Aurinkokävelyllä, Jyväskylä

Aurinkoinen kesäpäivä, yksi niin monista tänä hienona kesänä. Hitaan kävelyn päivä, sillä kun lämpöä riittää, ei reipasta vauhtia aina kaipaa. Jyväskylän sataman maisema hymyilee, pilvet kelluvat sinitaivaalla, tuulenvirettä on tuskin nimeksi.
Suomi-laiva, Hilja ja Suomen Suvi ovat laiturissa, mutta Rhea lipuu kohta satamaan. Rantaraitilla riittää kävelijöitä, penkeillä istuskelijoita ja jäätelö sulaa nopeasti. Lähden kävelemään kohti Mattilanniemeä.
Suuri kompassi -veistos, jonka pinnassa uusi valkoinen maalikerros kesti eheänä vain vähän aikaa, näyttää nimettömiä ilmansuuntia.
Tähän aikaan vuodesta Rantaraitti on tässä kohdassa parhaimmillaan, kun viereiseltä Rantaväylältä kantautuvaa melua vaimeintaa vehreä lehvästö. Veteen laskeutuvilla portailla istuu joku lukemassa. Minulla ei satu olemaan kirjaa mukana.
Pysähdyn rantamuurista ulostyöntyvän "kivikynän"luona.  Mietin, mikä tämän lähes huomaamattoman veistoksen nini tai tarina, sillä tässä (kuten niin monessa muussa jyväskyläläisessä veistoksessa) ei ole teoksesta kertovaa laattaa.
Vastaus on etsittävä netistä, mutta onneksi Julkiset taideteokset-sivustolta löytyy tietoa: Kunnianosoitus kivenveistäjälle (1991) on Kaj Liljebladin mustasta graniitista veistämä. Vaikka ajattelin itse ensin kivikynää, se alkaa nyt näyttää kiven läpi isketyltä taltalta tai poranterältä. Kuinka monta kertaa olen kulkenutkaan sen ohi pysähtymättä!
Mattilanniemeen saavuttaessa kultainen Kakophone sekä välittää ääntä Jyväsjärvelle että ehkä kuunteleekin veden hiljaisuutta. Käännyn tästä Seminaarinmäkeä kohti ja astelen alikulkutunneliin.
Jyväskylän kartassa lukee tämän rakennuksen nurkilla nurkilla Oluttuvankuja. Täällä on siis täytynyt joskus olla ihan oluttupakin, onhan Juomatehdas Hannikaisenkadun toisella puolella. Vaalea rakennus lienee purettavien listalla, kun tämä alue rakennetaan lähivuosina uusiksi.
Ohitan Läpinäkymä-sähkökaappitaideteoksen Hämeen- ja Hannikaisenkadun kulmassa, käyn katsomassa uudempaa  Kauko Sorjosen asustaman upean, Wivi Lönnin itselleen kotitaloksi piirtämän talon pihapiiriä veistoksineen. Ihan kuin veistoksia olisi pihassa enemmän kuin viime kesänä. Kadunkulmauksen aidoissa murehditaan alueen turhan massiivisina pidettyjä rakentamissuunnitelmia. "Suunnitelmat tuntuvat vasaraniskulta lasimaljakkoon: hetken siitä ehkä saa iloa, mutta myöhemmin harmittaa."
Mietin, mihin suuntaan jatkaisin matkaa - kampukselleko? Äh, remonttityömaat eivät houkuta nyt... Siis keskustaa kohti.  Juomatehtaan pullo on varmasti monen ohikulkijan ehdoton suosikki. Niin minunkin.
Onneksi Jyväskylän Juomatehdas on edelleen pystyssä ja hyvissä voimissa, pihapiiriä myöten. On niin kiva, että Juomatehdas on punatiilinen eikä maalattu. Muuten olisi varmasti tekstitkin maalattu piiloon jo lukuisia kertoja.
Pysähdyn sähkökaappitaideteoksien luona (niitä löytyy yläkaupungilta ja Vapaudenkadultakin useita) ja hidasta Alvar Aallon piirtämän Casa Laurénin kohdalla. Se näyttää olevan remontin tarpeessa. Edelleen. Ehkä sitten, kun naapuriin on rakennettu niitä uusia taloja?
Vaasankadun ja Vapaudenkadun uusien, modernien kerrostalojen seinien alaosat on koristeltu oivaltavasti suomen- ja ruotsinkielisillä tekstikatkelmilla, jotka ovat fraktuuraa. Hieman hitaammin luettavaa nykyihmiselle... Tällä tontilla, Cygnaeus-puiston vieressä, sijaitsi ennen asuinrakennuksia muutamia vuosia sitten purettu Kesyn koulu, mutta paikan kouluhistoria yltää vielä paljon kauemmas. Siispä muistutus koulun ohjesäännöstä on hyvin paikallaan: Jyväskylän tyttökoulu toimi seinälaatan mukaan juuri tässä sijainneessa puutalossa 1883-1952.
Käännyn Cygnaeuksenkadun kulmalta alas, Toivolan vanhalle pihalle. Pihan pyörävuokraamon tukevien jokapaikanpyörien ohella fillaririvistöstä löytyy menopeli myös lyhytjalkaisemmille, mutta ehkä tämä pikkuväen ajokki ei ole vuokrattavana ;) En vieläkään taivu pyöräilemään, mutta tauko pihakahvilassa on paikallaan.
Sitten onkin hyvä kavuta takaisin Vapaudenkadulle. Kirjaston vastapäätä vanha pappila on yhtä kaunis kuin aina.
Minua huvittaa aina se, että kaupungintalon seinässä, Jyväskylän vaakunan alla, lukee Kunnallistalo eikä Kaupungintalo. Kaikki kunnat eivät ole kaupunkeja, mutta jokainen kaupunki on kunta.
Tajuan olevani kuin nähtävyyskävelyllä, kun käännän selkäni kaupungintalolle ja tuijotan kaupunginkirkkoa. Nyt ollaan postikorttikohteissa! Mitä itse valitsisin Jyväskylän tunnusomaisiksi rakennuksiksi postikorttikuviin? Vai ottaisinko rakennuksia ensinkään? Paha kysymys. En keksi saman tien vastausta.
Siispä on jatkettava samaan malliin eli turistifiiliksellä, nyt kun keskustakortteleihin saavuin! "Etuoikealla Alvar Aallon suunnittelema Jyväskylän kaupunginteatteri..."
Ja tuolla hupun alla on suojassa Suoja, tai Valtiontalo, alun perin suojeluskuntatalo (1929). Saapa nähdä, milloin ja miten tönö saadaan käyttökuntoon ja mitä sinne sitten tulee! Ei varmaankaan enää elokuvateatteria. Varhaisimmat omat muistoni rakennuksesta ovat siltä ajalta, kun talossa vielä toimi pääposti.
Kävelen Vapaudenkatua eteenpäin Nikolainkulmalle. Tästä puutalosta on oltava ikuisesti kiitollinen. Jos Nikolainkulman koristeellinen entinen hotelli-ravintolarakennus olisi hävitetty lähes kaikkien muiden puutalojen lailla Jyväskylän keskustasta, olisi jälleen yksi konkreettinen osa kaupungin historiaa kadonnut näkyvistämme. On ihan eri asia kuulla, että jossain on ollut sellainen ja tällainen hieno rakennus kuin nähdä se omin silmin. No niin, sitten käännös vasempaan ja kävelykadulle ja sitten... Askel on vapaa.

Kommentit

  1. Niin tuttuja maisemia! Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  2. Samoin,tuttuja ovat maisemat. Juomatehtaasta pidän itse erityisesti ja toivoisin että opetus palaisi sinne takaisin. Siellä me taideihmiset oltiin niin mukavassa "pesässä". Ja tuo Vapaudenkadun Vanha pappila rakennus on kiehtonut myös minua pitkään. Olisi hauskaa tietää miltä se näyttää sisältä ja miltä se on joskus näyttänyt.

    Ja aurinkoisilla päivillä on mukavaa kuvata varsinkin silloin jos taivaalla on juuri tuollaisia valkoisia pilvenhattaroita. Minusta kesäkuvat näyttävät parhaimmilta kun turkoosin sinisellä taivaalla on valkoisia pilviä.

    Ihana kesä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni Naisten pankin lukupiiri on ainakin aiemmin kokoontunut vanhassa pappilassa. Siellä pidetään jonkin verran tilaisuuksia; olen itse ollut siellä kerran ristiäisissä.

      Ja ihana kesä jatkuu vielä!

      Poista
  3. Minä ottaisin Jyväskylä-postikorttiin alimman kuvan. Tuo ikkunatorni on taideteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torni on mahtava myös sisältä. Ja tuolta vinttikerroksestahan löytyy myös aivan huippuja seinämaalauksia, joita mieskuoro Sirkat aikoinaan taiteili. Pari kuvaa niistä täällä: http://jalkaisin.blogspot.fi/2011/06/salainen-jyvaskyla-alakaupunki.html

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit