Taide- ja arkkitehtuurikierroksella Kirkkopuistossa, Jyväskylä

Perjantai 13. päivä - tohtiiko silloin edes lähteä kävelylle? Päätin käväistä  keskustassa pienellä iltakävelyllä, sillä en ollut käynyt Jyväskylän taidemuseon Ehtiihän sinne Pariisiin myöhemminkin - näyttelyssä ja olin huomannut, että museo olisi poikkeuksellisesti avoinna illalla yli kuuteen. Kiersin taidenäyttelyn ja kun mietin, jäisinkö odottelemaan kahvila Kultavatkaimen avautumista kuudelta, sain käteen tapahtumapäivän ohjelman. Haa! Vielä oli jäljellä päivän viimeinen ohjattu taide- ja arkkitehtuurikierros Kirkkopuistossa, joka oli alkamassa tuokion kuluttua.

Niinpä palasin ulkoilmaan ja menin Kirkkopuiston kioskille, jonka luona muutama ihminen jo seisoskeli odottamassa. Kävelykierros Kirkkopuistossa oli järjestetty osana Suoja support - Aallon pohjalta aallon harjalle - tapahtumaa, jolla yliopiston kulttuuriympäristön maisteriohjelma kampanjoi Alvar Aallon suunnitteleman Valtiontalon puolesta, hienosti sanottuna rakennuksen merkitysten kirkastamiseksi. Taloraukka odottaa tällä hetkellä mittavaa remonttia (ja sen rahoitusta) surullisesti suojahupun alla.
Emme kuitenkaan sännänneet ensimmäiseksi Valtiontalon luo, vaan suuntasimme kaikessa rauhassa ensin alas Vapauden- ja Kilpisenkadun risteykseen ja toisen Alvar Aallon työn luo, missä kuulimme mm. Carl Ludvig Engelin kaupungille laatimasta ruutukaavasta. Jyväskylän teatteritalo (1982) on osa maestron suunnittelemaa keskustakorttelia, josta ensimmäisenä valmistunut, teatterin taakse valmistunut poliisitalo ehti jo saada uudet käyttäjät poliisilaitoksen muutettua toisaalle, eikä suunnitelman viimeinen osa eli valtuustotorni taida ikinä toteutua. Teatteri on onneksi voimissaan siinä käytössä, mihin se oli suunniteltukin.
Ennen kaupungintalon eteen saapumista kolme opiskelijaopastamme kertoivat vuorollaan pienelle ryhmällemme myös Moirislammen kaiteeseen nojaavan Minna Canthin patsaasta sekä Taipaleen taistelun muistomerkistä. Aurinko oli jo hyvinkin laskusuunnassa, kun huoltomies kävi laskemassa muistomerkin viereisistä lipputangoista Suomen liput. Näinköhän liput olivat olleet salossa Talvisodan päättymisen muistopäivän kunniaksi?
Uusrenessanssia edustava Kunnallistalo kätki aikanaan sisälleen esimerkiksi kirjaston, tyrmän ja ravintolan. Eipä tämäntyylisiä kivitaloja taida näillä seuduilla kovin montaa ollakaan. Pitkään kaupungintalon sisällä ja sittemmin seinustalla ollut Carl Christian Rosenbröijerin rintakuva katselee nyt puiston siimeksestä kaupungintalon julkisivua.
Seuraavaksi pysähdyimme Gummeruksenkadun laitaan. Sampsanlinnan kerrostalon ulkoasuun en ollut aiemmin tullut kiinnittäneeksi huomiota kuin sen verran, että olen aina pitänyt katutason liikehuoneiston lasikulmauksesta sekä kauniista rappukäytävään johtavista pariovista, joita ei ole (onneksi) vielä modernisoitu uusilla standardiovilla. Nyt huomiomme kiinnitettiin rakennuksen nauhaikkunoihin ja kuulimme myös, että hulppeaan, noin 300 neliömetrin yläkerran huoneistoon on ihan oma hissi!
Myös ylempi naapurikerrostalo jatkaa nauhaikkunoiden linjaa, koristettuna sinapinkeltaisilla värielementeillä. Näistä ikkunoista saadaan katsella suoraan Jyväskylän kaupunginkirkon pääovelle johtavaa puistokäytävää.
Essi Renvallin Kalevalaisen naisen muistomerkin äärellä saattoi hämärtyvässä illassa erottaa vielä kultaisen, hauen leukaluusta tehdyn kanteleen ja veistoksen juurelta punaisen kukkakimpun. Kalevalan päivästä oli vierähtänyt parisen viikkoa, joten ehkäpä kukkaset olivat niitä peruja. Kaupunginkirkkoa tästä suunnasta katsellessa voi huomata sen, että sisäänkäynnin molemmin puolin on syvennys, josta ikään kuin puuttuu jotain. Apostolien patsaat jäivät punatiilisyvennyksistä pois.
Gummeruksen- ja Kauppakadun kulmassa ylväänä kohoava kerrostalo on minusta yksi Jyväskylän kauneimmista. Kulmaoven liikehuoneiston ovenkahvassa on Gummeruksen kirjakaupasta vieläkin muistona kaunis G-kirjain.
Kuulimme tarinaa myös Kauppakadun varren kerrostaloista. Muistelin itse erheellisesti, että Kauppa- ja Gummeruksenkatujen kulmauksessa ollutta Keskisuomalaisen kerrostaloa olisi korotettu, mutta Kerttu Tamminen suunnitteli sen kerralla oikeaan kokoonsa. Sen sijaan Suomen Pankin kivitalon (kuvassa keskellä, vastapäätä kioskia) oikealla puolella olevaa Säästöpankin taloa on ilmeisesti korotettu kerroksella, että talojen julkisivut olisivat samassa linjassa. Säästöpankin talon tilalla oli aiemmin piirilääkäri Wolmar Schildtin hirsitalo. Yksi taideyksityiskohta jäi näillä nurkilla ansiokkailta oppailtamme osoittamatta: sähkönjakokaappi, jonka molemmilla puolilla on Taidetta tiellä -projektin myötä taideteokset.
Aloimme jo lähentyä kierroksemme päätepistettä. Kain Tapperin veistokselta oli hyvä näköala aurinkoisena iltamaisemasta erottuvaan Kansallis-Osake-Pankin taloon (1915), mutta sitten oli aika kääntää katseet Valtiontaloon.
Tai no, ihan ensin Soneralle rakennettuun pömpeliin, joka isoine lasipintoineen näyttää hieman hassulta, paikalleen puristetulta Valtiontalon vieressä. Ja Valtion- tai Suojeluskuntatalona tunnettu rakennus puolestaan on suojapressun alla. Niinpä emme paljoa menettäneet siinä, että talo ei ollut ihan silmiemme edessä kävelykierroksen päättyessä, koska edes rakennuksen oikeat seinät eivät olisi näkyneet, saati että olisimme voineet tirkistellä ikkunoista sisälle tai käväistä sisäpihalla. Oli kiva kuulla hieman talon historiasta elokuvateattereineen päivineen, mutta lisävalaistusta Suojeluskuntatalon elämään oli saatavilla sisätiloissa myös kuvaesityksen kera tämän ulkoilutuokion jälkeen, kun kuvanäytös talon vaiheista pyöri museon toisessa kerroksessa parin tunnin ajan. Itse hilppasin sisälle ihan vain teekupposelle kahvila Kultavatkaimeen lämmittelemään, sillä olin sattunut katsomaan kuvaesityksen juuri ennen kävelyn alkua. Olipa tuuria!
Vilkaisin kuitenkin ensin Muistojen pyykkinarua, johon oli koottu kävijöiden jättämiä henkilökohtaisia muistoja Suojasta (Suojeluskuntatalolta. Vai Renegades! Vau!

Teetä siemaillessani taisin keksiä, millaisia kuvia Rakennussuojeluenkeli-työpajassa aikuisille oli mahdollista painaa kasseihin ja t-paitoihin. Kiitos Jyväskylän yliopiston kulttuuriympäristön tutkimuksen maisterikoulutuksen KUOMA-ryhmälle ilmaisesta taide- ja arkkitehtuurikierroksesta. Jokaisella opastetulla kierroksella oppii aina jotain uutta!

Kommentit

Suositut tekstit