Siirry pääsisältöön

Kynttilähetki Teeleidissä, Jyväskylä

On pimeä marraskuun ilta, laskeutuihan aurinko jo ennen neljää. Kävelen pitkin vesisateen kastelemia katuja heijastin vilkkuen. Minne mennä kävelyltä tauolle sisätiloihin? Ai niin, Teeleidi Lutakossa on auki vielä kuuden jälkeen tiistaisin näin marraskuussa. Pimeyden keskellä sitä tulee kaivanneeksi valoa, ja muutakin kuin parinkymmenen asteen sisälämpötilaa. Esimerkiksi tunnelmaa.
Saavun Teeleidiin vähän ennen iltakuutta, tilaan maustettua vihreää teetä ja muffinsin. Hieman kuuden jälkeen kattovalot sammutetaan ja pöytien valaisimiksi käydään sytyttämässä kynttilöitä, onhan yksi marraskuun kynttiläilloista. Hetkeksi hyppään ajatuksissani mökki-iltoihin kynttilänvalossa, sitten palaan tähän hetkeen ja jatkan lehden lueskelua. Lehtijutun otsikko sanoo: Saa tulla. Siltä tuntuikin, tänne sai tulla. Tuntuu mukavalta pysähtyä hetkeen, maistelemaan teetä ja jotenkin vain... olemaan.  Niinpä ei ole ihme, että tilaan kohta toisen kannullisen teetä.

Sillä aikaa yläkerrassa ovat illan esiintyjät ehtineet aloittaa ja lopettaa, mutta pian he aloittavat uudelleen. Alakerran teehuoneen asiakkaille vinkataan, että yläkerrassa kannattaa käydä ennen kotiin lähtöä. Yllätysohjelma jatkuu.
Musiikki kajahtaa Lutakon Leidin portaikkoon saakka, kun astun yläkertaan johtavasta ovesta sisään. Didgeridoon matalalla värähtelevä ääni leijailee vastaan, välillä soi myös rumpu. Yläkerran yleisö istuu mukavasti hämärässä siemailemassa teekupposiaan ja seuraamassa esitystä - yksi jopa tanssiaskelin.
Tiibetiläiset kulhot soivat osaavissa käsissä didgeridoon ja rummun taustalla. Kulhojen sointuvaa sointia tai soittamista ei voi oikein kuvailla; se pitää kokea.
Eikä tämä hetki ole vain musiikkia. AP Kivinen ottaa runokirjansa (Valloittaja) esille ja lausuu runojaan muusikoiden säestyksellä. Yhdessä kuljetaan merkityllä reitillä Kitkajoella. Tunnelmat seuraavat toistaan, viimeisten säkeiden soittimet taikovat esiin sen sateen, joka on viime päivinä kastellut katuja ja teitä, leijaillut lammikoihin, ropissut ikkunalaudoille, pisaroinut pihoihin.
Lukuisat kynttilät pöydillä, Lutakon Leidin yläkerran takassa ja ikkunoilla valaisevat iltaa, kuten myös pieni valoköynnös Rantaväylän ja ratapihan suuntaan antavalla akkunalla. Laitan takin kiinni ja astun takaisin pimeyteen, mutta lisää valoa sisälläni.

Kommentit

  1. Ihana ilta!! Tuo musiikki-runoperformanssi, vai miksi sitä voisi kutsua, oli ilmeisesti samantapainen kuin Taidekorttelin avajaisissa. Ja allekirjoitan täysin että se on ihana kokemus. Tuolla vielä toisenlainen tunnelma, teen tuoksu, kynttilän valo. Hypnoottista ja meditatiivista, kaunista, juuri tuollainen sopii marraskuun pimeään.

    VastaaPoista
  2. Leidissä oli kyllä mukavaa soitella :) ...joskus uusiksi.
    juha.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…