Siirry pääsisältöön

Viimeisen kesän viimeinen päivä - Wivin puutarhassa

Jyväskylän Hämeenkadulla, Wivi Lönnin itselleen suunnitteleman mitä viehättävimmän talon puutarhassa on saanut viime vuosina vierailla silloin tällöin. Hämeenkatu 4:n isäntä, kotiseutuneuvos Kauko Sorjonen on ihastuttavasti sallinut vieraidenkin astella hellästi hoitamassaan puutarhassa niin kesä- kuin talviaikaan; olen itse kuljeskellut pihamaalla niin kauniina kesäpäivänä tapaamassa pihan veistoksia ja kylmempänä vuodenaikana hämmästelemässä taidokkaita ja (nopeasti) sulavia jääveistoksia.
Kauko Sorjosen rakkaudella vaalima puutarha veistosnäyttelyineen oli tällä tietoa avoinna yleisölle nyt viimeistä kesää, joten kesän 2015 näyttelykin oli saanut otsikokseen Viimeinen kesä. Sorjonen on pahoittanut mielensä siitä, että tontin välittömään läheisyyteen tulee suunnitelmien mukaan nousemaan niin paljon rakennusmassaa, että tämä historiallisesti arvokas, puutalojen ja puutarhapihojen alue muuttaa luonnettaan merkittävästi; niinpä hänen puutarhansa taideteoksineen pysynee jatkossa vain isännän omana ilona.
Ehdin tehdä kävelyretken keltaisen talon puutarhaan viime hetkellä, viimeisenä aukiolopäivänä; pihakäytävillä pääsi kuljeskelemaan enää parisen tuntia. Menin pihaan ohi entisen kanalan (jonka takaseinään olin haaveillut diaesityksestä kauan sitten, ennen kuin siihen ilmestyi taideteos) ja astuin portista sisälle. Ensimmäisenä vastassa oli Marja Kolun väri-iloitteleva mosaiikkiteos Puatti. Useita puutarhan ihastelijoita käyskenteli kaikessa rauhassa vehreyden keskellä, kamerat otettiin esille, puhelimilla talletettiin itseä ja muita kukkien ja veistosten tykönä. Nyt kun tänne vielä pääsi.
Hain lähituntumaa enemmän veistoksiin kuin kukkaistutuksiin. Naapuritalon piha-aidan vieressä, puun alla seisoi keraaminen Linnun kylpyallas (Kristian Venäläinen 2013). Kuinkahan moni puutarhuri muistaa pieniä siivekkäitä kylpyaltaalla? Ajattelin itse ensimmäisenä Jaska Jokunen-sarjakuvissa seikkailevaa Ressun kaveria Kaustista, joka varmasti olisi viihtynyt tässä kaksikerroksisessa lintukylpylässä.
Harva näin Jyväskylän keskustan lähituntumassa asuva saa enää nauttia tällaisesta avarasta vapaasta tilasta, jos ei satu oleskelemaan puistossa. Ei ihme, että tänne on mahtunut aikoinaan myös kunnon hyötypuutarha perunamaineen. 
Taidenäyttely jatkui. Entäpä Veikko Hirvimäen Saalis? Kiviteoksen muotoja voi katsoa monelta kantilta ja sittenkin jäädä aprikoimaan, mistä saaliista on tarkkaan ottaen kyse. Hain paikan päällä siitä kalansaalista, jänistä, lintua... Sitten huomasin toisesta vinkkelistä että isompi otus oli nielemässä pienempää. Oliko kidassa käärmeen pää? Olisi pitänyt sittenkin pysähtyä pidemmäksi aikaa Saaliin äärelle.

Kuvanveistäjä Sonja Vectomov on ikuistanut useita henkilöitä puutarhaan. Jyväskylän seminaarissa opiskellut,  valitettavan nuorena menehtynyt, ensimmäiseksi suomalaiseksi naistaidelyyrikoksi tituleerattu Isa Asp (1853-72) on ollut sekä Vectomovin että Niilo Rikulan "mallina" pihan taideteoksiin. Vectomovin veistoksesta, selän takaa, löytyi Isa Aspin runo:
Talleta hetket iloiset,
talleta hetket suruiset,
petetyt nuoruusunelmat,
onnen päivät mieluisat.
Talleta toivon kipinä,
Jumala kun on lähellä
Täyttymys sielun onnellisen,
muistona päivien menneitten.
Niilo Rikulan Isa oli saanut tyylitellymmän käsittelyn.Nuori runoilijatar oli totta kai kirja kädessä kummassakin taideteoksessa. Erityisesti tämä  Isa Asp sopii juuri ulkotilan veistokseksi, istumaan vaikka näin omenapuiden katveessa.
Kukkapenkkien ja omenapuiden reunustaman pihakäytävän vieriltä löytyi useita hienoja veistoksia. Mietteliäs toimittaja / pakinoitsija Joel / kirjailija Kyösti Sorjonen nojasi käteensä ja kirjaan pronssiin ikuistettuna nurmikolta (Heikki Häiväoja 1988).
Entä Liisa Äärysen veistos Puutarhassa? Haaveellisesta neidosta tuli mieleen yhtä sorjana ja ylväänä taivaisiin kurottava kuusi aivan pihan laidassa.
Puutarhan siroa neitoa vinosti vastapäätä seisoi kädet levällään tomerampi hahmo, Vapaa mies (Taru Mäntynen). Kahleista irti vai ei? Eino Leinon runo teoksen vieressä muistutti siitä, että Se vast' on vapaa mies / ken oman tiensä luoda ties/ - - - / hän yksin yönkin halki käy / kun tähteä ei näy.

Äkkäsin Hämeenkadun aidan reunustalta lähes huomaamattoman teoksen. Sonja Vectomov oli sommitellut porttimaiseen, hiekalle laskettuun työhönsä luultavasti isännän edesmenneen lemmikin; Mustin muistoksi (2007).
Sitten astuin sisään Hämeenkadun aitarakennukseen, jonka päädyn huvimajaan olisin mielelläni jäänytkin. Pitkäksi aikaa. Kuvittelin hetken, että voisin istuskella siellä iltapäiväteellä ja vaikkapa skonsseja mutustelemassa, lukemassa kirjaa. Satoi tai paistoi. Mutta kohta oli tehtävä tilaa muille tähän tilaan kurkkaajille.
Ennen poistumistani pihalle katsoin kuitenkin pöydälle levitettyjä havainnekuvia siitä, miltä tämä Seminaarinrinteen kulttuuriympäristö näyttää nyt ja miten korkeiden talojen varjoon lähikiinteistöt tulevat jäämään. Taiteilijan näkemys, mutta silti. Uudisrakentaminen muuttaa kyllä maisemaa laajemminkin; läheinen, Lounaispuiston alapuolinen alue tulee muuttumaan yhtä reilusti, kun nyt aika lailla puiden kätköissä olevat talot saavat seurakseen tai tilalleen roppakaupalla uusien talojen asuinneliöitä.
Puutarhan taide-kasvikierros oli ihana päättää pistäytymiseen Kauko Sorjosen kerrassaan suloisessa talvipuutarhassa, jonka ylpeys on valtavaksi kasvanut ihmeköynnös, bougainvillea. Ihmeköynnös näkyy lasikaton alta ulos saakka silloin kun talvipuutarhan kattoluukku on avoinna. Mutta on näissä kasveissa kyllä valtavasti hoitamistakin! Vaikka talvipuutarhassakin olisi mukava istuskella nauttimassa kasvien seurasta, en usko että jaksaisin itse ahertaa huolehtimassa näin valtavasta viherperheestä.
Hyvästi siis Hämeenkatu 4 - ainakin toistaiseksi. Olen iloinen, että talo on puutarhoineen näin hyvässä hoidossa. Ja siitä, että siellä on koti ja avara syli myös lukuisille taideteoksille. Kiitos siitä, että me kaupunkilaiset olemme saaneet aika ajoin poiketa yksityispuutarhassa ja nauttia siellä taideteoksista kesällä tai talvella.

Kommentit

  1. Olipa yhtä aikaa kaunis ja haikea tunnelma. En ehtinyt kertaakaan tuolla itse käydä ja harmittaa kyllä tulevat rakennukset... Vaikka yksi yrittäisi säilyttää palan jotain perinteistä ja kaunista, ympäristön muutoksille ei aina voi mitään vaikka kuinka tahtoisi... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seminaarinmäen rinteessä olevat vanhat talot ovat niin kauniita, että uusia kerrostaloja on tosi vaikea kuvitella niiden viereen. Kontrasti tulee olemaan melkoinen.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…