Siirry pääsisältöön

Pyrykävelyllä, Jyväskylä

Ai pyry? Olin kiinnittänyt huomiota vain siihen, että oli kiva, pieni pakkanen ja sonnustauduin kävelemään hidasvauhtisen lenkin Jyväsjärven ympäri kiertävällä rantaraitilla. Hölläsin koko järven kiertämisestä sen verran, että tulin Lutakosta järven yli Kuokkalan siltaa pitkin ja päätin jättää Mattilanniemen pään kiertämättä.

Kun olin "kesälaitumen" eli lampaiden valtakuntana eräinä kesinä olleen niityn kohdalla, tiesin jo, että tulen pitämään pipon päässä koko kävelylenkin ajan. Sen verran lunta vihmoi taivaalta ja naama sai osansa ihoa virkeänä pitävistä lumipistoista. Vähävärisessä, harvasävyisessä maisemassa ei ollut juurikaan liikennettä. Jokunen juoksulenkkeilijä, ei samaan suuntaan kiertäviä kävelijöitä kuin pari koiranulkoiluttajaa, jotka kääntyivät hekin pian pois.
Äijälän sillan jälkeen käännyin suoralta reitiltä polulle kohti asuntomessualuetta, mutta sen edelleen uutuuttaan hohtavia taloja kiinnostavampi on Rauhaniemi, jota Hartwig Reuter rakkaudella kunnostaa. Rauhaniemen pihapiiri jää navetan taakse, mutta jo navetta on mahtavan kaunis yksityiskohtineen. Aurinkoa pilviseen talvipäivään!
Jyväsjärven rannassa Pekka Jylhän Puutarhurin taivas -veistoksen porkkana ja kastelukannu tulevat värikkäinä esiin maisemasta näin talvella vielä paremmin kuin kesällä! Talviporkkanalla on ikivihreät naatit.
Leikin ajatusleikkiä. Entä jos sininen kastelukannu olisi samalla suihkulähde? Silloin tähän muodostuisi kovalla pakkasella jääputous...
Olin tyytyväinen, että olin valinnut jalkaan huopatossut. Lämpötila oli onneksi vielä pakkasen puolella eli huopatossukeli. Nahkakengissä varpaat palelevat paljon herkemmin; perinteinen huopa on talvitöppösten materiaalina aivan eliittiä; jalat pysyvät lämpiminä ja askel on kevyt. 
Lumipyry oli sen verran sankka, että näkyvyys järven yli oli lievästi sanottuna heikko. Vastarannan muoto erottui lumisateen takaa vain vaivoin, eikä normaalisti Maailmanpylvään luota näkyvä Laajavuori hyppyrimäkineen ilmoittanut itsestään yhtään.

Rauhalahden sulassa vedessä räpiköivät yksittäiset sorsat känisivät äänekkäästi. Keskinäistä suukopua vai valitusta tarjolla olevan ruuan laadusta tai määrästä? Ota niistä nyt selvä.
Talvi-iltapäivän haalea valo alkoi laimeta, sulaa hämärään, joka ei Jyväskylässä muutu koskaan aidoksi pimeydeksi. Kiitos katuvalojen hehkun, joka luo valopilven kaupungin ylle. Moottoritien mökä  kierähti korvien ohitse, vauhdilla sivuitseni kiitävät valokeilat häikäisivät hetkisen. Lutakon suunnalta erottui harvojen valopisteiden täplittämä aavekaupungin siluetti.

Pyrykävelyllä ei tarvinnut väistellä toisia kulkijoita. Meille harvoille kävellen tai juosten kulkijoille riitti tilaa, samoin mietteille, joita laiskemmalla vauhdilla kulkiessa on muutenkin mukava päässä pyöritellä. Niin kutsutulla huonolla kelillä ei ehkä tule häikäistyttyä reitin kauneudesta, mutta maisema voi silti saada kiinnostavia, uusia muotoja, ja kulkija voi keskittyä itse kävelyn tasaiseen rytmiin, antaa jalkojen viedä ja ajatusten lentää.

Ja lumen kertyä tasaiseksi kuorrutteeksi pipon pintaan.

Kommentit

  1. Jo vain tuosta kannusta tulisi upea vesiaihe ja talvella jääputous! Loisto idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kannuhan saisi näppärästi vetensä viereisestä Jyväsjärvestä...

      Poista
  2. Aika lailla samanlaiseen keliin täytyisi lähteä, jos meinaa kuvia ottaa. Meillä ei oo edes tuollaisia värikkäitä taideteoksia tähdättäväksi! :) Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein kaipaan sitä pyryä, kun eilen oli kuitenkin pakkasta! Vaan samapa tuo, kohta termari ja laskiaispullaeväs reppuun (nuotiolla poltettava pullakotelo syntyi kahden munakennon puolikkaista) & lähiretkelle!

      Iloista laskiaissunnuntaita ja ulkoilua :)

      Poista
  3. Moi!
    Tuo viimeinen kuva on kyllä todella upea!
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina. Harmittelin, että ei ollut "oikea kamera" mukana, vaan ainoastaan vanha ja kylmässä nopsaan jähmettyvä kännykkä!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…