Siirry pääsisältöön

Linnansaari: jääkävelyllä

Oravista pääsee kesäisin esimerkiksi veneellä tai meloen Linnansaaren kansallispuistoon, mutta talviretkikin onnistuu mainiosti, jäitä pitkin. Jopa tänä vuonna, vaikka helmikuun loppu on ollut näin omituisen leuto. Retkiluistelijoita ja potkurikansaa hemmotellaan erinomaisella, huolletulla reitillä, jonka käyttöoikeuden saa kun lunastaa lähtöpaikasta (Oravi tai Rantasalmi) reittilipun (2014: 8 e/päivä).

Lauantaina 22.2. on Linnansaaripäivä ja olemme aikoneet sen kunniaksi käydä kansallispuiston pääsaaressa potkureilla, mutta keli tekee tepposet: retkiluistelurataa ei ole kannattanut vielä aamusta aurata, koska tuuli olisi pöllyttänyt lumet saman tien takaisin. Aura-auto lähtee liikkeelle arviolta puolen päivän jälkeen, kunhan tuuli on hellittänyt tarpeeksi ja lämpötila kohonnut aamuisesta pikkupakkasesta. Luonnon armoilla tässä ollaan. 
Siispä varasuunnitelma käyttöön eli jalat alle. Linnansaareen voi hyvin mennä kävellenkin, merkittyä kelkkauraa pitkin. Matkaa kertyy yhteen suuntaan viitisen kilometriä. Haukiveden tuulisella jäällä on lunta niukalti, tämän talven tyypilliseen tapaan. Leuto sää on pitänyt kuitenkin huolen siitä, että kelkkauran ulkopuolella jalka tapaisi lumen alla märän kerroksen, joten kovemmalla, leveällä kelkkareitillä on parasta pysyä myös sen vuoksi.
Oranssit aurauskepit ovat maiseman ainoita väriläiskiä. Ne ohjaavat meidät Oravista ensin Issakan ja sen pienten naapurisaarten välistä, sitten Pienen Issakan ja Satuloiden ohitse kohti määränpäätä. Pienen matkan päässä moottorikelkkaporukka lopettaa kalastamisen ja päryyttelee toisille apajille. Viima virkistää aavalla järvenselällä ihan mukavasti, mutta kylmä ei pääse kävellessä tulemaan.
Aurinko ei pilkahdakaan.  Vain lunta mukanaan lennättelevä tuuli suhisee liki autiolla, häikäisevän valkoisella järvenselällä. Muutama hiihtäjä on sivakoinut kauempana kohti horisonttia, sitten on hiljaista, paitsi askeleidemme ääni karhealla, lumen peittämällä jäällä.
Kun saavumme Itä-Honkasen saaren kohdille, löydämme itsemme saaren toiselta puolelta kurvanneen retkiluisteluradan vierestä. Iloinen yllätys on, kun saarten suojassa rata näyttää olevan kohtuukunnossa jopa auraamattomana, minkä todistaa vastaan potkutteleva rouva. Tytär istuu potkurin penkillä ja nauttii kyydistä. Kuulemme, että alkumatka oli huomattavasti takkuisempaa; koska aura ei ole vielä ehtinyt putsata rataa, on lumisimmissa paikoissa potkuria pitänyt välillä jopa kantaa.
Ennen Kampoluotoa tulee vastaan risteys opasteineen ja retkiluistelurata haarautuu kahtia. Tätä baanaa kelpaisi kyllä painella Rantasalmelle terät jalkojen alla, vaikka aura ei ole ehtinyt vielä paikalle! Mutta koska olemme liikkeellä "vain" jalkaisin, käännymme risteyksestä oikealle, kohti määränpäätämme Linnansaaressa. Tuuli ei täällä juuri kiusaa, sillä kävelemme kallioisten saarten siimeksessä.
Linnansaari on hiljainen, sillä yleensä talviviikonloppuisin palveleva lettukahvila on juuri nyt kiinni. Valitettavasti! Koska luistelureitti ei ole auki, puuttuvat myös luistelija-asiakkaat... Eikä muita kävelijöitä ole lisäksemme näkynyt.
Linnansaaresta löytyy ulko-opasteiden mukaan useampikin merkitty kävelyreitti, joiden myötä voi tutustua saaren luontoon ja historiaan. Jätän ne suosiolla kesävisiittiä odottamaan, mutta poikkean  reilun puolen kilometrin päässä katsastamassa viehättävän Torpan, joka oli saaren viimeisten torpparien eli Oskari ja Tilda Parviaisen koti vielä 1960-luvulla.
Sitten on evästauon paikka. Tulipaikoissa on ihan valinnan varaa - me päädymme istuksimaan nuotiolla suojassa, katoksen alla. Onneksi tuli teetermos ja eväsleipiä matkaan. Lettukahvila olisi kyllä kruunannut tämän jääkävelyn! Teen vielä muutamat klapit seuraavia tulentekijöitä varten, sitten pakkaamme repun ja valmistaudumme paluukävelyyn. Kohta rantaan viilettää Poronsalmesta matkaan lähtenyt retkiluistelijakaksikko, joka kehuu jään kuntoa. Kun vielä paluumatkalla Oraviin aura-auto kohtaamme aura-auton, alkaa jääliikenne vilkastua silminnähden: vastaan tulee sekä lukuisia retkiluistelijoita että hiihtäjiä matkalla Linnansaareen tai vielä edemmäs, kenties Rantasalmelle saakka. Perillä Oravissa alan heti aprikoida, josko sittenkin vuokraisin potkurin jo tänään enkä vasta huomenna...

Kommentit

  1. Olet sentään selvinnyt kuivin jaloin Linnansaareen. Viime päivien lämpöasteet ovat ainakin täällä Kuopiossa saaneet veden nousemaan jään päälle. Linnansaaren luistelureitti on mahtava kokemus kun voi viilettää yli Saimaan jäälakeutta pitkin. On se hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keli muuttui nopeasti. Lauantaina oli kuivaa sekä kelkka- että luistelureitillä, pieniä kohvapaikkoja lukuun ottamatta. Sunnuntaina luistelureitillä oli vesikerros, mutta jää sen alla hyvässä kunnossa. Aivan huippureitti, jonne tekee mieli uudelleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…