuosia sitten navetassa oli puusepänverstas, mutta se on tainnut jo muuttaa muualle.
Moni muu rakennus saisi olla kateellinen Kortesuon kartanon navetalle näistä hienoista sivuovista ja niiden oviaukoista. Tyylikästä! No niin, siinä oli jotain vanhaa. Lähden kävelemään kohti Jyväskylän keskustaa, bongaan sekä matkalla sinne että torilla graffiteja (niistä lisää toisen kerran) ja askellan lopulta keskustan halki Ruusupuistoa kohti.
Ruusupuistoon vievä tunneli on jo suljettu autoliikenteeltä, mutta kävelijät ja pyöräilijät mahtuvat oikaisemaan museoiden suuntaan sillan alta. Molemmat tunnelissa olevat seinämaalaukset ovat jo hieman kärsineet päälleen tehdyistä töhryistä, mutta tämä harmaan sävyillä leikittelevä maalaus (Jaakko Valo ja Timo Sälekivi, Pätkii, 2005) on alkanut muutenkin rapistua alle yhdeksässä vuodessa. Odotan mielenkiinnolla, uudistetaanko teos vai tuleeko sen tilalle jotain muuta, kun Ruusupuisto on "valmis".
Ruusupuisto ei tällä hetkellä ole ollenkaan niin viehättävä kun nimi antaa ymmärtää. Alvar Aallon suunnittelemien Keski-Suomen museon ja Alvar Aalto-museon vastapäätä on nousemassa yliopiston uudisrakennus paikkaan, jossa vielä vähän aikaa sitten oli pieni metsikkö...
... ja siellä majaili etualan aitojen kohdilla kaksi täällä somaa vanhaa puutaloa, jotka löysivät vuonna 2011 uuden "kodin" Toivolan Vanhasta Pihasta. Tontilla oli myös harvinaisuus: ilmainen parkkipaikka, joka oli etenkin yliopistolaisten ja museoissa käyvien ahkerassa käytössä. Museovieraiden käytössä on tällä hetkellä tilapäisparkki Alvar Aallon kadun toisella puolella.
Perustukset on jo valettu aidan takana, minne ei ole asiattomilla asiaa. Kasvatustieteiden tiedekunta (KTK) ja Koulutuksen tutkimuslaitos (KTL) saavat valmiista rakennuksesta uudet, ehot tilat aikanaan ja miljöö alueella alkaa vähitellen muuttua. Seuraavaksi Älylässä on jännitettävä, miten ns. Hämeenkadun kaava etenee.

Matkani jatkuu reippaasti kohisevan Korkeakosken luo Korkeakoskentielle, mistä poikkean Ristonmaan puolelle ja palaan sitten kävelysiltaa pitkin Keljon koulun vieritse takaisin Korkeakoskentielle.
On vielä katsastettava pala puutalorakentamisen historiaa Jyväskylässä, ennen kuin puskutraktori saapuu paikalle. Sivulan talo on Keskisuomalaisessa 31.12.2013 julkaistun jutun mukaan enää jatkoajalla, sillä sen purkutyöt on lupa aloittaa joulukuuhuhun 2014 mennessä.
Lehtijutun mukaan tässä "nousevan auringon talossa" oli viimeksi vuokralaisia vuonna 2007. Muistelen että olen jollain kävelyllä sen ohitse nähnyt rakennuksessa elämän merkkejä - onko siitä tosiaan niin kauan... Puufunktionalismia edustavan, eleettömän näköisen vuokratalon rakennutti valokuvaaja Toivo Udd vuosina 1937-38. Taloa ympäröi omakotitalojen rivistö, joten on melko todennäköistä, että sen tilalle tulee vähintään omakotitalo tai pari, jos purkaminen käynnistyy.
Rakennus on saanut rappeutua useita vuosia; maalipinta rapisee, ikkunoita on rikottu. Vaikka ulkonurkka näyttääkin surulliselta, ovat vuorilaudat hilseilevän maalinsa alla ehjiä.
En ole aiemmin käväissyt rakennuksen takana, joten talon kiertäminen tuottaa yllätyksen. Sivulan talo näyttää edestä ja sivuilta täysin tasakattoiselta, mutta takaa paljastuu että katto viettääkin sinne. Ovelaa. Puukerrostalossa on oviaukkojen yläpuolella olleiden kirjainten perusteella ollut neljä rappua (A-D). Keskisuomalaisessa haastateltu entinen asukas kertoo että asukkaiden yhteiskäytössä oli kaksi vessaa ja käyttövesikin kannettiin asuntoihin alakerrasta. Näin siis seitsemän vuotta sitten! Mikäli ihme tapahtuisi ja rakennus sittenkin säästyisi, olisi kenties pikku putkitöiden aika...
Talon takana lojuu maassa pari melko ehjää, mutta märkää peiliovea. Rakennuksen ulko-ovet ovat ihan ehjiä, mutta sivuseinustalla kellarin sisäänkäynnin laidalla oleva pikkuikkuna on lyöty säpäleiksi. Sitä kautta taloon on ainakin ujuttauduttu tutkimusretkille. En häiritse enää talovanhuksen rauhaa, vaan heitän rakennukselle hyvästit ainakin tällä erää. Vaan mistä sitä koskaan tietää?
Nousen ylös Kyöpelinkujaa. Vasemmalla puolella olevan omakotitalon pihassa on mielettömän hieno katettu leikkimökki-leikkipaikka-torni-katos-yhdistelmä, joka taitaa olla lehtevänä aikana täysin puiden kätköissä. Tuolla mahtaa olla hauska kiipeillä, leikkiä ja keinua! Satumaista... Käännyn Keijunpolulle.
Kotimatkan loppupuolella alkaa jo hämärtää. Pysähdyn hetkeksi katsomaan teollisuusmaisemaa, jossa on tapahtunut vuodenvaihteessa pieni mutta merkittävä muutos. Visuaalisesti mikään ei ole vielä toisin, sillä Rautpohjan valimon puolella on edelleen Metson valomainos.
Myös Rautpohjan tehtaan pääsisäänkäynti kertoo edelleen Metsosta, mutta virallisesti Metso-aika päättyi 31.12.2013 yhtiön jakauduttua kahdeksi erilliseksi pörssiyhtiöksi, Metsoksi ja Valmetiksi.
Valmet-liput heilahtelevat varovaisesti tuulessa ensimmäistä päivää, ainoana ulkoisena merkkinä uudelleen alkaneesta Valmet-ajasta. Valtion tykkitehdas aloitti Rautpohjassa toimintansa vuonna 1938 ja siitä tuli osa Valmetin Metallitehtaita vuonna 1946. Valmet Oyj yhdistyi vuonna 1999 Rauma Oyj:n kanssa, minkä jälkeen Rautpohjassa toimittiin vielä pari vuotta Valmet-nimellä (osana Metson liiketoimintoja), mutta sitten yhtiönimikin muuttui Metso-alkuiseksi. Lähiaikoina muutos takaisin Valmetiksi tulee varmasti näkymään myös kylttien päivityksenä yhtiön uuden yritysilmeen mukaisiksi.

Ajattelen sanoja old, new, borrowed and blue. Sladen vanha biisi, mutta myös muuta. Vanhaa - kartano, puukerrostalo, tehdas. Uutta - Ruusupuiston rakennustyömaa. Lainattua (ikään kuin) - yritysnimi. Sinistä - no, onhan taivas ollut ainakin siniharmaa. Näin vihittiin uusi vuosi 2014.

Kommentit

  1. Mahtavaa että kävit tallentamassa kaupunkikuvaa jälleen kerran. Sinulla on varmasti melkoisen hyvä kattaus kuvia Jyväskylästä. Jos/kun tuo vanha puutalo puretaan, voi täällä käydä muistelemassa sen viimeisiä hetkiä.

    Valoisaa alkanutta vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noita kuvia kertynyt...

      Iloista uutta vuotta sinulle hietzu!

      Poista
  2. On siinä eroa navetta-arkkitehtuurilla kun vertaa nykyajan teollisuuslaitosta muistuttaviin navetoihin. Ovikin on kuin taideteos.

    VastaaPoista
  3. Kortesuon kartano on jäänyt aivan vieraaksi, se on niin hauskasti jemmassa siinä. Tuon sinisen puutalon muistan. En tosin ole koskaan käynyt sisällä.
    Ruusupuiston viereenkö se uusi rakennus tulee? Eikös siellä ole jo pidempään kunnostettu sitä Seminaarimäen puistoa ja kulmia. Hyvä niin, onhan se näyttävä kokonaisuus.
    Kansan suussa Rautpohjan Valmet on varmaan aina ollut Valmet. Valmettina minä sen muistan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusupuiston rakennustyömaa on Keski-Suomen museon vastapäätä, kadun toisella puolella. Se varsinainen Ruusupuisto ruusupensaineen on nyt hyvin pieni, rinteessä Keski-Suomen museon vieressä.

      Poista
  4. "Nousevan auringon talo", jostain historian syövereistä muistan tuon nimityksen, jonka olin jo unohtanut. Kiitos kirjoituksesta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit