Siirry pääsisältöön

Vésubien vuoria

Alle parin tunnin bussimatka Nizzasta kiskurihintaan 1 euro/suunta ja olin vuoristossa St-Martin Vésubien (alt. 1000 m) kylässä, Mercantourin yhä ylemmäs kohoavien vuorien juurella. Koska päivä oli kaunis ja aurinkoinen, ostin eväät iltapäiväksi, täytin vesipulloni ja lähdin reppu selässä kävelemään kohti etelämpänä sijaitsevaa Belvédèren kylää. Edessä oli noin kuuden tunnin kävely punavalkoisilla tunnuksilla merkittyä GR52A-reittiä pitkin.

Lämpötila oli huhtikuun lopussa parahultainen kuljettavaksi kevyessä pitkähihaisessa. Rinteiden kapuaminen pitkästä aikaa tuntui todella hienolta, enkä voinut olla alkumatkasta pysähtelemättä tiheään. Paitsi että oli suorastaan pakko pysähtyä ihastelemaan lumihuippuisia vuoria, vielä keväisen varovasti vihertäviä tai suorastaan karuja rinteitä ja ylipäänsä ympäröivää avaraa maisemaa, oli kuvien räpsiminen oiva tapa hengähtää alun nousujohtoisella polulla. Vastapäisen rinteen laella pilkotti Venansonin kylä (kuvassa harjanne lumihuippujen edessä).

Reitti oli aluksi todella helppokulkuinen, seurasihan se ensin pieniä teitä, joita pitkin vaki- ja loma-asukit ajelevat mökkeihinsä. Nousukin oli loivaa, mutta toki sekin ottaa jalkoihin ja jo pelkkä juomatauon pituinen lepo teki välillä hyvää. Kuulin käen kukkuvan ensi kertaa! Kukkaset olivat näin varhain +1000-1360 m korkeuksissa vähissä ja vaatimattomia eli jokunen esikko siellä täällä, eikä lehtipuissakaan ollut väriä kuin nimeksi. Siellä täällä kukki kuitenkin jo omenapuu.

Kävelijän on hyvä katsoa jalkoihinsa myös hyvällä alustalla: olin mielestäni tarkkaavainen, mutta ilmeisesti tallasin ampiaisen tms. päälle, koska jouduin muutaman pisteliään raivopäisen pörisijän hyökkäyksen kohteeksi - onneksi se kesti vain muutaman minuutin, enkä ole allerginen. Tästä viisastuneena huomasin polulla lojuneen käärmeen ajoissa ja loikkasin sen ohi ilman lisähäiriöitä.

Muhkea eväspatonki niityn laidalla nautittuna antoi tarpeellista retkienergiaa siksak-nousuihin; tie kapeni poluksi ja mutkitteli mukavan hien otsalle nostattavalla jyrkkyysasteella ylös. Huomasin, että juomavettä olisi ollut hyvä olla enemmän mukana! Polun tuntumassa välillä virtaavista vuoristopuroista en tohtinut vesipulloani täyttää. Jälleen kerran tuli mieleen, että vaelluskengillä on niin hyvä kulkea; polku on välillä hyvinkin kivikkoista.

Tavoitin lopulta reittiopasteen 289 Croix de Serre, jonka jälkeen jäljellä oli vain laskeutuminen alas Belvédèren (alt. 836 m) kylään ja sieltä edelleen alas laaksoon, Roquebillièren (alt. 755 m) viereiselle bussipysäkille. Koska kävely oli sujunut hyvin, ehdin jopa hetken odotella päivän toista ja viimeistä bussia, jolla pääsin takaisin St-Martin-Vésubien kylään ja majapaikkaani. Todella hieno päivä huikeassa maastossa, jonne tekee jo mieli takaisin.

*Takauma 3 Ranskan reissulta.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la