Katumosaiikkikävelyllä, Jyväskylä

Jyväskylän kaduille syntyi keväällä 2015 pieniä taideteoksia. Erikoista niissä oli se, että amerikkalainen taiteilija Jim Bachor oli tehnyt mosaiikkityöt pienistä laatoista yliajettaviksi, ylipyöräiltäviksi tai ylikäveltäviksi - suoraan kadun pintaan, joko ajoradalle tai jalkakäytävälle. Hurmoitunut oli paikalla teossarjan paljastustilaisuudessa toukokuussa Yläkaupungin Yössä. Kävelin kesän aikana useita kertoja Kauppakadun mosaiikkien ohi, mutta muita en kulkureiteilläni joko ohittanut tai huomannut.
Aloitin mosaiikkiretkeni sen teoksen luota, jonka olin ensimmäisenä omin päin huomannut. Viesti oli selvä: Angry Bird = lintu. Tämän kuten kaksi muutakin Jyväskylän kaduille valmistuneista kuudesta mosaiikista oli tilannut Äkkigalleria; näiden "yhtäsuuri"-teosten teemana on tasa-arvo. Lintumosaiikki sijaitsee Kauppakadulla, Jyväskylän taidemuseon kohdalla.
Tiesin seuraavan mosaiikin löytyvän ylempää Kauppakadulta, joten jatkoin matkaa Kirkkopuistosta yliopiston kampuksen suuntaan. Tämän vinkeän, suurten puukahleiden osaksi valtaaman - vai syömän? - valtaaman auton olin kohdannut kesän aikana jo useita kertoja. Kuvanveistäjä Timo O. Nenosen työ on osa Kaupunkikerroin 2015-kaupunkifestivaalia, jonka muut teokset ovat piristäneet katukuvaa laajemmallakin alueella tänä kesänä. Heinäkuun alussa parkkiin laitetun teoksen oli määrä olla paikallaan parisen kuukautta, mutta siinä se vielä jököttää. 
En usko kuitenkaan, että auton tuulilasiin ilmestynyt isokokoinen, närkästynyt tarra on ärsyyntynyt kenties ylitetystä parkkiajasta, vaan jostain ihan muusta. En tiedä, miten tämä taideteos estäisi ajoneuvoliikennettä tai jalankulkua. No, keskustaan syntyneet uudet pihakatualueet ovat herättäneet närää eräissä autoilijoissa. Tarrojen kiinnittäjä on nähtävästi pahoittanut mielensä siitä, että ennen täysin ajoneuvoille varattu osa kadusta on nyt pihakatualueilla laajemmassa käytössä ja autoilijan näkökulmasta kaikki jalankulku kadulla voi tietenkin haitata ajoneuvoliikennettä. Vienee jonkin aikaa, ennen kuin sopuisa yhteiselo syntyy kadulla, joka on totuttu mieltämään autot ensin-kulkuväyläksi.
Seuraavasta korttelista löytyi toinen aiemmin havaitsemistani katumosaiikeista: jäätelötötterö. Mikäköhän maku on kyseessä? Olisiko minttua mukana, koska yhtenä värinä on vihreää? Tämä Jim Bachorin työ edustaa niitä toista puolikasta kuudesta tilatusta mosaiikkityöstä; Jyväskylän kaupunki tilasi nämä Treats in the Streets -sarjan jäätelöherkut.

Tässä vaiheessa jouduin turvautumaan nettiin, että olisin keksinyt minne päin suunnata. En ollut bongannut mistään mosaiikkitöiden karttaa, mutta onneksi google auttoi ja pääsin jäljille. Otin suunnaksi Keski-Suomen Maakunta-arkiston Voionmaankadun ja Pitkäkadun kulmassa; jostain arkiston kulmilta piti yhden löytymän.

Tutkin maakunta-arkiston edustan - ei mosaiikin mosaiikkia. Vastapäätä arkistoa jatkuu As Oy Niinikulman kerrostalon remontti ja sen pihapiirissä olevan viehättävän vihreän kivitalon remppa samoin. Rakennuksen ulkoasu ei tule muuttumaan modernimmaksi (siitä pitää tietääkseni Museovirasto huolen), mutta sisältä taloa nykyaikaistetaan. Mahtavaa että se korjataan eikä taloa ole jyrätty maan tasalle.

