Siirry pääsisältöön

Savitaipale: Daniel Europaeus

Kalevalan päivä, Savitaipale. Savitaipaleen oma poika, David Emmanuel Daniel Europaeus (1820-84), on noussut viime aikoina parrasvaloihin kantaesityksensä tänä iltana saaneen Europaeus-näytelmän vuoksi. Herran nimi ei liene järin tuttu, mutta tämä runonkerääjä, kielentutkija, muinaistieteilijä ja toimittaja on ajankohtainen erityisesti tänään, liittyyhän hänen varhaisen uransa työ nimen omaan Kalevalaan.
D.E.D. Europaeus sai vuonna 1985 Savitaipaleen kunnalta kunnianosoituksena nimikkoaukion aivan kauniin kivikirkon liepeiltä. Aukio ei ehkä niinkään silmää säväytä - se on lähinnä parkkipaikka - mutta onhan sen laidalla sentään graniittimuistomerkki. Aukion laatassa mainitaan erityisesti Kalevalan Kullervo-runot. Europaeus opiskeli yliopistossa suomea, avusti Elias Lönnrotia sanakirjatyössä ja innostui myös runonkeruusta niin, että teki peräti seitsemän runonkeruumatkaa Karjalaan vuosina 1845-54.
Kotihinsa muut menevät / majoillensa matkoavat / 
Mull' on korvessa kotini / kankahalla kartanoni
Tuulessa tulisijani / satehessa saunan löyly
Kalevalan runosta 34 - Kullervo

Europaeuksen muistomerkkiin on kirjattu lyhyt ote Kalevalasta. Kalevala-yhteyden lisäksi on toinenkin syy pysähtyä tähän: aamun Etelä-Saimaa-lehdessä hänestä näytelmän tehnyt Juha Hurme kertoi Europaeuksen kulkeneen ahkerasti jalkaisin. Runonkeruumatkat edellyttivät pitkälti jalkapatikassa matkaamista, joten hän on ollut myös yksi tuon ajan merkittävistä kävelijöistä. Europaeus keräsi reissuillaan muun muassa 2860 kalevalaista runoa.
Savitaipaleelta löytyy paitsi Europaeuksen nimeä kantava koulu, myös (alle kilometrin päästä Europaeuksen aukiolta) Europaeuksen museo, pieni punainen tupa, joka sijaitsee Olkkolan hovin pihapiirissä. Näyttelyyn pääsee tutustumaan vain tilauksesta, joten näin ex tempore-visiitillä ei siihen pääse tutustumaan edes Kalevalan päivänä. Erotan ovilasin läpi sen verran, että rakennuksessa on Europaeuksen työhuone. Arvatenkin kopio jossain toisaalla sijainneesta huoneesta.
Vaikka museo onkin Olkkolan hovin pihapiirissä, ei Daniel Europaeus siinä ehtinyt asua - tämä rakennus kun on peräisin vasta vuodelta 1906. Olkkolan tila kuului on kuulunut aikoinaan Europaeuksen suvulle ja Daniel vietti ensimmäiset elinvuotensa silloisella Olkkolan tilalla, mutta kirkkoherraisän kuoltua köyhtynyt perhe muutti toisaalle.

Tähän hetkeen liittyy myös toinen ajankohtainen syy ajatella Europaeusta. Krimin sota syttyi vuonna 1853 ja rauhanaatteen kannattaja Europaeus lähti sen vuoksi matkaan: Hurmeen mukaan hän käveli Tukholmasta Osloon ja jatkoi sieltä edelleen jalkapatikassa Hampuriin, saarnaten rauhan puolesta. Europaeus ei päässyt poliittisten vaikuttajien puheille, vaan hänet palautettiin Saksasta Suomeen ja epäiltiin, että Daniel oli mieleltään järkkynyt. Tämän matkan jälkeen Europaeuksen julkaisut keskittyivät pitkälti kielitieteen maailmaan.

Lisää Europaeuksesta mm. Kansallisbiografiassa, lapsuudesta ja nuoruudesta Europaeus-koulun sivulla ja Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia Gutenberg-projektin sivuilla.

Kommentit

  1. Kiitos tästä kuva-kertomuksesta! Jotenkin lohduttavaa, että D.E.D. Europaeuksen elämäntyötä osataan arvostaa - vaikkakin yli sata vuotta kuolemansa jälkeen. Kiitos myös linkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän. Nyt olisi mielenkiintoista nähdä se Europaeus-näytelmäkin!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la