Siirry pääsisältöön

Hetkonen Hämeenlinnassa


Hämeenlinnassa ei tule usein käytyä; useimmiten olen pyyhältänyt komean linnan kaupungista ohi kiskoja pitkin. Viime perjantaina hyppäsin kuitenkin junan kyydistä Hämeenlinnan asemalla ja vietin kaupungissa muutaman tunnin. Siinäkin ajassa ehti nähdä kivoja pieniä juttuja keskustassa.

Käväisin ensin asian perästä Vaeltajankaupassa vaelluskenkäretkellä ja tallasin ihanan lämpimästä kevätpäivästä nauttien takaisin keskustaan, suuntana Villa Marenki ja sen kahvila. Lyhyellä varoitusajalla oli nimittäin onnistunut sopia sinne treffit toisen bloggaajan eli Kävelystä ja elämästä -blogia pitävän Tiinan kanssa.


Niin hauskasti kuitenkin kävi, että vaikka tämä oli ihan ensitapaamisemme, äkkäsimme toisemme Viktor Janssonin veistämän veistoksen kohdilla, Kumppanuustalon edessä. Tiina kertoi, että veistoksen mallina on ollut kuvanveistäjän tytär Tove Jansson ja että komea keltainen kivitalo oli ollut ennen ortodoksikirkko.


Jutustellen siirryimme sitten itse Villa Marenkiin Eteläkadulle. Soman puutalon naapureina on samalla puolella katua muutama muukin vanha puutalo, mutta mukulakivikadun toisella puolella niitä tuijottavat kerrostalot. Onneksi puolisen tusinaa vanhaa rakennusta on jätetty tähän jäljelle.


Villa Marengin kahvila on mukavasti avoinna eli joka päivä. Lisäksi sinne saa tuoda myös koiria, mistä moni koiraulkoilija varmasti ilahtuu. 



Minä ilahduin paitsi vanhahtavasti kalustetun kahvilan miljööstä, myös kahvilan vitriinistä, jossa oli mahtava valikoima monenlaisia herkkuja. Ottaako kakkupala, viehkosti tuoksuva tuore pulla vai... Ehei, sorruin erittäin pitkästä aikaa suklaamunkkiin! Suklaamunkit olivat aikoinaan suurinta herkkuani, mutta koska holtiton ihastukseni niihin aiheutti jatkuvaksi kasvuksi luokiteltavan ilmiön vyötäröni seudulla, luovuin niillä herkuttelusta täysin - kerrasta poikki. Päätinkin langeta tähän suloisen näköiseen yksilöön ihan vain testausmielessä.

Tiina valitsi kevyemmän näköisen sitruunatortun.

No, miltäs se suklaamunkki maistui? Ihanalta! Erinomainen kuorrute, ei liian rasvainen, eikä liian isokaan. Vertailevana suklaamunkkitutkijana (empiiristä testausta runsaasti erityisesti Jyväskylässä) jäin kuitenkin haikailemaan kermavaahtotäytettä, joka olisi nostanut tämän yksilön pisteitä lisää. Kuten toki myös kalorimäärää...

Toisilleen tuntemattomat bloggaajat eivät kovinkaan usein kohtaa verkon ulkopuolella, joten oli kiva istuskella tovi yhdessä teekupposen ääressä ja kohdata ihminen tekstien ja kuvien takaa. Patikoija-Tiina paljastui ukulelen taitajaksi, minä puolestani mandoliininsoiton opettelusta haaveilijaksi. Ja kummallakin meistä on mukavasti unelmia pitkien kävelyretkien saralla. Toivotaan että kumpikin  pääsee niitä unelmia toteuttamaan!


Kahvilatapaamisen jälkeen minulle jäi vielä hetki aikaa kuljeskella Hämeenlinnan ydinkeskustan katuja. Se tarkoitti sitä, että jokaisessa kadunkulmassa piti miettiä, mihin suuntaan kääntyä - A vai B - vai kävelläkö suoraan eteenpäin. Käännyin Rauhankadulle, sillä hetkeä aiemmin kanssani oli pysähtynyt rupattelemaan polkupyörää taluttava rouva, joka kehotti käymään Rauhankadun ja Raatihuoneenkadun kulmataloa ihastelemassa.

Rauhankatu 3:n kohdalla pysähdyin katsomaan oviaukkoa ja sen kirjaimia. Kiinnitin ensin huomion siihen hassuun seikkaan, että samalla ovella olivat sekä A- että B-kirjain. Sitten katsahdin ylöspäin ja ihmettelin lisää. Sama viesti toiseen kertaan - vain vielä tyylikkäämmin kirjaimin!


Muutama askel vielä ylämäkeen Rauhankatua, sitten olinkin Raatihuoneenkadun kulmauksessa, missä huikean hieno Rauhanlinna kohosi uljaana. Vuonna 1899 valmistunut rakennus on todella viehättävä lukuisine yksityiskohtineen ja mitä erilaisimpine ikkunoineen, joissa piisaa akkunamalleja kuin Imatran Valtionhotellissa konsanaan. Rauhanlinnan edessä kannattaa ehdottomasti pysähtyä.



Vanhemmista rakennuksista voi helposti löytää monenmoista pientä yksityiskohtaa, jos vain malttaa hidastaa askeliaan. Kuten viinirypälekoristeita tai syöksytorven viereisen pienen kukan.


Raatihuoneenkadun varrella on muitakin mielenkiintoisia vanhoja rakennuksia, mutta jos katseen kääntää alas, voi bongata myös tuoretta "katutaidetta", Niemisen Valimon valamia hienoja Suomi 100 -kuvioituja kaivonkansia kera Suomen leijonan. Mainio idea!


Sitten olikin aika kävellä takaisin Hämeenlinnan rautatieasemalle, jatkamaan matkaa. Maa oli sen verran keväisen kalseaa ja epävihreää, että kukkakaupan takaseinän mahtava seinämaalaus ilahdutti kovin. Kyllä se kesä sieltä tulee...


Ja sopiihan sitä kukkakauppaa näinkin mainostaa! Kukkakimppumaalaus kestää kaikki mahdolliset säät ja on ehdottomasti kivempi mainos kuin ärhäkästi vilkkuvat led-valotaulut.

Seisoin asemalaiturilla tyytyväisenä kevään ensimmäinen jäätelö kourassani. Tämä oli vain pikainen pyrähdys Hämeenlinnaan, mutta varmasti löydän sieltä itseni paremmalla ajalla uudelleen. Hämeenlinnan maisemia pääsee onneksi aika ajoin maistelemaan Kävelystä ja elämästä -blogin kautta :)

Kommentit

  1. Moi Upe!
    Tämä olikin hauska juttu :) Missä ihmeen välissä kuvasit Toven ja kahvilan?
    Tervetuloa toistekin Hämikseen, jos vaikka käveltäisiin yhdessä....
    t.Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tiina, oli tosi hauska nähdä! Hämeenlinna pysyy "paremmalla ajalla" -visiittilistallani, pitäähän siellä ehtiä ihan rauhassakin kävellä, eikä vain käväistä! Huomasin juna-aikataulua katsoessani, että ehdin tapaamisemme jälkeen ihan hyvin askeltaa osittain samoja jälkiä takaisin päin ja räpsäistä muutaman kuvan - ja kahvilaa kuvatessani sain sitten pyöräilijärouvalta Rauhanlinna-vinkin :)

      Poista
  2. Kiva nähdä kaupunkia ulkopuolisenkin silmin. Asunut v.1990 lähtien Hämeenlinnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, Tillariina! Ajan kanssa sieltä löytyisi vaikka mitä kivaa, ja nythän pysyttelin visusti keskustassa vain muutamalla kadulla, rajallisen ajan sanelemana. Hmm, siellähän pitäisi sitten järjestää toisetkin kahvilatreffit :)

      Poista
  3. Kumppanuustalossa on toiminut aikaisemmin myös Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, kunnes toimipaikka lakkautettiin noin vuonna 2008. Talo tunnetaan erityisesti "vanhana kirjastona". Vielä 2000-luvun alkupuolella siellä kävi säännöllisesti kaupungista pois muuttaneita ihmisiä ihmettelemässä kirjaston katoamista ;-)

    Itse olen asustanut Hämeenlinnassa vuodesta 1994.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kirjasto siirtyi muualle siis about 1984 :-)

      Poista
    2. Kiitos täydennyksestä Susanna! No onpa rakennuksessa ollut monenlaista. Kiva, että noin komea talo on edelleen sellaisessa käytössä, että kuka vaan voi astua sisälle.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…