Jouduin tarkistamaan lähimmän mosaiikin sijainnin netistä uudelleen. Ahaa, ei siis tällä puolella arkistoa vaan Oikokadun puolella! Kävelin arkistorakennuksen "takapihan" puolelle, kiertelin sielläkin aikani, tutkin kadun vartta jalkakäytävältä ja ihmettelin, että missä kummassa...?
Vasta kun olin ylittänyt Oikokadun ja aloin skannata asvalttia kadun kerrostalojen puolelta, osui mosaiikkityö silmiini. Hmm, eipä ihme, etten ollut sitä arkiston puolelta huomannut! Kalamosaiikki oli osittain auton alla. Jos pysäköity auto olisi ollut puoli metriä edempänä, olisin saattanut löytää työn aiemminkin. Tämä Jim Bachor taitaa olla isokala = pieni kala? Ahven on... kultakala? Valitettavasti tuosta toisesta kalasta ei saanut tästä kulmasta selvää! Yliajettu kala.

Seuraavan mosaiikin löytääkseni suuntasin Lutakkoa kohti. Kävelin Oikokatua Norssin ohi, sitten kurvasin Cygnaeuksenkatua alas ja mietin, mitä reittiä menisin junaraiteiden ylitse. Kilpisenkadun kävelysiltaa vai Vaasankadun päässä olevaa ramppia?

Ylitin Hannikaisenkadun ratapihan puolelle ja olin jo menossa kohti Kilpisen siltaa, kun päätinkin laskeutua Hannikaisenkadun parkkipaikan alapuolelle johtavia puuportaita, kurkkaamaan mitä radan ja Hannikaisenkadun välistä löytyy. Hämmästyin, kun huomasin että siellä välissä oli ihan oikea puistokaistale - tosin kapea sellainen - eikä pelkkä pari puuta ja pusikkoa -ryteikkö.
Tämä puistosuikale oli luonnollisesti käytävä katsastamassa loppuun asti. Nurmialue koivuineen kapeini kapenemistaan ja lopulta päättyi pensaisiin, vähän ennen Vaasankadulta Rantaväylälle johtavaa siltaramppia. Sieltä ei tietenkään löytynyt jalankulkijalle sopivaa reittiä ylittää ajoväylä, joten palasin samaa reittiä takaisin päin. Tämä minipuisto lienee koiranulkoiluttajien ja muutamien muiden harvojen käytössä, niin hassussa paikassa se on liikenneväylien puristuksessa. Ylitin ratapihan Kilpisen sillan kautta ja hakeuduin seuraavaan kohteeseen, sataman kahvilan edustalle.
Aurinko lämmitti ihanasti ja vaikka en olisi nähnyt tätä Jim Bachorin mehujääkierre-mosaiikkia, olisi muutenkin tehnyt jätskiä mieli. Niinpä lunastin itselleni palan viileää herkkua kahvilasta ja kävin istumaan vedenrajaan, nauttimaan syyskuisen valopallon lämmöstä ja kuvittelemaan, että oli jälleen tai vieläkin kesä. Purjeveneet lipuivat Jyväsjärvellä, lämpö valui jäseniin, ei olisi tehnyt mieli lähteä enää mihinkään. Mutta tunnin, parin kuluttua viilenisi kyllä... Joten nousin taas ylös ja mosaiikkijahti jatkui.

Palasin kävelyputkea pitkin kaupungin keskustaan, osoitteena oli Väinönkatu 5. Nousin Väinönkatua asemalta ylöspäin ja näytti siltä, että mosaiikki löytyisi hotelli Cumuluksen kohdalta, heti ylitettyäni Vapaudenkadun. Seilasin hotellin edustaa, ei jälkeäkään mosaiikista. Taasko etsin väärästä paikasta?
Totta kai! Puffet-jätskin mallinen mosaiikki oli luonnollisesti kadun toisella puolella, eli ei siis Väinönkatu 5:ssä vaan sen vastapäätä...  Mansikka-puffet-jätskiä en olekaan ikinä syönyt.

Viisi mosaiikkia kuudesta takana. Se viimeinen tulisi löytymän Tellervonkadun ja Kansakoulukadun risteyksestä - helppo juttu viimeinkin!
Olin säästänyt tämän mosaiikin viimeiseksi, koska se oli sitten sopivasti kotimatkalla. Kansakoulukatu nousee Yliopistonkadulta suoraan ylös ja mosaiikki oli sijoitettu mutkaan, jossa Kansakoulunkatu muuttuu Tellervonkaduksi. Sisäkaarteesta löytyi tasa-arvo-sarjan tammi=terho. Hauska!
Mosaiikit kierrettyäni oli aika kävellä kohti kotia. Lampsuttelin kävelytietä ylös Tapionkadulle, jonka komeimman rakennuksen eli Alvar Aallon suunnitteleman Aira-talon seinään oli maalattu sinänsä söpö koira, mutta... Aira-talo on yksinkertaisesti niin kaunis itsessään, että soisin sen seinien säästyvän näiltä erillisiltä lisukemaalauksilta, paitsi jos niistä on sovittu etukäteen.

Kyllä katumosaiikkejä voisi olla enemmänkin! Taas näki sen, että pieni on kaunista. Kiitos tästä katutaiteesta Äkkigallerialle ja Jyväskylän kaupungille.

Seuraaville kulkijoille vinkkinä tämä vasta retken jälkeen löytämäni Jim Bachorin Jyväskylän-mosaiikkien kartta.

Kommentit

  1. Moi! Hauskoja tuollaiset katutaideteokset. Eikä varmaan ylettömän kalliitakaan. Niitä pitäis kyllä olla jokaisessa kaupungissa!
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja Jyväskylään niitä saisi tulla lisääkin :) Olisi hienoa, jos nämä tosiaan yleistyisivät. Muistin vasta nyt, että olen joskus ajat sitten nähnyt Kreikassa Delos-saarella samalla tyylillä tehdyn mosaiikin yhden palatsin raunion lattiassa.

      Poista
  2. Kiva!!! Käy kurkkaamassa myös mun mosaiikkiretkeni toukokuussa:

    http://365kuppiakahvia.blogspot.fi/2015/05/katse-katuun.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienot kuvat rita! Katse kannattaa tosiaan pitää myös kadussa :)

      Poista
  3. Hienoja taideteoksia. Hauska suunnitella kävelyreittejä mosaikkikartan mukaan.
    Kannatan autoilulta rauhoitettuja kävelykatuja. Kuopion keskustassakin on nyt ihan eri tunnelma kun torin ympäristön liikennettä on rajattu niin että vaan bussit saavat kulkea.
    Alvar ei taitaisi tykätä lisäkoristeista suunnittelemissaan rakennuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Kuopioonkin tulee lisää pysyvää katutaidetta!

      Alvar Aalto taisi olla aika puhtaiden seinäpintojen ystävä...

      Poista
  4. Tuota kalaa en ole vielä(kään) itse bongannut. Omia suosikkejani ovat amppari-mehujää sekä mansikkapuffet. Ja se tammenterho oli itselläni tosiaan etsimisen takana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistuin itse näkemään kalamosaiikin toisella kerralla ihan kokonaan, kun sen päälle ei ollut pysäköity autoa. Pothole-taide toki osuu luontevasti ajoradalle, mutta en tajunnut ensin, että teos piti hokata etsiä autonrenkaan alta!

      Poista
  5. Ihana blogi ja mieluisa aihe. Ja Jyväskylä on aina niin rakas (mummola- ja serkkulakaupunki) minulle. :)

    VastaaPoista
  6. Tuo junaradan ja Hannikaisenkadun väliin jäävä puistonkaistale on pahasti amputoitu Rantapuisto. Aikanaan 1800-luvulla se oli herrasväen suosima iso puisto, nimensä mukaisesti järven rannassa, mutta kuten tiedämme, ensin rautatie ja sittemmin Rantaväylä ovat vieneet rantaviivan kovin kauas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa Rantapuisto runneltu pikkuriikkiseksi, rauta- ja autoteiden puristukseen. Jyväsjärven rantamaisemat ja rantaviiva ovat muuttuneet uskomattoman paljon.

      Poista
  7. Luin jostain, että Hannikaisenkadun parkkipaikan läheisyydessä oleva puistokaitale olisi pätkä entistä Rantabulevardia. Seutua on kyllä vuosien varrella myllerretty kovasti, joten tieto voi olla arvuuttelua.

    Kiitos mukavan luettavasta blogista!

    t. Marja-Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti pitää paikkansa. Kiitos Marja-Leena!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit