Linnansaari: jääkävelyllä

Oravista pääsee kesäisin esimerkiksi veneellä tai meloen Linnansaaren kansallispuistoon, mutta talviretkikin onnistuu mainiosti, jäitä pitkin. Jopa tänä vuonna, vaikka helmikuun loppu on ollut näin omituisen leuto. Retkiluistelijoita ja potkurikansaa hemmotellaan erinomaisella, huolletulla reitillä, jonka käyttöoikeuden saa kun lunastaa lähtöpaikasta (Oravi tai Rantasalmi) reittilipun (2014: 8 e/päivä).

Lauantaina 22.2. on Linnansaaripäivä ja olemme aikoneet sen kunniaksi käydä kansallispuiston pääsaaressa potkureilla, mutta keli tekee tepposet: retkiluistelurataa ei ole kannattanut vielä aamusta aurata, koska tuuli olisi pöllyttänyt lumet saman tien takaisin. Aura-auto lähtee liikkeelle arviolta puolen päivän jälkeen, kunhan tuuli on hellittänyt tarpeeksi ja lämpötila kohonnut aamuisesta pikkupakkasesta. Luonnon armoilla tässä ollaan. 
Siispä varasuunnitelma käyttöön eli jalat alle. Linnansaareen voi hyvin mennä kävellenkin, merkittyä kelkkauraa pitkin. Matkaa kertyy yhteen suuntaan viitisen kilometriä. Haukiveden tuulisella jäällä on lunta niukalti, tämän talven tyypilliseen tapaan. Leuto sää on pitänyt kuitenkin huolen siitä, että kelkkauran ulkopuolella jalka tapaisi lumen alla märän kerroksen, joten kovemmalla, leveällä kelkkareitillä on parasta pysyä myös sen vuoksi.
Oranssit aurauskepit ovat maiseman ainoita väriläiskiä. Ne ohjaavat meidät Oravista ensin Issakan ja sen pienten naapurisaarten välistä, sitten Pienen Issakan ja Satuloiden ohitse kohti määränpäätä. Pienen matkan päässä moottorikelkkaporukka lopettaa kalastamisen ja päryyttelee toisille apajille. Viima virkistää aavalla järvenselällä ihan mukavasti, mutta kylmä ei pääse kävellessä tulemaan.
Aurinko ei pilkahdakaan.  Vain lunta mukanaan lennättelevä tuuli suhisee liki autiolla, häikäisevän valkoisella järvenselällä. Muutama hiihtäjä on sivakoinut kauempana kohti horisonttia, sitten on hiljaista, paitsi askeleidemme ääni karhealla, lumen peittämällä jäällä.
Kun saavumme Itä-Honkasen saaren kohdille, löydämme itsemme saaren toiselta puolelta kurvanneen retkiluisteluradan vierestä. Iloinen yllätys on, kun saarten suojassa rata näyttää olevan kohtuukunnossa jopa auraamattomana, minkä todistaa vastaan potkutteleva rouva. Tytär istuu potkurin penkillä ja nauttii kyydistä. Kuulemme, että alkumatka oli huomattavasti takkuisempaa; koska aura ei ole vielä ehtinyt putsata rataa, on lumisimmissa paikoissa potkuria pitänyt välillä jopa kantaa.
Ennen Kampoluotoa tulee vastaan risteys opasteineen ja retkiluistelurata haarautuu kahtia. Tätä baanaa kelpaisi kyllä painella Rantasalmelle terät jalkojen alla, vaikka aura ei ole ehtinyt vielä paikalle! Mutta koska olemme liikkeellä "vain" jalkaisin, käännymme risteyksestä oikealle, kohti määränpäätämme Linnansaaressa. Tuuli ei täällä juuri kiusaa, sillä kävelemme kallioisten saarten siimeksessä.
Linnansaari on hiljainen, sillä yleensä talviviikonloppuisin palveleva lettukahvila on juuri nyt kiinni. Valitettavasti! Koska luistelureitti ei ole auki, puuttuvat myös luistelija-asiakkaat... Eikä muita kävelijöitä ole lisäksemme näkynyt.
Linnansaaresta löytyy ulko-opasteiden mukaan useampikin merkitty kävelyreitti, joiden myötä voi tutustua saaren luontoon ja historiaan. Jätän ne suosiolla kesävisiittiä odottamaan, mutta poikkean  reilun puolen kilometrin päässä katsastamassa viehättävän Torpan, joka oli saaren viimeisten torpparien eli Oskari ja Tilda Parviaisen koti vielä 1960-luvulla.
Sitten on evästauon paikka. Tulipaikoissa on ihan valinnan varaa - me päädymme istuksimaan nuotiolla suojassa, katoksen alla. Onneksi tuli teetermos ja eväsleipiä matkaan. Lettukahvila olisi kyllä kruunannut tämän jääkävelyn! Teen vielä muutamat klapit seuraavia tulentekijöitä varten, sitten pakkaamme repun ja valmistaudumme paluukävelyyn. Kohta rantaan viilettää Poronsalmesta matkaan lähtenyt retkiluistelijakaksikko, joka kehuu jään kuntoa. Kun vielä paluumatkalla Oraviin aura-auto kohtaamme aura-auton, alkaa jääliikenne vilkastua silminnähden: vastaan tulee sekä lukuisia retkiluistelijoita että hiihtäjiä matkalla Linnansaareen tai vielä edemmäs, kenties Rantasalmelle saakka. Perillä Oravissa alan heti aprikoida, josko sittenkin vuokraisin potkurin jo tänään enkä vasta huomenna...

Kommentit

  1. Olet sentään selvinnyt kuivin jaloin Linnansaareen. Viime päivien lämpöasteet ovat ainakin täällä Kuopiossa saaneet veden nousemaan jään päälle. Linnansaaren luistelureitti on mahtava kokemus kun voi viilettää yli Saimaan jäälakeutta pitkin. On se hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keli muuttui nopeasti. Lauantaina oli kuivaa sekä kelkka- että luistelureitillä, pieniä kohvapaikkoja lukuun ottamatta. Sunnuntaina luistelureitillä oli vesikerros, mutta jää sen alla hyvässä kunnossa. Aivan huippureitti, jonne tekee mieli uudelleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit